Vihreiden suurin tabu

Vihreiden suurin tabu on ympäristönsuojelullisten ratkaisujen etsiminen kulutuksen alas ajamisesta, globaalista niukkuudesta ja ihmisten ja tavaroiden liikkeen lopettamisesta.

Jäsenistössä kulutuskulttuurikritiikille ja globalismin vastaisuudelle on jonkin verran tukea, mutta puolueen näkyvät poliitikot eivät päästä viestiä esiin.

Kun rupesin miettimään, tämä on perussyy, miksi minun on vaikea äänestää vihreitä. En tahdo äänestää vaihtoehtoja, jotka perustuvat uskoon myönteisestä kehityksestä, vaan äänestän tai jätän äänestämättä sen perusteella, mitä ratkaisukeinoja puolue esittää nykytilanteeseen. Ratkaisuja ei voi aina siirtää tulevaisuuteen.

Vihreiden kuuluvin viesti on se, että oikeudenmukaista hyvinvointia kaikille ja kaikkialle maailmaa ja kansat kohdatkoot. Tuohon päälle sitten yritetään ympätä ympäristöaate, mutta yritykseksihän se jää, koska kaksi enimmäistä tavoitetta sotii pahasti viimeistä vastaan.

Tämä on todellakin mielestäni tabu, asia, jota puolue ei avoimesti ja dialogisesti näkyvästi käsittele. Siitä halutaan vaieta. Sitä ei tahdota ratkaisuvaihtoehtojen joukkoon, vaikka se on ainoa todellinen ratkaisu.

Olisiko syy samaa sukua kuin se että et uskalla näistä puhua omalla nimelläsi?

Jos haluaa muuttaa näin suuria linjoja, täytyy paineen siihen tulla kansasta. Overtonin ikkunaa ei voi kovin paljon puolueena muuttaa.

Miksi asioista pitäisi kirjoittaa omalla nimellä? Oman nimen käyttö heikentää aina demokratiaa. Nimien esiin vaatiminen on täysin suoraa demokratiavastaisuutta, koska nimen käyttö altistaa ihmisen sosiaaliselle paineelle ja estää vilpittömät mielipiteet ja keskustelun.

Mutta onko asia sellainen, että uskallat siitä kertoa ilman anonyymiuden suojaa, kuten esim Elokapina? En ole tässä vaatimassa sinua paljastamaan identiteettiäsi, mutta ajattelin tämän auttavan ymmärtämään, miksi mikään puolue ei ole valmis ehdottamaan esim talouskasvun kääntämistä nopeasti negatiiviseksi. Jos demokratiassa yleinen mielipide on vahvasti tällaista ajattelua vastaan, käy nopeasti niin ettei puolue tällaista ajaessaan ole millään tavalla päättävässä asemassa.

Eli muuttaakseen asioita ei saa olla liian radikaali.

Luulen jakavani samaa tunnetta mitä yritit aloituksessa jakaa. Mielestäni Vihreät ovat isossa kuvassa suhteellisen oikeassa paikassa Overtonin ikkunan sisällä, mutta ongelma on että ikkuna on vieläkin ihan väärässä paikassa. Tuota ajatusta olen pyöritellyt jonkin verran että kannattaisiko Vihreiden alkaa ennemmin priorisoimaan Overtonin ikkunan siirtämistä kuin sen sisällä toimimista, kuten sanoin toisessa ketjussa:

Suomessa ongelma on, että puolueet ovat mitä ovat ja niiden sisällä on toimittava. Jos joku haluaisi perustaa radikaalimman vaihtoehdot nykyvihreille, niin edes yhden kansanedustajan saaminen läpi on aika korkean kynnyksen takana.

Ainoa vaihtoehto on siis toimia puolueen sisällä ja yrittää joko saada kammettua omaa ideologiaa sen puolueen valtavirraksi, tai sitten ajaa asioita, jotka mahdollistavat paremman politiikan. Esimerkiksi demokratiavajeen korjaaminen niin, että vaihtoehtonäkemyksillä olisi paremmat mahdollisuudet päästä vaikuttamaan asioihin.

Olen eri mieltä. Itse ajattelen, että vihreiden tavoitteet fossiilisten polttoaineiden ja neitseellisten raaka-aineiden oikeantasoisesta hinnoittelusta, kiertotaloudesta ja vaikka perustulosta juuri tavoittelevat kulutuksen pienenemistä, globaalia kestävää tulonjakoa ja pienenpää materiaalivirtojen liikettä.