Venäjä ja pakotteet ja EU ja kaasu

Venäjän suhteen on käynnissä aika mielenkiintoiset ajat niin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kuin ilmasto- ja energiapolitiikankin suhteen - ja nämä politiikanhaarat kieutoutuvat yhteen. Olen miettinyt että saisiko tästä esim. Viitteen sivuille kirjoitusta, mutta käsitykseni aiheesta on hatara. Siksikin haluaisin vähän näkökulma asiasta.

Venäjä on mahdollisesti miettimässä jonkinlaista hyökkäystä Ukrainaan, ja EU on yhdessä joidenkin liittolaisten kanssa miettimässä mahdollisia pakotteita sitä varten.

Energian hankkimiseen liittyvät pakotteet olisivat EU:lle tärkeä valttikortti. Venäjällä on energiatuotteille toki myös muita markkinoita (esim Kiina, joka ei todennäköisetsi pakotteisiin osallistuisi), mikä jonkin verran vähentää EU:n painostusvoimaa.

Saattaa jopa olla niin, että juuri Venäjällä on energiavalttikortti kädessään, ja se voisi käyttää sita vastapakotteena EU:n suunnittelemille pakotteille, mikä nostaa kynnystä EU:n pakotteiden asettamiseen. Minun käsitykseni on, että riippuvuus Venäjän maakaasusta on kasvamassa lähivuosikymmeninä, kun EU pyristelee eroon hiiilestä ja korvaa sitä vähäpäästöisemmällä kaasulla - polulla kohti hiilineutraaliutta. Maakaasu on kätevä komplementti tasapainottamaan vaihtelevatuottoisten uusiutuvien kasvua. Maakaasu saattaa päätyä EU:n kestävän rahoituksen taksonomiaan.

Viime aikaisen energiakriisin osalta on puheenvuoroja, että Venäjä on hankaloittanut EU:n kaasutoimituksia, että Saksa yms. hyväksysisi Nord Stream 2 -kaasuputken valmistumisen. Nord Stream 2 taitaa sitoa EU:n yhä lähemmin Venäjästä riippuvaiseksi.

Onko maakaasulle järkevää vaihtoehtoa? Saadaanko uusituvan energian vaihtelua tasapainotettua muuten? Ovatko varastointiratkaisut tarpeeksi kilpailukykyisiä? Voidaanko kaasua saada riittävästi muualta kuin Venäjältä?

Mites ydinvoima tässä paletissa? Mitä enemmän sitä on uusiutuvien sijaan, sitä vähemmän tarvitaan kaasua tasapainottamaan tuotantoa. Venäjä on toisaalta merkittävä tekijä myös ydinpolttoaineiden toimittajana, mutta vaihtoehtoja on kai kuitenkin olennaisesti paremmin kuin kaasulle? Tässä jotain maailman eniten uraania tuottavia maita, voidaanko vetää siitä yhtäläisyysmerkit niiden kykyyn toimittaa ydinpolttoainetta esim. Euroopassa toimiviin reaktoreihin? Onko jossain parempaa listaa sen osalta?

Keski-Euroopassa ydinvoimasta voi olla toki vaikea saada ratkaisua varsinkaan lämmitykseen, kun kaasulämmitys on niin yleistä ja toisenlaiseen lämmitysinfraan siirtyminen kallista? Plus toki poliittinen nihkeys monissa maissa.

1 Like

Muutama nopea kommentti maakaasusta.

Noin neljäsosa EU:n energiasta tulee maakaasusta.

EU tuo maakaasua putkilla Norjasta 30%, Venäjältä 30%, Algeriasta 5%. Lisäksi tuodaan nesteytettyä maakaasua (LNG) laivoilla. Quatar, Venäjä, Yhdysvallat ja Nigeria toimittavat maakasua nesteytettynä.

EU rahoittaa LNG terminaaleja, varastoja ja infrastuktuuria osana toimintavarmuustrategiaa. Samalla vähenee Venäjän mahdollisuus sanella hintaa. Tällä hetkellä 25% tuonnista on LNG:tä.

2 Likes