Vale, emävale, YLEn koulukone

Vale, emävale, YLEn koulukone

Perehdyin YLE:n koulukoneen herättämään keskusteluun lähinnä YLE:n ja Hesarin sivuilla. Lukemani perusteella yleisin johtopäätös kärjistäen esitettynä on:

“Koulukoneen esittämä fakta osoittaa kiistattomasti, että S2-oppilaat ovat syynä koulun työrauha- ja muihinkin ongelmiin. Maahanmuutto, eritoten humanitaarinen maahanmuutto on lopetettava.”

Ylen tehtävä on — ainakin sen pitäisi olla — tuottaa kansalaisille demokratian kannalta hyödyllistä tietoa ja tukea tärkeiden kansalaistaitojen — kuten medialukutaito ja kriittinen tieteellinen ajattelu — kehittymistä. Koulukoneen herättämä kansalaiskeskustelu osoittaa, että YLE epäonnistui.

  1. Kahden muuttujan välinen korrelaatio ei todista syy-seuraussuhdetta.
    YLE epäonnistui tämän kertomisessa.
  2. Kun kaikesta mahdollisesta datasta valitaan yksi selittämään monimutkaista ilmiötä, herää epäilys “kirsikan poiminnasta”: Ensin valitaan haluttu johtopäätös ja sitten poimitaan siihen sopivaa dataa.
    Tutkimukseen kuuluu ilmiöön mahdollisesti vaikuttavien tekijöiden kartoittaminen.
    YLE esitti tiedon tavalla, joka teki kirsikan poiminnan helpoksi. Pitkä miinus.
  3. Tutkitun tiedon julkaisemiseen kuuluu sen arviointi, miten sitä voi soveltaa päätöksenteossa, miten sen avulla voi vertailla eri ratkaisuvaihtoehtoja ja kuinka oleellinen tutkimuksen tulos on kokonaisuuden kannalta.
    Tämän kertomisessa YLE epäonnistui.
  4. Oppilasryhmän leimaaminen ‘maanvaivaksi’ ilman pätevää näyttöä on eettisesti väärin. YLEn olisi pitänyt ymmärtää, että sen esittämää ‘puhdasta dataa’ tullaan käyttämään populistisiin tarkoituksiin.
  5. YLE ei onnistunut välittämään kansalaiskeskusteluun mitään tietoa S2-oppilaiden suomen osaamisesta eikä koulumenestyksestä. Heidät esitettiin ulkopuolisena homogeenisena joukkona.

Muutama koulukoneen kriitikko totesi, että koulukoneen tarjoama raakatieto ei sovi ‘tavallisella kansalla’ vaan sen pitäisi jäädä tutkijoiden käyttöön. Ehkä he tarkoittivat, että tutkijoiden olisi ollut hyvä tehdä se analyysi, missä YLE epäonnistui. Joka tapauksessa tämä onneton kommentti sai somessa ansaittua kritiikkiä.
Demokratiassa kansa päättää, joten kansan pitää saada tietää.

Demokratiassa populistinen yksinkertaistaminen ja kiihkoilu johtavat huonoihin päätöksiin. Minun mielestäni YLEn tehtävä on tuoda esiin rakentavassa kansalaiskeskustelussa välttämättömiä eri näkökulmia, tulkintoja ja haastaa niiden perusteluja.


Aikoinaan lukioita laitettiin suurella innolla paremmuusjärjestykseen ylioppilaskokeiden tulosten perusteella kunnes joku huomautti, että joihinkin lukioihin pääsee seiskan todistuksella, toiset vaativat yli ysin keskiarvoa. Pitäisikö opiskelijoiden lähtötasokin ottaa huomioon vertailussa?

Vertailu on kivaa niin kauan kun riittää tietää, että A:n arvosana on 4.7 ja B:n 3.6. Hyvä A, häpeä B. Vertailun ilo hiipuu, jos joku kysyy, miten arvosanat on laskettu. Onko arvioitu jotain järkevää ja hyödyllistä?


Laitoin epätieteellisen, some-henkisen klikkiotsikon. Ei minulla ole perusteita rinnastaa YLEn koulukonetta valehteluun.

Kirjoitelmani ei todista mitään koulun ongelmista. Kritisoin ainoastaan some-keskustelussa käytettyjen perustelujen keveyttä.

1 Like

Kiitos avauksesta! Itse en ole koulukonetta käyttänyt, mutta pinnalle noussut keskustelu segregaatiosta on tärkeää.

Uskoakseni segregaation ratkaisuvaihtoehdoissa YLE:stä riippumatta tulee olemaan kolme päälinjaa. Kokoomusvetoinen silmien sulkeminen (päädyttäisiin Ruotsin ongelmiin), Persuvetoinen rajat kiinni linja (epähumaanin lähtökohdan lisäksi kieltää maahanmuuton positiiviset vaikutukset) ja enemmän tai vähemmän muiden puolueiden yritykset ratkaista vaikeaa ongelmaa (Keskusta todennäköisesti seilaa PS ja KOK välimaastossa).

Tarkistin mielenkiinnosta oman kuntani koulut koneesta. Koulut, joissa oli eniten S2-oppilaita sijoittuivat sekä parhaimpiin että huonoimpiin keskiarvosanan perusteella. Selitys on, että on olemassa ns. kansainvälisiä kouluja, joissa opetuskin on englanniksi ja jonne hyväosaiset suomalaisetkin laittavat omat sikiönsä.

Eittämättä huono-osaisten maahanmuuttajataustaisten osalta ongelmia on. Mutta mikäli niitä ratkotaan laittamalla lisää resursseja alisuorittaviin kouluihin, mikä lienee se järkevin keino, S2-oppilaiden lukumäärä on puutteellinen mittari. Toisaalta kouluille ei pitäisi luoda insentiiviä tuottaa huonoja keskiarvojakaan vain siksi, että valtiontuet juoksevat.

Kannatan koulushoppailua. Tällä hetkellä siihen kuitenkin pystyvät vain ne, joilla on varaa valita asuinpaikkansa. Vapaus valita lastensa koulu ainakin järkevän koulumatkan päässä olevista vaihtoehdoista pitäisi olla mahdollista kaikille vanhemmille.

Haasteita voi taklata monin keinoin. Useimmat toimivista keinoista on somessa lytätty toistuvasti.

Kerro miten tämä toimisi. Jos puolet vanhemmista lähettäisi lapsensa hyvään kouluun, ja toinen puoli huonoon kohluun ei ole ongelmaa. Jos suuri osa vanhemmista lähettää lapsensa hyvään kouluun, lapset pitää valita jotenkin.

Vaikka arpomalla.

Tai no, koulut voisivat päättää itse. Jotkut koulut voisivt käyttää pääsykokeita, toiset valita vaikka vähemmistökiintiöden tai oppilaiden omien ainevalintojen perusteella.

Oppilaskiintiöt voisivat olla mitoitettu niin, että kouluissa olisi “kapasiteettia” suuremmalle määrälle oppilaita kuin alueella on lapsiperheitä. Tällöin suosituimmat koulut tulevat täyteen: vähemmän suositut jäävät vajaiksi ja siellä luokkakoot olisivat pienempiä, mikä helpottaisi ongelma-alueiden koulujen opetusta.

Tavoitteena pitäisi kuitenkin olla, että jokainen koulu olisi hyvä koulu. Tai ainakin riittävän hyvä. Valinnanvapaus olisi hyvä mittari sille, onko tavoitteseen päästy: jos jonkin alueen kouluja vältetään kuin ruttoa haussa, niin se indikoisi siitä mihin resursseja pitää laittaa.