Vaatiiko ympäristöongelmien ratkaiseminen varallisuuden tasaisempaa jakoa?

Pyytäisin tähän ketjuun osallistuvia ensin lukemaan jomman kumman seuraavista kirjoituksista (ensimmäinen on perusteellisempi, mutta ehkä enemmän insinöörihenkinen ja vaikeaselkoisempi kun mukaan sotketaan ihan termodynamiikan laitkin):

Itse olen siis samoilla linjoilla kuin Janne Korhonen. Yksi merkittävin mekanismi joka estää ympäristön kantokyvyn paremman huomioonottamisen on kilpailu - Käytännössä mikään toimija ei ole valmis heikentämään omaa asemaa luopumalla yhteisten resurssien ylikäytöstä, sillä ei ole varmuutta että muut toimijat tekisivät vastaavaa luopumista. Ja täten koska kestävyyskriisin seuraus on että edessä on ikäviä aikoja ympäristökriisien seurauksena, sitä tärkeämmäksi koetaan varmistaminen että oma status ei alene hierarkiassa. Sillä kuka tietää miten ikävää kohta on olla tämän kilpailun huonoiten pärjäävillä tulee olemaan.

Tätä mekanismia voitaisiin kuitenkin vähentää, mikäli tuloja ja varallisuutta jaettaisiin nykyistä tasaisemmin. Jos vaikka Suomi keskittyisi oikeasti siihen että täällä pystyisi elämään köyhemmätkin ja kipeämmätkin suhteellisen normaalia elämää ilman syrjäytymistä muusta yhteiskunnasta. Ja toisaalta niiden parhaiten pärjäävienkin tulot ja varallisuus olisi jotenkuten ymmärrettävällä tasolla, niin kentien ihmiset eivät tuntisi niin suurta painetta nousta tulojen ja varallisuuden hierarkioissa.

Käytännössä se voisi luoda varmuutta, että on ihan ok ottaa töistä vaikka sapattivuosi ja downshiftata, tai käyttää perittyä metsäpalstaa jollakin muilla tavoilla kuin maksoimoida sen tuottama taloudellinen hyöty. Sillä olisi luottamus, että vaikka oma tulotaso tippuisikin ja tekisi jotain muutakin kuin rakentaisi kokoajan omaa uraa, niin taloudellisista riskeistä huolimatta Suomi olisi silti ihan hyvä paikka elää ja olla.

Ymmärrän että tuo tarkoittaisi käytännössä että taloudellinen toimeliaisuus voisi asiasta kärsiä, eli talouskasvu kärsiä. Mutta suoraan sanottuna itse keskituloisena kyllä olisin valmis luopumaan aika huomattavastikin rahallisesti, jos muutkin tekisivät vastaavasti, ja yhteiskunnasta tehtäisiin vastaavasti paljon “reilumpi”. Tämä tarkoittaisi toki että ne joilla on nyt eniten joutuisivat luopumaan suhteellisesti eniten. Tästä tulee varmastikin se isoin vaikeus, että miten nykyisessä valtajärjestelmässä asia saataisiin toteutumaan. Mutta se on sitten toinen mietintö, eikä tämänhetkinen kysymykseni aihe.

Kysymys 1: Vaatiiko ympäristöongelmien ratkaiseminen varallisuuden ja tulojen nykyistä tasaisempaa jakamista?

  • Vaatii, merkittävästi tasaisempaa jakamista
  • Vaatii, hieman tasaisempaa jakamista
  • Ei vaadi

0 äänestäjää

Kysymys 2: Kannatatko varallisuuden ja tulojen nykyistä tasaisempaa jakamista?

  • Kannatan, merkittävästi tasaisempaa jakamista
  • Kannatan, hieman tasaisempaa jakamista
  • En kannata

0 äänestäjää

Tästä tuli mielenkiintoiset vastauksen lopulta. Ääniä tuli aika vähän (7 ekaan ja 6 toiseen), mutta analysoin niitä silti.

Kysymys 1: Vaatiiko ympäristöongelmien ratkaiseminen varallisuuden ja tulojen nykyistä tasaisempaa jakamista? Tähän 86% vastasi että vaatii nykyistä tasaisempaa jakamista. Vain 14% sanoi ettei vaadi, eli yksi henkilö. Olisi mielenkiintoista keskustella kyseisen henkilön näkemyksistä, perustuuko se esim. ajatukseen ns. absoluuttisesta irtikytkennästä, että taloutta (ns. kakkua) voidaan kasvattaa loputtomasti ilman että luonnonvarojen käyttö lisääntyy nykyisestä.

Kysymys 2: Kannatatko varallisuuden ja tulojen nykyistä tasaisempaa jakamista? 100% kannattaa nykyistä tasaisempaa jakamista, erot olivat vain mittakaavassa.

Mielenkiintoista, odotin hieman enemmän näkemyksiä että nykyisenkaltaiset tulo/varallisuuserot eivät olisi ongelma (jotta pääsisin argumentoimaan näitä näkemyksiä vastaan… :wink: ).

Mielestäni on näkyvillä isossa kuvassa paljon liikehdintää isoja tulo/varallisuuseroja vastaan, yhä useammat talousliberaalitkin alkavat olemaan sen kannalla että ehkä rajallisella pallolla (missä irtikytkentää ei ole onnistuttu oikeasti tekemään) yhden rikastuminen onkin ainakin jollain tasolla toisilta pois.

Vaikka en vastannut että “ei vaadi” vastaan silti.

Ensiksi hylkään kaikki populistiset argumentit jotka pistävät ongelmat superrikkaiden ja miljonäärien syyksi. Jeff Bezoksen henkilökohtainen ympäristökuormitus suhteessa varallisuuteen on varmaan länsimaiden pienempiä. Yksityiskoneet, huvijahdit, avaruusmatkat, useat asunnot kalpenevat suhteessa varallisuuteen. Tietyn varallisuustason jälkeen henkilökohtaisen kulutuksen osuus pääsöistä alkaa väkisinkin vähentyä. Miljonäärejä on niin vähän että globaali vaikutus on aika pieni. Amazon yrityksenä tuottaa päästönsä keski- ja työväenluokan kulutuksen kautta.

  1. Jos halutaan tastata varallisuuseroja sen pitää tapahtua rikkaiman 1.2 miljardin ja muun maailman välillä. Sinun ja minun elintason pitää madaltua muun maailman hyväksi.
  2. Pelkkä varallisuuden tasaus ei ratkaise mitään jos kaikki muu pysyy ennallaan. Köyhimpien vaurastuminen lisää CO₂ päästöjä enemmän kuin rikkaimman 1.2 miljardin köyhtyminen vähentää.

Skenaarioita joissa tulotaso muuttuu ja C02 päästöt muuttuvat tulotason mukaan, kaikki muuu maailmassa ennallaan.

Nykytilanne

tulotaso billion tCO2/person BtCO2
High 1.2 11.2 13.44
Upper-middle 1.6 6.4 10.24
Lower-middle 3 1.6 4.8
low 0.7 0.26 0.182
28.662

High → upper-middle

tulotaso billion tCO2/person BtCO2
High 0 11.2 0
Upper-middle 2.8 6.4 17.92
Lower-middle 3 1.6 4.8
low 0.7 0.26 0.182
22.902

lower-middle → upper-middle

tulotaso billion tCO2/person BtCO2
High 1.2 11.2 13.44
Upper-middle 4.6 6.4 29.44
Lower-middle 0 1.6 0
low 0.7 0.26 0.182
43.062

kaikki → upper-middle

tulotaso billion tCO2/person BtCO2
High 0 11.2 0
Upper-middle 6.5 6.4 41.6
Lower-middle 0 1.6 0
low 0 0.26 0
41.6

Yhteenveto:

Rikkaiman 1.2 miljadin elintaso pykälää alemmaksi vähentää päästöjä 5.76 mijardia tonnia CO2. Alemman keskiluokan siirtäminen ylempään keskiluokkaan lisää päästöjä 14.4 miljardia tonnia C02. Kaikkien siirtäminen ylempään keskiluokaan kasvattaa päästöjä 12.4 miljardia tonnia CO2.

Lähteenä oleva data:

Globali epätasa-arvo in CO₂ päästöissä Global inequalities in CO₂ emissions - Our World in Data

1 Like

Mutta onko ympäristökuormitus suhteessa varallisuuteen mitenkään järkevä mittari? Bezosin ympäristökuormitus kuitenkin on mielettömästi paljon suurempi kuin vaikka keskituloisen länsimaalaisen, jonka ympäristökuormitus taas on paljon suurempi kuin köyhän kolmannen maan henkilön.

Sinänsä uskon että olet oikeassa siinä että ei vain nykyisten superrikkaiden elämäntapa/kulutusmäärä ole se ainoa ongelma, jos nyt vaikka kertaluontoisesti sosialisoimme kaikkien rikkaiden varallisuudet vaikka yli miljoonan euron kohdalta, ei se “ratkaise” kestävyysongelmia. Kyllä ainakin itseni keskiluokkaisena länsimaalaisena myös täytyy luopua tietyistä asioista ja mahdollisuuksista.

Isompana asiana näen varallisuuden ja tulojen vallan keskittämisen vaikutukset siihen miten yhteiskuntia johdetaan, ja miten sen rakenteet rakennetaan. Merkittävä enemmistö ihmisistä EU:sta kannattaa paljon nykyistä isompia ja rivakampia toimia kestävyyskriisien eteen tehtäväksi (esim. ilmastonmuutoksen eteen), mutta koska valta ja vauraus ei ole jakautunut kovinkaan tasaisesti, ja nopeat isot muutokset yhteiskunnissa esim. fossiilisista luopumiseksi osuisivat eniten niihin joilla on isoin varallisuus (ja valta), valtaapitävien on hyvin vaikea tehdä kyseisiä päätöksiä vaikka iso enemmistö niitä kannattaisi ja niistä hyötyisi pitkällä juoksulla.

Ylipäätään jos katsotaan miten yhteiskunnat ylipäätään on rakennettu, niin yleisesti ottaen tavalla missä palkitaan taloutta kasvattavista toimista vaikka ne olisivat hyvinkin kestämättömiä. Koska vallan ja varallisuuden kytkös on niin vahva, paras tapa mahdollistaa muutokset joista keskimäärin kaikki hyötyisivät eniten, olisi jakaa tuota vaurautta ja myös valtaa tasaisemmin.

Itse lahjoitan keskituloisena n. prosentin bruttotuloistani nimenomaan kansalaisjärjestöille jotka ajavat mielestäni parempaa maailmaa, siis lobbaavat näkemyksiään ja pyrkivät vaikuttamaan päättäjiin ja täten tapaan miten yhteiskuntia rakennetaan. Jos Bezos tekee saman, hänellä on enemmän lobbaus/vaikutusvoimaa kuin tyyliin maailma köyhimmällä kymmenyksellä yhteensä vaikka hekin päättäisivät yhtäkkiä lahjoittaa prosentin tuloistaan (en jaksa tarkkaan pitääkö paikkaansa köyhimmälle kymmenykselle, neljännekselle, tai kolmannekselle, mutta kokoluokkana yhdellä Bezosilla kuitenkin on enemmän valtaa vaikuttaa kuin vähintäänkin kymmenillä/sadoilla miljoonilla yhteensä). Vauraus on valtaa, ja kun se jakautuu hyvin epätasaisesti, törmäämme vanhaan keskussuunnittelijan ongelmaan, missä suhteellisen pienellä joukolla on paljon valtaa päättää ison joukon asioista. Se että sitä valtaa ei ole annettu poliittisesti, vaan vaikkapa markkinoiden kautta ei muuta vallan keskittymisen ongelmia. Vaikka demokratiassa jokaisella olisi yksi ääni, se ei ole ainoaa valtaa mitä maailmassa on. Varsinkin kun tällä taloudellisella vallalla voi myös merkittävästi vaikuttaa muiden äänestyskäyttäytymiseen (ja valittujen päättäjien päätöksiin).

Mutta, laskelmasi tuloluokkien mukaan ovat varmastikin ihan oikeansuuntaisia. Mutta minkälaisia johtopäätöksiä vedät tästä? Jos meillä on nykyisenkaltaiset tulo/varallisuuserot ja on ok pitää ne tämänsuuntaisina, ja kulutusta pitää laskea jotta ympäristökuormitus saadaan hyvälle tasolle, millä keinoilla tähän päästään? Kaikkien ympäristökuormitusta vähennetään suhteessa yhtä paljon kunnes olemme kestävällä tasolla? Eli vähennetään kaikkien ympäristökuormitusta vaikka neljänneksellä. Eikö tällöin tyyliin maailman köyhin kymmenys joudu materialistisesti aivan suhteettoman niukkoihin elinoloihin (elleivät ole ole jo nyt)?

Voin ehkä tosiaan opponoida vähän itseäni tässä myös. että uskon kyllä myös että ympäristön kestävyysongelmien merkittävä parantaminen ei vaadi eriarvoisuuden pienentämistä. Toinen nähdäkseni mahdollinen vaihtoehto on totalitaristinen järjestelmä, missä epäinhimillisen huonoissa oloissa olevat köyhimmät pidetään kurissa väkivaltakoneiston turvin, ja valta on sementoitu pienelle erittäin hyvinvoivalle eliitille.

Jos kysymys on ympäristöongelmien ratkaiseminen varallisuutta jakamalla, kyllä kai se on.

Merkittävä enemmistö ihmisistä EU:sta kannattaa paljon nykyistä isompia ja rivakampia toimia kestävyyskriisien eteen tehtäväksi (esim. ilmastonmuutoksen eteen),

En usko, että tämä kannatus on todellista. Enemmistö voi kannattaa ideaa päästövähennyksistä, mutta jos kystytään keinoja ne eivät summaudu merkittäväksi vähennykseksi.

Minun näkemyksessä varallisuuden tasaisempi jakaminen ei ole se ratkaisukeino, vaan edellytys että niitä kokonaishyvinvoinnin kannalta järkeviä ratkaisuja edes voidaan tehdä (ilman kehitystä totalitarismiin).

Minusta tämä törmää osaoptimointiin ja tietämättömyyteen (tuskin kukaan nyt osaa lonkalta sanoa järkevintä toimintasuunnitelmaa kaikkien kestävyysongelmien ratkaisemiseen vaikka kadunvarsikyselyssä), ja sivuaa tätä varallisuuden jakokysymystä. Ihmiset eivät ole valmiita toimiin, jotka osuvat omalle kohdalle mutta eivät kaikkiin. Kärjistäen, miksi minun pitäisi vähentää luopua vuoden ainoasta lomamatkastani etelään, jos samaan aikaan miljardöörit jatkavat lentelyään yksityislentokoneillaan kuten ennenkin (ja ehkä lisäävätkin varallisuuserojen jatkaessa kasvuaan)?

Luin näistä tuon Janne Korhosen artikkelin. Mieleen tuli, että tämä rajojen laittamisen systeeminen vaikeus (mahdottomuus?) jos mikä on ”inconvenient truth”.

Koska kyseessä on nimenomaan systeeminen / dynaaminen muutosprosessi, niin ratkaisuja tulisi hakea keinoista, jotka samanaikaisesti vaikuttavat ekosysteemin kuormitusta rajoittavasti ja vaurautta tasaavasti. Esimerkiksi hiiliosinkotyyppiset ajatukset ovat tämänsuuntaisia. Ne jotka kuluttavat vähän saisivat taloudellista hyötyä vähäisestä kulutuksestaan. Jos vaurauden myötä kulutus nousee, niin osinko vähenee ja jonkun kulutusrajan jälkeen päätyy hiiliosingossa maksajan rooliin.

2 Likes

Koska miljardöörejä ei kuitenkaan ole kuin kourallinen ja heiltä nipistäminen ei merkittävästi vähennä päästöjä. Se, että esim. lentopolttoaineen verotus ei vaikuta miljardöörien yksityiskoneilla lentelyyn on itse asiassa todistus siitä, että miljardöörien suhteellinen hiilijalanjälki on pienempi kuin taviksilla: he eivät kuluta suhteessa kuin murto-osan siitä, mikä heidän varallisuutensa on.

Otetaan nyt vaikka Jeff Bezos. Googlen mukaan hänen nettovarallisuutensa on 140 miljardia dollaria. Amerikkalaisten mediaanivarallisuus puolestaan on vähän yli 120.000 dollaria. Eli yksi Bezos vastaa noin miljoonaa keskiluokkaista amerikkalaista.

Oletetaan vielä, että jokainen näistä keskiluokkaisista käy lomalla kerran tai pari vuodessa. Yhdessä koneessa on satoja matkustajia, joten se tulee ympäristölle vähemmän rasittavaksi kuin Bezoksen yksityiskone, sanotaanko vaikka kolme kertaluokkaa. Silti yksityiskonemiljardöörin pitäisi lentää vuodessa yli tuhat kertaa eli kolme kertaa keskiluokkaisen lomamatka joka ikinen päivä, jotta hänen lentelynsä olisi suhteessa omaisuuteen yhtä paha kuin näiden keskiluokkaisten.

Itse asiassa omaisuuden keskittäminen miljardööreille on ympäristöteko, koska tavisten käsissä tämä omaisuus tärväytyisi turhiin etelänmatkoihin ja muuhun kulutukseen! :smile:

(Niin joo minä taisin olla se joka äänesti gallupissa “Ei vaadi”-vaihtoehtoa.)

1 Like

On tuo tieten totta että Bezosin päästöt voivat olla pienemmät päästöt/varallisuus -mittarilla, mutta onko päästöt/varallisuus mitenkään järkevä mittari? Ja onko varallisuuden keskittäminen mielestäsi järkevä strategia kulutuksen hillitsemiseksi?

Tämän perusteella taisi kyse olla provosta, eikä niinkään vakavasti otettavasta argumentoinnista? Sori, pakko kysyä kun netissä vaikea tietää tai tulkita monesti.

Pointtihan onkin juuri se, että ei ole, koska se johtaa absurdeihin johtopäätöksiin. Siksi varallisuuserojen tasoittaminenkaan ei minusta ole perusteltavissa ympäristönsuojelulla. Mutta se ei tietenkään tarkoita, etteikö se olisi perusteltavissa jotenkin muuten.

Suomessa varallisuuserot ovat kuitenkin verrattain pienet. En näe miten ilmastonmuutoksen torjuntaa edistäisi vaikkapa Nalle Wahlroosin rahojen takavarikointi. Pisara meressä.

1 Like

Omassa näkökannassani en siis ole ratkaisemassa ympäristöongelmia varallisuuden siirtämisellä, vaan näen että se on välttämätöntä että voimme oikeasti alkaa ratkaisemaan niitä ongelmia. Jos vain pidämme nykyisenkaltaiset varallisuus- ja tuloerot ja lisäämme sekaan haittojen verotuksen (tai sääntelyn, lopputulos sama), se tarkoittaa että osa ihmisistä joutuu täysin kestämättömään asemaan. Puhumattakaan jos eriarvoisuus kasvaa. Toki eriarvoisuus luo myös muita mekanismeja jotka lisäävät kulutusta. Niitä aloituksen Korhosen kirjoituksessa ihan mallikkaasti avattiin joten en näe syytä alkaa niitä tässä toistamaan.

Eli siis varallisuuden siirtäminen taskusta toiseen ei ole ratkaisu ympäristökriisiin, mutta se on nähdäkseni välttämätöntä että ihmiset saadaan suostumaan niihin tarvittaviin ratkaisuihin (toki suostumusta voidaan pakottaa myös väkivalloin, mutta tätä polkua en halua ajaa).

Etupiiri-intressit ovat toissijaisia kriteereitä.

Jos ratkaisu vaatii tuloerojen kasvattamista/pienentämistä Suomessa, se ei saa olla este ratkaisun hyväksymiselle. Mikä tahansa mikä toimii käy. Mikä tahansa realistinen ratkaisu tulee olemaan epäoikeudemukainen jos varallisuuden jakoa tarkastelee kehittyneen maailman ja kolmannen maailman kannalta.

Mikä on analyysisi miksi olemme epäonnistuneet historiassa tekemään vaadittavan mittaluokan toimia ? Ympäristöongelmat ja niiden vakavuus esim. ilmastonmuutoksen muodossa ovat kyllä olleet hyvin tiedossa vähintään 70-luvulta asti. Miksi nytkin epäonnistumme jatkuvasti tavoitteissamme? Tiedämme kuitenkin aika hyvin mitä pitäisi tehdä, mutta emme vain saa tehtyä vaadittavia toimia.

Syy on minussa ja ihmisissä kuten minä.

Edustan keskiluokkaa tai työssä käyvää työväenluokkaa. Länsimainen hyvinvointi on määrällisesti valunut länsimaiden keski- ja työväenluokalle, samoin kuin hiilidioksidipäästöt.

Vaikka olen huolissani ympäristöstä ja haluan toimia moraalisesti oikein, normatiivinen motivaatio on silti heikko verrattuna välittömiin tarpeisiin ja haluihin. Kaikkien ilmastomuutokseen liittyvien ratkaisujen pitää olla sellaisia että elämänlaatuni ei ratkaisevasti muutu. Kun joudun tekemään tiukkoja päätöksiä, etiikkani perustuu vahvasti valistuneeseen oman edun tavoitteluun. Kun uhrauksia ei tarvitse tehdä, olen aito altruisti. En halua ajatella edellä mainittua asiaa.

Edustan enemmistöä liberaalissa demokratiassa, joten yhteiskunnan rakenteet ja päätökset heijastavat omia tavoitteitani.

Palaan aiheeseen myöhemmin paremmin, mutta puhuttiin Vision podcastissa tätä sivuten Jannen ja Mari Pantsarin kanssa:

1 Like

Tämä on nähdäkseni turhan individualistinen näkökulma. Nähdekseni tosiaan rakenteet tekevät siitä vaikeampaa kuin sen tarvitsisi olla. Ainakin kun itse olen esitellyt haittaveroja useille henkilöille, yleisin vastustus on että viedään köyhältä vähäkin, varakkaammilla on kyllä varaa maksaa kalliimmat hinnat ja jatkaa ylikuluttavaa elämäntapaansa. Eivätkä he ole väärässä.

Jos varallisuutta ja tuloja alettaisiin jakamaan tasaisemmin, tämä argumentti ainakin laimenisi. Lisäksi globaalilla tasolla tosiaan merkittävä osa ihmisistä hyötyisi nykytilannetta tasaisemmasta jaosta (itse olisin varmaankin maksajana keskituloisena länsimaalaisena, mutta olisin kyllä itse siihen valmis, mutta vain jos muutkin hyväosaiset pakotetaan tähän). Ongelma vain on tosiaan että varallisuus on valtaa, eli kun on paljon varallisuutta, tämä näiden näkökulma jotka joutuisivat luopumaan jyräävät näiden hyötyjien näkökulman silkan varallisuuden mukanaan tuoman vallan myötä. Vaikka hyötyjiä olisi lukumäärällisesti enemmän kuin häviäjiä. Toisaalta uskon että eriarvoisuuden ja kilpailun vähentäminen voisi kohentaa esim. omaakin elämänlaatuani. Nyt joutuu niinsanotusti jatkuvasti juoksemaan nopeampaa että pysyy edes paikallaan sosiaalisissa hierarkioissa.

Toki voi sanoa että ihminen nyt vain on tälläinen. Toisaalta, kyllä historiassa on ollut lukemattomia yhteiskuntia jotka ovat eläneet erittäin pitkiä aikoja nykyiseen verrattuna hyvinkin tasa-arvoisissa yhteiskunnissa (vaikkakin nykyajattelulla he olivatkin vain tasaisemmin kurjia). Ylijäämän tuhoaminen/uhraaminen on jopa ollut yksi hyvin yleinen tekijä useissa kulttuureissa.

Vastustan siis tätä vaurauden valtaa, joka tällä hetkellä on nähdäkseni isoin este todellisten muutosten tekemiseksi. Mielestäni on turha odottaa että isointa valtaa pitävät tekisivät vallastaan luopumista vapaa-ehtoisesti, vaan tarvitaan massojen voimaa. Helppoa se ei toki ole, mutta kai tässä jotain pitää yrittää. Liikaa on pelissä jotta nykytilannetta voisi vain katsoa vierestä.

1 Like

Ovatko maat, joissa on pienemmät varallisuuserot, onnistuneet sitten paremmin kuin ne, joissa varallisuuserot ovat suuret?

Veikkaisin itse, että eivät ole.

https://worldpopulationreview.com/country-rankings/wealth-inequality-by-country

2 Likes

Kuten sanoin, varallisuuden siirtäminen taskusta toiseen ei ole itse ratkaisu, vaan ratkaisun mahdollistaja. Muitakin asioita tarvitaan, esim. yleistä tietoisuutta ongelman suuruudesta. Tämä on länsimaissa ainakin ollut suuresti nousussa viimeisen 15v aikana. Uskoisin kyllä että jos katsotaan maita joissa on muut edellytykset tehdä päätöksiä ympäristöystävällisempään suuntaan, niin olisi korrelaatiota pienten tulo/varallisuuserojen ja toteutettujen ympäristötoimien kanssa esim. mainitun viimeisen 15v aikana kun yleinen tietoisuus on noussut. Esim. pohjoismaat vs yhdysvallat. En tiedä onko tutkimuksia asiasta tehty, mielenkiintoista olisi kyllä nähdä.

2 Likes

Rakenteet ovat ongelma jos ne eivät edusta ihmisten tahtoa. Minusta nykyinen ilmastopolitiikka edustaa aika hyvin ihmisten preferenssejä, ehkä hieman jälkijunassa mutta kuitenkin.

Ihmisiltä kyselemällä saat juuri näitä altruistisia vastauksia jotka eivät pidä kun tulee isojen valintojen paikka. Valmius tinkiä vaihtelee mm. taloussuhdanteen mukaan. Laman iskiessä halu vaimenee. Harmi ettei kyselyssä mittata kuinka paljon ovat valmiit tinkimään. Vain 20% suomalaisista on täysin samaa mieltä.