Jälleen kerran kaikki puolueet ovat ihan tuubaa, ja pitäisi valita huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Omalla kohdalla poissuljettuja heti kättelyssä kepu ja kokoomus. Ensiksimainittua tuskin tarvitsee edes perustella. Kokoomus puolestaan on tekopyhä puolue, joka edustaa ylempää keskiluokkaa (mihin viiteryhmään tosin identifioidun itsekin) ehkä varakkainta 5%:a, mutta jostain kumman syystä sitä kannattaa melkein viidennes kansasta. Rahalla saa maksettua hyvät mainoskampanjat ja psykologia toimii niin, että vaikka et itse oliskaan sellainen menestyvä pukumies niin kuin kokkarit tuppaavat itsensä esittämään, niin aika monia haluaa olla sitä.
Kokoomus on kiitettävästi ajamassa menojen leikkauksia, mutta 4 miljardin lisäksi aikovat he myös alentaa veroja miljardilla ja kaivaa senkin jostain budjetin momenteista. Verojen alentaminen (erityisesti hyvätuloisilta ja varakkailta, jotka veroja eniten maksavat) on kokoomuksen pakkomielle, jota ajetaan aina riippumatta suhdanteista tai julkisen talouden realiteeteista. En voi hyvällä omallatunnolla tukea näitä jamppoja eivätkä he ääntäni tarvitsekaan koska raharikkaita tukijoita puolueella riittää.
Lisäksi Petteri Orpo on mielestäni pösilö poliittinen broileri, jota en haluaisi nähdä pääministerinä. Galluppien valossa näyttää että kokoomuksen voitto on vääjämätön, mutta itse haluasin nähdä joko Marinin tai Purran päämisterinä mieluummin kuin Orpon.
Sanna Marin onkin ollut ihan mukiinmenevä PM. Ei mikään yli-ihminen, mutta Suomen politiikassa rima on sen verran alhaalla että Marinistakin voi olla ylpeä. Pahinta demareilla on se huoleton rahanjako: hallitus on pidetty pystyssä aina lisää velkaa ottamalla ja antamalla kaikille kaikkea. Mihinkään ei ole ollut rohkeutta sanoa “ei”. Syksyllä 2022 puolueen johtohenkilöiltä tuli signaaleja, että SDP olisi myös ymmärtänyt julkisen talouden olevan kriisissä ja sopeutusten välttämättömiä, mutta vaalikampanjan avauksessa nämä toiveet torpattiin täysin: demarit ei ole leikkaamassa kuin 400 miljoonaa ja tästäkin osa on hatusta vedettyjä lukuja. Veropuolella kahtiajakoinen: kannatan tiettyjen veromuotojen tiivistämistä, esimerkiksi osinkotulojen osalta, mutta ylipäätään Suomessa kokonaisveroastetta pitäisi pikemminkin pyrkiä laskemaan kuin nostamaan. Verotuksen progressiokin on jo nyt jyrkempää kuin vaikkapa Ruotsissa tai Tanskassa.
Demareita olisin voinut kuvitella äänestäväni, jos olisivat ottaneet realistisemman asenteen valtion budjetin tasapainottamiseen. Mutta koska eivät sitä tehneet, on puolue ainakin omalta osalti poissa pelistä.
Kolmesta isosta sitten olisi vielä jäljellä perussuomalaiset. PS on ääripäiden puolue: siellä on järkipoliitikkoja kuten Purra, Halla-Aho ja Puisto (ja varmaan muitakin, en vain tiedä kaikista), mutta toisessa vaakakupissa janimäkelät, tompackalenit ja veikkovallinit. Omassa vaalipiirissäni jako PS:n edustajista (ja varasijoilla kärkkyjistä) järkipoliitikkojen ja ääliöiden välillä on noin 50-50. Perussuomalaiset ovat puolueista lähinnnä omia mielipiteitäni maahanmuutosta, mutta todella kaukana siitä vaikka ympäristöpolitiikassa. Voisin kuvitella äänestäväni puoluetta jossain vaihtoehtoisessa todellisuudessa jossa se keskittyisi enemmän asioihin ja vähemmän identiteettipolitiikkaan ja ikuisiin kulttuurisotiin. Mutta en ehkä näissä vaaleissa.
Entäs vihreät? Olen erittäin pettynyt vihreiden nykyiseen hallitustiehen. Joka ikisessä asiassa annettu kepulaisille periksi, erityisesti täysin typerän ja peruuttamattoman sote-hallintouudistuksen osalta. Vihreät eivät saaneet vastineeksi juuri mitään ja montako kertaa hallituksen riihissä juuri vihreät joutui perääntymään? Toisaalta ympäristökeskus tai joku taisi viime syksynä jossain hesarin artikkelissa sanoa, että tämä hallitus on kuitenkin saanut enemmän aikaan kuin mikään aiempi. Ehkä ongelma on omassa perspektiivissäni, mutta ei todellakaan tunnu siltä että vihreät olisi erityisen onnistunut omien tavoitteidensa edistämisessä.
Katkeruus menneistä päätöksistä on siis syy miksi en haluaisi äänestää vihreitä. Äänestämisen puolesta puhuu se, että edelleenkin vihreät on ainoa puolue joka tosissaan ajaa perustuloa… vai ajaako? Onko vihreät valmis tekemään siitä tällä kertaa kynnyskysymyksen hallitusneuvotteluihin, vaikka ei ole koskaan niin aiemminkaan tehnyt? Onko perustulo vain puhetta vihreille, jotain jolla vedätetään äänestäjiä?
Haluaisin kuitenkin mieluummin nähdä sinipuna- kuin porvarihallituksen. Sinipunaan tarvitaan liimaksi kuitenkin joko kepu tai vihreät. Äänestämällä jälkimmäistä voisi ehkä edistää tätä vaihtoehtoa. Mutta vihreiden mukanaolo sinipunassa edellyttää mielestäni sitä, että puolueessa otetaan järki käteen ja ymmärretään, että vasemmistolainen rahanjako ja järjetön velkaantuminen ei vaan toimi. Jos vihreät menee sinupunaan mukaan, niin sen pitäisi ottaa selkeästi “kokoomuksen puisto-osaston” rooli ja halata puiden sijaan markkinataloutta, koska sillä ne puutkin loppujen lopuksi pelastetaan. Heivatkaa puoluetoimistolta Che Guevaran t-paidat ja Brezhnevin muotokuvat komeron perälle odottamaan parempia aikoja. Tilalle vaikka Elon Musk ja Björn Wahlroos.
Pikkupuolueitakin voisin äänestää säälistä. KD:n Sari Essayah on mielestäni yksi parhaista puoluejohtajista ja poliitikoista, vaikka en uskisten hömpästä välitäkään pätkääkään. Vasemmistoliiton politiikka ei myöskään nappaa, mutta sielläkin on päteviä poliitikkoja jotka tarjoavat ainakin hyviä vasta-argumentteja oikeistopopulistiselle puheelle ja heilläkin on siten oma arvonsa julkisessa keskustelussa. RKP ei taida olla omassa vaalipiirissäni edes ehdolla, mutta jos on, niin oikeustoliberaalina puolueena sekin olisi hyvä vaihtoehto. Liike Nyt vaikuttaa yhä enemmän vain Harkimon perheyritykseltä, mutta säälipisteitä sekin saisi minulta, jos hyvä ehdokas sattuu löytymään.
Näiden vaalien erityismainista menee liberaalipuolueelle, jonka “leikattavaa löytyy” twitterkampanja on erittäin hyvä keskustelunavaus ja haaste muille puolueille. Vaikkei sillä liene mahdollisuuksia läpipääsyyn kuin ehkä Uudellamaalla, voisin silti äänestää tunnustuksena hyvin tehdystä työstä.
Hallituspohjista sinipuna olisi siis suosikkini, koska sitten demarit ja kokkareet luultavasti pitäisivät toistensa pahimmat hullutukset kurissa. Jostain luin, että en ole mielipiteeni kanssa yksin, sillä noin 30% äänestäjistäkin kannattaisi sitä. SDP:llä ja kokoomuksella ei tosin tule olemaan yli 50% kannatusta, joten siihen tarvitaan kaveriksi joko kepu tai vihreät. Ensimmäinen näistä olisi katastrofi.
Gallup-tulosten perusteella toinen mahdollinen yhdistelmä olisi kokoomuksen ja perussuomalaisten porvarihallitus. Mutta koska vihreät ei tähän komboon sovi, eikä tuskin RKP:kään, niin se tarkoittaa että riesaksi jouduttaisiin ottamaan taas se pirulaisista pahin: keskusta. Onnea vaan sen kanssa. Lisäksi on melkein varmaa, että jos vasemmistopuolueet jäävät oppositioon, niin ne masinoivat AY-liikkeen kanssa kaikenlaisia mahdollisia lakkoja ja mielenilmauksia oikeistohallituksen toimintaa sabotoidakseen, eli vaikka olisi kuinka ylevät tavoitteet Kok+PS:llä niin tuskin ainakaan se paljonpuhuttu budjetin tasapainottaminen onnistuu.
Yhteenvetona: ehkä vihreät, ehkä liberaalipuolue, ehkä heitän nopalla koko hemmetin vaalit koska mikään puolue ei puhuttele minua.