Sukupuolikiintiöt pörssiyhtiöiden hallituskokoonpanossa

Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopuun direktiivistä, jolla pörssilistattujen yritysten hallituksiin asetetaan sukupuolikiintiöt:

Ei aukea, mikä kiintiö käytännössä on, koska se on joko 40% muista kuin johtoryhmän jäsenistä, ja 33% johtoryhmästä. Mutta esim. tämä Euractivin artikkeli kuvailee asian niin, että “non-executive board”:ssa 40% pitää olla naisia, mutta jos jäsenvaltio haluaa ottaa omaan lainsäädäntöönsä mukaan myös johtoryhmän, niin sitten prosenttiraja olisi 33%. Eli jäsenvaltioilla on tässä hiukan liikkumavaraa. Johtoasemissa naiset ovat nykyäänkin vähemmän edustettuja kuin hallituksissa.

Mutta tällaiset kiintiöt ovat joka tapauksessa turhakkeita. On hieman näyttöä, että yritykset, joiden hallituksissa on molempia sukupuolia, pärjäävät taloudellisesti paremmin ainakin 30%:in naisedustukseen asti. Eli siitä ei ole ainakaan haittaa. Mutta toisaalta esimerkiksi Norjassa, jossa on 40% kiintiö pörssiyhtiöiden hallituspaikoissa, se ei ole johtanut naisten edustuksen paranemiseen muualla, eli tuntuu että kiintiöllä ei ole vaikutusta muuhun kuin siihen elimeen mihin kiintiö kohdistuu.

Mutta ajatellaanpa asiaa näin: jos eläisimme maailmassa, jossa sukupuolieroja ei olisi olemassa, ja mihin tahansa positioon olisi yhtä todennäköistä valita nainen kuin mies, millaisia hallituskokoonpanot olisivat?

Keskimääräinen pörssiyhtiön hallituksen koko on Suomessa noin 6-7. Osittain johtunee että Suomessa yritykset ovat pieniä; esimerkiksi Yhdysvalloissa hallitukset ovat hiukan isompia, keskiarvo on vähän yli 10. Eli argumentin takia, ja jotta aritmetiikka on vähän helpompaa, oletetaanpa että hallituksen koko on 10 henkilöä. Jos oletamme, että jokaiseen hallituspaikkaan nimitettäisiin ilman mitään kiintiöitä nainen tasan 50% todennäköisyydellä, mikä olisi todennäköisyys, että satunnaisesti valitussa hallituksessa on jompaa kumpaa sukupuolta 3 jäsentä kymmenestä tai vähemmän?

Vastaus: 0,34. Eli noin yksi kolmesta. Siis täydellisessäkin maailmassa vain joka kahdessa kolmesta firmasta päästäisiin tähän 40% tai 33% tavoitteeseen sukupuolijakauman suhteen. Siksi kiintiöt, ainakin näin suuret kiintiöt, selvästi vääristävät sitä, mikä jakauma olisi luonnollisesti pelkästään sattuman kautta.

Tietysti yksi perustelu kiintiöille on, että kun aliedustettu sukupuoli eli tässä tapauksessa naiset saavat jalan oven väliin, merkitsee se myös sitä että toimareiksi ja muiksi johtajiksi nimitetään enemmän naisia, mistä seuraa positiivinen kierre. Tämä luultavasti pitää paikkansa. Mutta eikö siihen riittäisi pienempi kiintiö? 30%, 20% tai vaikka vain 10% tai yksi jäsen?

Toisekseen: miksi tämä on EU:n asia? Eikö jokainen jäsenvaltio voisi säädellä itse minkälaiset kiintiöt halutaan. Ranskassa on vahva lainsäädäntö myös listaamattomien yritysten hallitusten kokoonpanoon, mutta esimerkiksi Suomessa asiaa ei liene säädetty lailla, vaan Arvopaperimakkinayhdistyksen ylläpitämässä hallinnointikoodissa. Vapaaehtoinen sääntely toiminee ihan yhtä hyvin kuin sitova. EU:n parlamantin huuhaapoliitikkojen pitäisi aina pitää mielessä läheisyysperiaate: kaikki asiat, joiden sääntelyyn ei ole syytä EU:n tasolla, vaikka olisivat kuinka ihquja, pitäisi jättää jäsenvaltioille. Tässä tapauksessa ei liene mitään etua EU-tason direktiiveistä, koska maat eivät varsinaisesti kilpaile keskenään sillä, kenellä on miesvaltaisimmat pörssiyhtiöiden hallitukset.

Ajatuksia?

1 Like