Tulee mieleen, että nyt kun eduskunnassa on liki puolet naisia, aluevaltuustoissa yli puolet, hallituspuolueiden pj:t naisia, keskeiset ministerit naisia, niin jos ei nyt saada nostetuksi naisvaltaisin SoTe-alan palkkoja, niin ei sitten ikinä.
Valta on naisilla. He käyttäköön sitä!
Nyt ei voi selittää patriarkaatin pahuudella palkkojen nousemattomuutta.
Helsingin sanomien pääkirjoitus väittää, että vientialojen pitäisi määrätä palkankorotusten taho: https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008722379.html . HS perustelee väitettään Baumolin taudilla:
Baumol's cost disease - Wikipedia (Suomalainen wikipedia artikkeli näyttää valikoidusti lyhennetyn englanninkielisestä)
Lyhyesti (mikäli oikein ymmärsin): Yksityisellä puolella palkat ovat nousseet, koska työn tuottavuus on kasvanut. Julkisella puolella — sote-ala, koulutus, … — tuottavuus ei ole kasvanut. Jos julkisella puolella palkkoja nostettaisiin samaan vauhtia kuin yksityisellä, julkinen veisi yhä suuremman osan kansantuotteesta. Siis julkista pitää leikata ja julkisen puolen palkkojen pitää laskea suhteessa keskipalkkaan.
Koska elinkustannusten kasvu korreloi palkkatasoon, julkisen puolen henkilöstön elintaso laskee. Tällaiset ovat talouden lait, ei voi mitään, koska veroja ei voi nostaa. (Jos veroja nostetaan, kukaan ei tee mitään, koska ihmisiltä menee motivaatio tehdä töitä.)
Some-keskusteluissa on lisäksi todettu, että koska julkinen kuluttaa ja yksityinen tuottaa, palkoissa pitääkin olla selvä ero tuottajien hyväksi.
Vaan entä, jos julkinen yksityistettäisiin, alkaisiko se kuluttamisen sijasta tuottaa?
(Voisiko niinkin ajatella, että maailmalla työskentelevät myyntimiehet tuottavat ja kaikki muut kuluttavat.)
On myös peräänkuulutettu julkisen puolen tuottavuuden kasvattamista: Oma vikansa, kun toimivat tehottomasti. Paranisiko tuottavuus yksityistämällä samalle tasolle kuin nykyisellä yksityisellä sektorilla — paperiteollisuus, metalliteollisuus, …?
(Yritän sanoa, että julkinen vs. yksityinen kysymystä pitää lähestyä pragmaattisesti, ei yksinkertaistavan ideologisesti.)
Palvelusektorin tuottavuudessa lienee parannettavaa, mutta toimialojen mahdollisuudet parantaa tuottavuutta ovat erilaiset. Yksityisellä sektorilla tuottavuus on parantanut koneistamisen ja automaation myötä. Tuottavuuden kasvu olisi kai ollut yksityisellä hitaampaa, jos ilmastonmuutokseen olisi puututtu aiemmin ja tehokkaammin.
Yksittäisen työntekijän tekemän työn määrä tai vaativuus ei ole kasvanut enempää kuin julkisella, mutta lakkojen teho on kasvanut, koska koneita käyttävien avainhenkilöiden lakko iskee nopeasti ja rajusti yrityksen tulokseen. Koska palkat ovat palvelualoja pienempi osuus tuontatokustannuksista, palkankorotuksiin on myös helpompi suostua.
Palkat määräytyvät sen mukaan, kuinka nopeasti ja rajusti lakot vaikuttavat ja suuriko osuus tuotantokustannuksista on palkkoja. Varhaiskasvattajien pitäisi olla lakossa muutama vuosi ennenkuin lakko vaikuttaisi kansantalouden tuottavuuteen ja silloinkin vasta vuosikymmenien kuluessa.
Jos varhaiskasvatuksesta, opetuksesta ja sote-aloilta leikattaisiin pysyvästi, se näkyisi vähitellen tuottavuudessa. Voisimme heittää hyvästit haaveille korkean osaamisen hyvinvoivasta maasta.
En näe perusteita sille, että yhteiskunnalle tärkeää työtä tekevien pitäisi kituuttaa, jotta ‘tuottavampaa’ työtä tekevät voisivat kuluttaa enemmän. Haluaisin nähdä solidaarisuutta niin, että hyväpalkkaiset maltillistaisivat korotusvaatimuksiaan ja suostuisivat maksamaan pikkuisen lisää veroja. Priorisoisivat.
Näin selvittäisiin ainakin yli tämän hetkisestä pahasta tilanteesta.
Tuntuu, kuin kansakuntana yrittäisimme hampaat irvessä elää yli varojemme. Keskinäinen luottamus on häviämässä, kun tuntuu, että jokainen yrittää kahmia itselleen kaiken mitä irti saa muista piittaamatta.
Varaa palkkoihin on kuitenkin rajallisesti, koska kilpailukyvystä on pidettävä huolta.
Toisenlainen näkökulma Baumolin tautiin: Hyvinvointivaltio, Baumolin tauti ja väärät lääkkeet näkymä | Poliittinen talous
“Tutkimusraportti julkaistiin kahden vuoden uurastuksen jälkeen vuonna 1966 nimellä ”Performing Arts – The Economic Dilemma. A Study of Problems common to Theater, Opera, Music and Dance”. Tähän klassikkoon taloustieteilijöillä ja valtiovarainministeriön virkamiehillä on tapana viitata, kun julkisen sektorin tuottavuus tulee puheeksi. Politiikkasuositukset eivät kuitenkaan vastaa niitä, joita kirjassa aikanaan annettiin.”
“Baumolin tauti on todellakin tauti, mutta täysin eri merkityksessä kuin se yleensä ymmärretään.”
En ole taloustieteilijä enkä perehtynyt numerotietoihin. Kirjoittelin tuollaista mutuilua ‘maalaisjärjellä’. Toisaalta, talonpoikaiseen taloudenpitoon ministerikin on vedonnut.
Todella hyvä aloitus Heikki, ja sinun ajattelu on hyvin linjassa minunkin ajattelun kanssa.
Kyseinen pääkirjoitus on hyvin mielenkiintoinen analysoitava. Siinä vedotaan taloustieteeseen ja talouden tuntijoiden kommenttoihin sinänsä aika heppoisesti. Ymmärrän että tiettyjen oletusarvojen ja lähtökohtien nojalla tuollaisia asioita voikin laukoa. Mutta taloustiede nyt ei tietenkään sano että hoitajien on oltava palkkakuopassa eikä sille voisi tai kannattaisi mitään tehdä.
Pari oletusarvoa jotka sisältyvät tuohon analyysiin ovat mielestäni:
Ensimmäinen voi olla totta, mutta tietenkään sen ei tarvitse olla, ja tätä käsiteltiinkin pääkirjoituksessa kun toivottiin että olisi taho joka miettisi palkkaratkaisujen kokonaisuutta. Voitasiinhan tehdä teoriassa ihan hyvin niin että nostetaan hoitoalan palkkoja, mutta vastaavasti annetaan vähemmän vientialoille palkankorotuksia. Täten kilpailukykykin säilyy vaikka ollaan yhteisvaluutassa. Tietysti vaikeus tulee vain miten tämä voidaan toteuttaa. Mutta taloustieteellinen laki ei tietenkään ole että hoitajille korotuksia ei voitaisi antaa.
Toista taas voi haastaa tietyssä mielessä (terveydenhuollon tehostumisesta kertoo mielestäni eliniänodotteen nousu ja se että jatkuvasti osataan hoitaa esim. paremmin taudeissa joita ei ennen osattu hoitaa), mutta toki ei yhtä paljon kuin teollistuminen on nostanut kulutustavaroiden tuotantoa.
Kysymys baumolin tautiin reagoinnissa kai on, että halutaanko että myös näiden työvoimaintensiivisten palvelualojen työntekijät pääsevät täysimääräisesti mukaan tuotantoteollisuuden tehostumisen muodostamaan hyvinvointiin vai ei (osin he voivat päästäkin vanhallakin tulotasolla jos tehostuminen johtaa esim. hintojen alenemiseen kuten vaikka suoratoistopalvelut ovat tehneet - vanhan leffalipun hinnalla voi nyt katsoa koko kuukauden niin paljon kuin lystää). Huomionarvoista on myös mielestäni, että yksityisten työvoimaintesiivisten alojen hintatason nousua ei nähdä ongelmaksi vaikka sekin kyllä kärsii baumolin taudista, mutta julkisten nähdään. En varmasti ole ainut joka on huomannut vaikkapa ravintoloiden hintatason jatkuvaa nousun, kun opiskelin oli 1€ oluttuoppi halpa ja 3€ kallis. Nyt alle 5€ oluttuoppi taitaa olla edullisena pidetty? Oletan että oluen valmistuksen tai tuoppiin kaatamisen tehokkuus ei ole radikaalisti tässä muutamassa vuosikymmenessä muuttunut.
Näyttää vain että vastaavaa kulujen ja hinnan nousua ei suvaita julkiselta puolelta, varmaankin koska niiden maksamisessa ei näennäisesti ole vaihtoehtoa. Tässä on vähän illuusiota mielestäni, jos yksityistäisimme kaiken terveydenhuollon, kyllä me siltikin varmasti olisimme valmiita maksamaan melkein minkälaista hintaa vain saadaksemme terveydenhuoltoa. Lopputulos voisi olla kalliimpi mitä nykyinen julkinen (vrt. vaikka Yhdysvallat), mutta koska voisimme teoriassa olla maksamatta siitä ehkä se hinta ei kuitenkaan tuntuisi niin pahalta?
En tiedä, spekuloin sillä itse maksan veroni mielelläni, ja minulla on vaikeuksia asettua näiden stereotyyppisten twitter-huutooikeistolaisten ajatusmaailmaan.
Toinen mielenkiintoinen kysymys tässä baumolin taudissa on se, että jos yksityisten alojen tuottavuus nousee vaikka 10%, ja palkat nousee sen myötä vaikkapa 5%, niin eikö verotulojen pitäisi myös nousta vastaavasti tavalla että myös julkisen sektorin palkat voidaan pitää kilpailukykyisenä? Tätähän Bamoul itse nähtävästi ehdotti - Näiden alojen palkkakulut nousevat vaikka tuottavuus ei ole noussut yhtä paljon, mutta se hinta on vain maksettava (ja se on varaa maksaa, sillä lisääntynyt tuottavuus muilla aloilla kyllä on lisännyt myös tuloja). Jos kuitenkin meillä ei julkisella sektorilla ole varaa maksaa enää kilpailukykyisiä palkkoja, herää kysymys onko verojärjestelmässämme aukkoja? Eikö verotulot kasva yhdessä (tuloiksi realisoituneen) tuottavuuden kanssa?
Tässä on mielestäni se oleellinen kysymys, jos yhä isompi osuus tuottavuuden kasvusta menee esimerkiksi ulkomaille, kevyemmin verotetulle omistajille/pääomalle ja/tai on muuten matalasti verotettua agressiivisen verosuunnittelun tai jopa veronkierron takia, se aito ongelma makaa juuri täällä. Meillä ei ole varaa maksaa nykyisenkaltaisesta hyvinvointivaltiosta, koska hyvinvointivaltion tulorakenne on rankasti nojannut keskiluokan työnteon verottamiseen, mutta yhä pienempi osuus tuottavuuden kasvusta menee sille keskiluokalle. Täten myös valtion rahoituspohja on rapautunut. Lääkkeenä on ollut ja on yhä hyvinvointivaltion höylääminen, kun mielestäni pitäisi siirtää katse verotuksen uudistamiseen niin että tuottavuuden kasvusta pääsisi nauttimaan nykyistä suurempi joukko ihmisiä, ja samalla julkiset palvelutkin turvattaisiin.
Pahoittelut jos teksti on hiomaton, annoin mennä vähän ajatusten virtana enkä kehtaa kovin editoida (foorumi näyttää olevan aika autioituneen oloinen muutenkin viimeaikoina).