Sosiaalisen median tragedia

Innostuin propagoimaan vapaata sosiaalista mediaa Viitteen blogissa. Herättääkö teksti ajatuksia tai palautetta?

(Jos aihe herättää tarpeeksi ajatuksia, mietin kakkososan kirjoittamista best practice -hengessä hyvien moderoijien kokemusten pohjalta.)

8 Likes

Alkuaikojen nettikeskusteluja muistellessa minulle tulee mieleen Usenet. Varmasti sen ihanuutta romantisoidaan kovasti, mutta sosiaalistuminen ei ehkä tapahtunut aivan pelkästään itseorganisoituvasti. Olisiko voinut olla niin, että eri yliopistojen ylläpitäjillä oli mahdollisuus puuttua asiaan, jos joku heidän käyttäjistään erehtyi aivan liikaa häiriköimään keskusteluryhmissä? Sehän olisi suorastaan mainehaitta, jos joku yliopiston käyttäjistä kovin häiriköi.

Moderointi ei ehkä oikein skaalaudu, mutta ehkä johonkin asti päästään sillä, että on erillisiä palvelimia, joilla on erilliset ylläpitäjät, joilla voi olla omia linjauksiaan ja tulkintojaan. Tämänkaltainen malli on käytössä joissakin hajautetuissa keskustelufoorumeissa, kuten jossakin määrin Twitteriä muistuttavassa Mastodonissa.

Sosiaalisessa mediassa suuruuden ekonomia toki vaikuttaa vahvana. On vaikea olla kovin sosiaalinen alustalla, jolla ei ole tuttuja. Kun Facebookin asema on varsin vahva – suomalaisista 16–89-vuotiaista 58 % käytti Facebookia (2020) – keskustelu tuntuu herkästi siirtyvän sinne ja kun Facebookin algoritmit palkitsevat kärkevyydestä, keskustelu kärjistyy, eikä pohdiskelevammalle keskustelulle tahdo olla sijaa. Kun nyt aluevaalien lähestyessä pohditaan, että näinä pandemia-aikoina sosiaalisen median merkitys kampanjoinnissa korostuu, voi pysähtyä miettimään, mitä se käytännössä tarkoittaa.

Täällä meillä voisi olla pienempi yhteisö, joka voisi vielä olla moderoitavissa, eikä alustan olemassaolon tarkoituskaan ole maksimoida täsmäkohdennettujen mainosten myyntiä. Tämä alusta voisi olla osa muutosta, jonka haluaisin nähdä.

4 Likes

Hyvä kirjoitus. Itse näen että Vihreä foorumi on ihan tehtävissä hyväksi ja sille on tilausta. Vaatii panostuksia ja myös kärsivällisyyttä.

Jos hypätään hypoteettinen aikahyppy tilanteeseen, että vihreiden foorumi on mainstream vihreiden omana keskustelupaikkana, niin silloin on kiinnostavaa nähdä, että kuinka moni politiikassa aktiivinen vihreä alkaa oman mielenterveytensä vuoksi vähentämään energian hukkaamista Twitterissä ja FB:ssä. Vai vetääkö seuraajakunnan (lue: potentiaalisten äänestäjien?), koukuttavien konfliktien, median yms. sekamelska edelleen puoleensa niin vahvasti, että ihmisten ajankäytössä iso some dominoi ja foorumi jää kakkoseksi?

7 Likes

Kiitos, hyvä juttu! Mä voisin mielelläni tehdä tai kommentoida jatkojuttua ensi vuoden puolella. Olen koittanut selvitellä, mitä tutkimuskirjallisuus somesta sanoo. Aiheesta on julkaistu nyt koronan aikaan veret seisauttava määrä papereita.

Itseä on mietityttänyt keskustelukulttuurin lisäksi että olisiko mitään vaihtoehtoja sille, että nykyään melkein kaikki Suomenkin mainosrahat menee noille kansainvälisille jäteille? Facebook-mainokset söivät ennen lähinnä kotimaisille journalistisille medioille menneet mainosbudjetit, ja sitä myötä kuoli iso osa paikallislehtiä. Koronan takia kotimainen media otti seuraavan iskun, kun vaalibudjetitkin menivät verkkoon ja television katsojat Netflixiin. Musiikkia kuunnellaan Spotifystä, kotimainen bändi saa tuloista murusia.

Eli: olisiko missään kaukaisessa visiossa mahdollista, että meillä olisi paikallismedioita, jotka toimisivat vaikka osuuskuntamallilla?

Idea: kaupunginosan tai paikkakunnan omassa mediassa pyörisi keskusteluryhmiä, toimitettuja juttuja ja paikallista kulttuurisisältöä kaikissa formaateissa. Tuloja medialle tulisi paikallisista mainoksista, ja mikä jottei julkinenkin puoli ilmoittelisi siellä palveluistaan korvausta vastaan. Paikallinen kulttuuri pääsisi näkösälle, ja alueen yhteisöllisistä tapahtumista saisi tietoa menemättä Facebookkiin. Sisältöjä moderoisi palkkaa saava yhteisömanageri, joka toimisi “good cop” -hengessä, ja opastaisi käyttäjiä pelkän sisältöjen poiston ja blokkaamisen sijaan.

Alla yksi perin yhteiskuntatieteellinen artikkeli moderoinnista, jossa on mielestäni hyvä pointti. Some-moderaattorit haluaisivat rakentaa hyvää keskustelukulttuuria. Itse uskon, että se on mahdollista, mutta se ei tapahdu itsestään.

Re-humanizing the platform: Content moderators and the logic of care
Minna Ruckenstein, Linda Lisa Maria Turunen. 2019. New Media and Society.
https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/1461444819875990

Ja se pointti vielä alla kuvakaappauksena. Artikkeliin haastateltujen moderaattoreiden mielestä tuo oikeanpuolimmainen laatikon laita on sitä, miten he haluaisivat toimia. Nykytilanne ajaa kuitenkin vasemmanpuoleiseen.

5 Likes

Tässä yksi lisäkulma somealustoihin: niitä moderoidaan tosi suureksi osaksi koneellisesti. Suomenkielisten sisältöjen valvominen tuntuu summittaiselta. Eli oikeasti lakia rikkovia sisältöjä ei poisteta, mutta sen sijaan väärän sanan käytöstä saattaa lähteä koko tili tai kymmenien tuhansien jäsenten ryhmä alta lopullisesti.

Tilanne mennee yhä monimutkaisemmaksi, kun EU olettaa per viime vuosi, että sisältöjä poistetaan jopa tunnissa. Lakeja on tarkoitus kiristää edelleen. Asia voi olla ongelma ihan ihmisoikeuksien (oikeus ilmaisun ja mielipiteen vapauteen) ja lehdistönvapauden kannalta.

Onkohan täällä joku perillä EU:n Digital Actin kiemuroista? Voiko se olla lehdistönvapaudelle niin ongelmallinen, kuin jotkut toimittajat kokevat?

Toimittajien sananvapausjärjestön edustaja julkaisi blogin EU-lainsäädännön ongelmallisuudesta:
https://politiikasta.fi/sananvapaus-kansallinen-turvallisuus-terrorismi-ja-disinformaatio/

Allaoleva Ylen juttu nojaa käsittääkseni vuodettuihin Facebook Fileihin. Asia ei varmaan ole näin yksinkertainen, kuin mitä jutussa esitetään.

Tajuaa Facebook jonkin verran suomea (ns. few shots tekstintunnistus). Joka tapauksessa lienee totta, että se ymmärtää suomea jopa vähemmän kuin englantia tai kiinaa.

1 Like

Tuo moderointiaihe on tulossa A-studioon kai huomenna. Toimittaja haastatteli minua, kun taustoitti juttua.

Digital Services Act (DSA) ja Digital Markets Act (DMA) on kyllä vaikea ja minimutkainen paketti.

Tämä EFF artikkeli antaa kuvaa filtteriongelman tilasta:

1 Like

Kiitos tiedosta!

Tulipa kirjoitettua sekavasti tuo edellinen kommentti, sorry siitä, hyvä foorumikansa! Muokkasin sitä nyt vähän ymmärrettävämpään muotoon.

Mainosrahoitteisuus, algoritmit, verkostovaikutukset. Niissä on sosiaalisen median menestyksen syy, mutta myös suurimmat ongelmat. Kun palveluntarjoaja tekee rahansa mainoksilla, on sillä insentiivi A) saada käyttäjät dopamiinikoukkuun, B) estää käyttäjien siirtyminen toisiin palveluihin, ja C) maksimoida käyttäjäkunnan koko ja vedota pienimpään yhteiseen nimittäjään.

Nämä ovat omiaan tekemään some-alustoista huonoja keskustelualustoja. Lisäksi se, että verkostotaloudessa ensimmäinen ja suurin palvelu luultavasti vie kaiken ja jättää muille vain murusia tarkoittaa sitä, että some vie perinteisiltä foorumeilta hapen. Kukaan ei käytä niitä, koska ne eivät näy missään, ja jokainen pikkualusta vaatii oman kirjautumisensa ja salasanansa. En tiedä mikä on ratkaisu, mutta tulevaisuudessa jonkinlainen federoitu hajautettu järjestelmä voisi ehkä korvata somejätit.

3 Likes

Kirjoitettiin somejättien epäonnistumisesta sisältöjen valvonnassa. Tulee hutiosumia ja sitten lähtee Facebookista mm. maatiaiskanaharrastajien Munanet ja Suomalainen potilasjärjestö, joka oli määritelty pornografiseksi uimahallista otetun kuvan takia. Sensuuri osuu eniten heikoimmassa asemassa oleviin, koska heillä ei ole niin hyviä resursseja vaatia oikeuksiaan. Samaan aikaan oikeasti haitalliseen sisältöön ei puututa.

En tykkää yhtään, että Suomen julkisen digitilan säännöt tekee jenkkyritys ja muka valvoo Suomen turvallisuutta. Varmaan siellä Piilaaksossa huomattaisiin ennenkuin olisi tankit Helsingissä.

Juttu löytyy politiikka.fi:sta, mutta pistänpä tähän Facebook-linkin, oli se sitten kuinka kieroa tahansa. Ilman mainosrahaa juuri kukaan ei linkkiäni näe, jos ei siitä joku pian tykkää. Saa mielellään kommentoida! Siitä Facebook-antaa vielä enemmän pisteitä.

1 Like

Aloittajalta hyvä kirjoitus ja hyviä huomioita.

Olen nyt reilun kuukauden seuraillut Twitteriä. Tämä on minusta paremmin toteuttu Some mitä Facebook tai Reddit, sillä se tuntuu olevan paljon enemmän käyttäjän intressien asialla mitä edellämainitut, jotka tuntuvat priorisoivan omaa/mainostajien etuja paljon enemmän. Twitter näyttää paljon relevantimpaa sisältöä, eli ihmisiä joita seuraat tai joita he seuraavat. Tämä on paljon parempi algoritmi mitä Facebookin missä se pyrkii tarjoamaan sisältöä joka heidän mielestään koukuttaa paremmin tai palvelee mainostajien etua.

Mutta mielenkiintoisinta on Twitterin luonne ainakin miten itse sitä käytän ja näen. Se näyttää olevan politiikan pääasiallinen taistelutanner, eräänlainen sotakenttä ihmisten ajatuksiin ja mieliin. Sielä on selviä rintamalinjoja, esimerkiksi Jungnerin twiitit ovat eräänlainen pöyristymistynnyri, missä karkeasti sanottuna vasemmistolaiset ja oikeistolaiset ottavat yhteen ja pyrkivät sivaltamaan vastapuolta.

Monet omissa kirjoissani korkean profiilin toimijat ja ajattelijat tuntuvat olevan hyvin aktiivisia twitterissä, se on epäilemättä erittäin hyvä keino saavuttaa laajaa näkemystä omille ajatuksille. Mutta monilla tuntuu olevan myös ajatus, että se on tosiaan merkittävä alusta vaikuttaa ihmisten näkemyksiin, hyvä alusta levittää ideoita.

Itse pitkään välttelin Twitteriä, sillä tosiaan lyhyt merkkimäärä tekee keskustelusta lyhyitä sivalluksia joihin ei isoja ajatuksia mahdu, eikä pienet ajatukset riitä ihmisten näkemysten muttamiseen tai tarkentamiseen. Mutta kieltämättä on tuossa varmasti vaikutusta sikäli, että voi esim. linkittää sitten lähteisiin joissa asiat on perusteltu paremmin.

Ja poliitikoille ehdottomasti ymmärrän, jos lähtisin politiikkaan, Twitter olisi varmaan yksi tärkeimmistä alustoista. En tiedä tuhlaisinko Facebookiin lainkaan paukkuja. Twitterissä kun esittää vähän raflaavia näkemyksiä, niin niistä tykkää ja jakaa ne jotka jo valmiiksi ajattelevat sun suuntaisesti, ja niitä lähtevät väittelemään ja dissaamaan ne jotka ovat eri mieltä. Oli reaktio kumpi tahansa, se leviää yhä laajemmalle, ja politiikassa riittää että riittävän moni sun kanssa samansuuntaisesti ajatteleva löytää sinut ja pitää sua hyvänä vaihtoehtona äänestystilanteessa.

Esim. Jungner näyttää olevan tuossa hyvä, sanoo jotain raflaavaa miten ihanasti työterveys toimii hänelle, niin se leviää kulovalkean tavoin myös nykyistä mallia vastustajien keskuudessa kun sitä vastaan argumentoidaan. Siitä tulee ilmiö jota parhaimmassa tapauksessa sitten mediassakin aletaan levittää. Näkyvyys on taattu, ja kyllä vaaliuurnilla on tarpeeksi porukkaa joiden mielestä nykymalliin ei tule koskea (sillä se suosii heitä itseään).

Mutta ehkä vähän eksyin jo asiasta. Aloin nyt miettiä että miten te näette esim. Twitterin käytön “aseena” toimivana konseptina? Onko se hyvä väline oikeasti vaikuttaa ja muuttaa ihmisten näkemyksiä, vai onko poterot niin syvät että se on kuplautunutta sivaltelua?

Itse olen perinteisesti ollut sitä mieltä että some on liian adhd muuttamaan maailmaa, ja se lähinnä syventää poteroita. Mitään kovin hiottua ei kannata lähteä tekemään someen, kun se hukkuu sen jatkuvaan virtaan alle päivässä. Olen siis kirjoitellut omaa blogiani, ja nyt lähetin yhden juttuehdotuksen Verde-lehteen. Hesariin olen joskus aiemmin yrittänyt, mutta en saa heiltä edes vastauksia mielipidekirjoituksiini että kiinnostaako kirjoitus heitä tai miksi ei, joten luovutin sen asian suhteen. Paras tieten olisi varmaan kirjoittaa syvällisemmin blogissa tai vastaavalla alustalla, ja sitten mainostaa/levittää niitä somessa.

Itse kaipaisin kuitenkin ehkä eniten jotain foorumia missä edes joku pienempi joukko ihmisiä voisi vähän syvemmältä rouhien tarkentaa omia näkemyksiä keskustellen, argumentoida erilaisista lähtökohdista ja näkemyspohjista toisia kunnioittavalla tavalla. En tiedä missä internetissä tälläistä oikein nykyaikana tapahtuisi. Toki toivon että Kasvimaa voisi olla tälläinen, mutta aika hiljainen se on viime aikoina ollut, ja tuntuu että monet joko arkailevat osallistua, tai eivät muuten näe vaivan arvoiseksi lähteä keskustelemaan.

4 Likes

En usko, että Twitterissä muutetaan kenenkään mieliä. Jos joku poikkeus löytyykin, niin se hukkuu kupla-ajattelun päinvastaiseen vaikutukseen.

1 Like

Jos tarkoitat mielen muuttamista argumentoinnilla tai keskustelulla, olet oikeassa. Vaikuttaminen ei tapahdu argumentoimalla.

Mielipiteitä muokataan tunteilla, toistolla ja luomalla kuplia, ja keskustelua rajaamalla/suuntaamalla. Kuplan sisälläkin voidaan muokata mielipiteitä. Twitter on parhaimmillaan lyhyissä sarkastisissa tölväisyissä, jotka nollaavat vastapuolen mielipiteen. Vaikutus tapahtuu kuukausien tai vuosien ajanjaksolla. Kuplan sisällä Twitter on eriomainen, koka eriäviä mielipiteitä ei haluta sanoa samanmielisten kanssa. Kärjistäminen luo tykkäyksiä.

Twitterissä on myös ominaisuus joka nopeuttaa mielipiteen muodostusta. Jos on jokin uusi aihe josta kenelläkään ei ole mielipidettä, ensimmäisenä kuplassa kommentoivat “ajatusjohtajat” joilla on paljon seuraajia voivat määrätä mikä mielipide on. Hitaammat joutuvat reagoimaan tähän mielipiteeseen.

1 Like

Joo, totta kyllä. Minä orientoiduin tähän nimenomaan mielipiteiden muodostamisena keskustelun kautta, mutta valtaosa meidän mielipiteistä muodostuu muulla tavalla.

Hyvä pohdinta sinänsä, että jos valitsee foorumin, missä haluaa vaikuttaa, niin samalla valitsee foorumin jossa tulee vaikutetuksi.

Vaikutusten leviämisen tavat kuplasomessa ovat erilaisia, kuin ehkä jossain muunlaisessa ympäristössä. Ympäristöstä riippuen erilaiset sisällöt ja viestinnälliset kyvyt ovat myös eritavalla vahvoilla.

Ite tykkään Twitteristä, oon käyttänyt sitä pääasiallisena tiedonhankintakanavana vuodesta 2008 asti. Aina siellä on ollut kohinaa, mutta ei siitä tarvitse välittää.

Mutta hei nyt asiasta viidenteen, eli että miten yhteisöllisesti ylläpidetyissä foorumeissa saadaan keskustelu pysymään raiteilla.

En malta olla laittamatta tähän esimerkkiä virkeästä verkkoyhteisöstä, joiden toimintaa pidetään niihin osallistuvien mukaan hyvänä, ja yhteisö kehittyy ja tuottaa huimaa vauhtia. Poliittinen keskustelu ei ole sama asia kuin open source -systeemien kehittäminen, mutta jotain yhteistä näissä on: hommia tehdään pääosin vapaaehtoisvoimin, ja erimielisyyksiä tulee.

Esim. Clojure-koodikieltä rakennetaan yhteisöllisesti. Etiketti on lyhyt mutta brutaali.

These discussions are not the place for advocacy about what ‘ought’ to be made. If you think something ought to be made, then make it. Otherwise, respect others peoples’ right to choose what they do with their time.

When arguments arise

  • Stick to the facts

  • Use logic

  • Leave people out of it

  • Avoid rhetorical devices:

    • Superfluous or opinion-laden adjectives
    • Claims to speak for the community, or that everyone agrees with you.
    • Threats of what will happen unless things go your way
    • Any flavor of ‘the sky is falling’

If you are not the one making something, you should restrict your input to very short technical arguments supporting your position. If someone has already made your point, just +1 it.

Ignoring these guidelines fails to respect the time and effort of people who make things, which you should care about if you intend to be one.

En siis väitä että poliittisissa keskusteluissa voitaisiin mennä samalla mallilla. Itse kuitenkin tykkäisin, kun koitettaisiin pitää ainakin joitain kanavia ns. tajunnanvirtana, ja että joissain toisissa ketjuissa pyrittäisiin välttämään toiveiden tynnyreitä, jotka “jonkun” pitäisi tehdä. Eli pitänee ilmoittautua foorumi-emännäksi, eikä vaan olettaa että asia järjestyy “jonkun” toimesta.

2 Likes

Olisiko sinulla tai jollain muilla jotain ohjeita Twitterin käyttöön?

Sinänsä Twitter olisi ihan hyvä tiedotuskanava jonka avulla voi pysyä perillä maailman menosta, mutta kuin kaikki on siellä sekaisin. Jos esim. seuraa jonkun tosi skarpin ja asiantutevan henkilön tiliä, siellä on asiaa ja sitten sen henkilökohtaisia asioita, hassuja videoita ja vitseä. Loputtomasti vitsejä. Ei minua kiinnosta seurata jonkun ekonomistin päivittäisiä urheilusaavutuksia tai päivittäisiä ajatuksia maailman menosta oman asiantuntemuksen ulkopuolella.

Voisin seurata vaikka 5000 kiinnostavaa ihmistä, mutta sitten en löytäisi enää hyviä twitttejä. Olenkin karsinut kovasti seurattavia ja seuraan vain tyyppejä jotka eivät Twiittaa omaa elämäänsä, kissankuvia tai päivittäisiä uutisia. Maksimi näyttää olevan 300 henkilöä (älä näytä retwiittejä asetuksilla) sitten päälle organisaatiot.

Keskustelun tasoltaan korkeimman laadun paikoissa on yleensä aktiiviset moderaattorit ja vertaiset, jotka sanovat enemmän tai vähemmän suoraan kun joltakulta alkaa mopo karata käsistä. Toivotan siis moderaattoreille rohkeutta mainita asiasta jos jokin keskustelu lähtee vääriin suuntiin. Ja tätä kirjoittaessani puhun pääasiassa itsestäni, sillä itselläni keskustelu lähtee helposti ns. tangentille. Koitan siis sanoa että jos mun kommentit tai keskustelu lähtee viemään ketjua väärille raiteille, en pane pahakseni jos asiasta huomautetaan.