Saisko tuotteisiin lapun odotetusta käyttöiästä?

Mites, kun nyt on noita poliittisia aloitteita ilmassa aika paljon eri työryhmässä, voisko mikään työryhmä ottaa listalleen että saisi sähkölaitteisiin sen sähkökulutustarran lisäksi toisen tarran jossa on odotettu käyttöikä ?

Minusta tämä olisi hyvin ekologista ja vihreille sopivaa. Voisi joko satsata pidempi-ikäiseen tai ostaa sen halvimman. Nykyisellään ei pysty mitenkään sanomaan onko kalliimpi pidempi-ikäinen.

3 Likes

Hyvä pointti! Mielenkiintoista nähdä miten EU:n kuun lopussa julkaistava kiertotalouspaketti aikoo tuotesuunnittelua säännellä. Tavoitteena on pidemmän eliniän tuotteet jotka ovat huollettavissa ja korjattavissa sekä edistää tuote palveluna -mallia. Juuri tuo jälkimmäinen kannustaa tekemään mahdollisimman pitkäikäisiä ja huoltovapaita tuotteita.

1 Like

Tää on silleen vaikea asia, että esim autoissa nuo auton elinaikaiset tulot ovat merkittävä tulovirta lisenssinomistajille (automerkki). Ne ovat huonoja siinä mielessä että loppuasiakas maksaa paljon enemmän kuin edes lisenssinomistaja saa. Mutta jos ne jäisivät kokonaan pois uusi auto maksaisi varmaan paljon enemmän.

Kuka tämän odotettavissa olevan käyttöiän laskisi? Tuskin valmistajilla itsellään on mitään intressiä oikean käyttöiän kertomiseen, ja jos kyse on vaikka uudesta pesukonemallista, niin sen käyttöikä pitäisi joko laskea keskiarvona vanhojen pesukoneiden käyttöiästä mikä ei varmasti sekään pidä paikkaansa.

No myyjä tietenkin vetäisi siihen hihavakion. Ja jonkun arvon ne siihen joutuisi laittamaan. Laittaa 6kk niin ei tarvitse maksaa takuukorjauksia eikä myydä tuotteita. Laittaa 5v niin myy tuotteet ja maksaa takuukorjaukset.

Ongelma on että eri tuotteilla erl valmistajilta on hyvin erilaiset kesto-odotukset mutta niitä ei kerrota asiakkaille ennen ostopäätöstä.

Jos asia olisi noin, niin sittenhän useimmille tuotteille on jo ilmoitettu käyttöikä: se on sama kuin takuuaika.

Kuitenkin jos AnttiRytsolan ehdottama muutos tehtäisiin, sillä todennäköisesti olisi vaikutusta sekä ostajiin että myyjiin (ja täten välillisesti valmistajiin). Jos Mielen 2000€ pyykinpesukoneessa olisi tarra “odotettu käyttöikä 2 vuotta”, niin epäilemättä tuote ei näyttäisi niin houkuttelevalta ostettavalta kun vierestä saisi ~samoilla ominaisuuksilla olevan yhtä kestävän tuotteen (tuon “odotettu käyttöikä” väitteen mukaan ainakin). Nyt Gigantti markkinoi että Mielen pesukone on suunniteltu kestämään 20 vuotta, mutta takuu on silti vain 2 vuotta, eli tällä hetkellä noi väitteet ja mainospuheet kestävyydestä ja takuuaika eivät kohtaa. Sikäli kuin mitään väitteitä kestävyydestä edes viitsitään tehdä, kuten yleensä ei.

Minusta siis ihan kannatettava ehdotus. Olen aiemmin blogissani maalaillut että pitäisi ihan käytännössä pakottaa takuuaika pesukoneissa vaikka kymmeneen vuoteen, sillä sellaisia kyllä osataan tehdä jos halutaan. Mutta tämä Antin ehdotus osuu ihan oikeaan ongelmaan, ja on mielestäni askel juuri oikeaan suuntaan ja täten kannatettava.

1 Like

Mikä se käytännön muutos sitten olisi? Jos se on vain se, että on pakko myöntää takuu samaksi ajaksi mitä mainoksessa väitetään “käyttöiäksi”, niin sitten mainoksista vaan poistettaisiin väitteet käyttöiästä. Jos se tehdään pakolliseksi, niin sitten käyttöikä olisi sama kuin takuuaika. Se ei vaikuttaisi tuotteiden myyntiin, koska kaupassa jokaisella pesukoneella olisi sama “käyttöikä”. Jos asiakas ihmettelee sitä, miten on mahdollista että edellinen pesukone on kestänyt 15 vuotta mutta uudelle sanotaan käyttöiäksi vain 2 vuotta, niin myyjä vain kohauttaa olkapäitään ja sanoo että “eivät ne sen huonompia ole, laki vaatii meitä sanomaan näin”.

Tietysti käyttöikä voi olla eri kuin takuuaika. Sitten kaikki myyjät lupaisivat, että tuotteet kestävät vaikka sata vuotta. Mutta takuu olisi silti 2 vuotta. Mikä olisi silloin se mekanismi, joka kannusta myyjiä ilmoittamaan oikean käyttöiän?

Pakko ilmoittaa odotettu käyttöikä tietyissä tuotteissa, kuten kodinkoneissa, ja vähintään valmistajan virhevastuun pitää sitten kattaa tämä aika (käytännössä takuu siis). Ja se pitää siis ilmoittaa siis “Tuotteen odotettu käyttöikä” tyylisesti, eikä verhota sitä vain takuu-nimikkeen taakse. Nythän takuuaika ja virhevastuuaika on eri asioita, ja usein tuleekin yllätyksenä että esim. jos auton vaihdelaatikko hajoaa joskus 150tkm ajon jälkeen, niin valmistaja vain sanoo ettei olla väitetykään että se kestäisi niin kauaakaan ja välttelee virhevastuutaan tällä. Ja sitten riidellään kun laki ei ole selkeä.

Aivan, ja siitä seuraa kohta B:

Takuuajan nimeäminen lakisääteisesti “käyttöiäksi” ei ratkaise todellisuudessa mitään.

Kielellä ja termeillä on merkitystä. Se että kaikki alkaisivat myymään “täsmälleen samaa” (eli että esim. Miele romuttaisi koko “korkeampi hinta mutta parempi laatu ja moninkertainen käyttöikä muihin verrattuna” fundamentaalin ideansa) taas kertoisi että markkinat ja kilpailu eivät toimi tässä asiassa lainkaan. Jos näin on, niin sitten ainoa järkevä keino on tiukka sääntely, eli tosiaan että alle 5 tai 10v takuuajalla ei saisi myydä niitä pesukoneita. Se kuitenkin jää työkalupakkiin jos “Odotettu käyttöikä” ei tuota haluttua tulosta.

Eiköhän kaupat keksisi jonkin tavan kiertää tätä markkinoinnissaan. Jos ei saa käyttää sanoja X, Y ja Z, niin sitten keksitään tilalle Å, Ä ja Ö. Mikäli ei, niin kuten sanoit, kärsijöinä ovat Miele ja muut laatufirmat jotka ainakin yrittävät myydä tuotteitaan kestävyydellä ja pitkäikäisyydellä: eli lopputulos olisi päinvastainen kuin tavoite.

Joka ikisen tuotteen pakottaminen samaan muottiin olisi sääntelyhirviö jolle kalpenisi Neuvostoliiton suunnitelmatalouskin. Ajattele, montako virkamiestä tarvitaan arvioimaan kaikkien mahdollisten kuluttajatuotteiden käyttöiät ja määrittelemään niille minimitakuuajat?

Ei se kyllä vaikeaa ole useillakaan tuotteilla. Äidilläni on jääkaappi joka on toiminut jo 30 vuotta, joten ihan helposti voidaan säätää jääkaapeille minimitakuuaika vaikka viideksi vuodeksi (varmastikin yli 90% kestää jo tämän ongelmitta). Vain paskinta laatua tekevät karsiutuisivat, mikä onkin tavoite. Eikä minimitakuuaika edes määritä miten siihen laatuun pitäisi päästä.

Pesukoneille sama juttu, helposti minimitakuuaika voisi olla 5 vuotta (voi olla myös että voidaan määritellä että pesukertoja on tässä ajassa kohtuullisesti, koska nykykoneet voivat sen laskea ilman mitään vaivaa, elleivät jo sitä tee), eikä valmistajien tarvitsisi juuri tehdä muuta kuin olla pyrkiä suunnittelemaan laatua (nykyisin kannusteita on lähinnä päinvastaiseen, mitä nopeammin laitteet hajoaa sitä pikemmin hankitaan uusi, eikä uutta ostaessa ole mitään tietoa tuotteen laadusta sillä kaikki myytävät mallit ovat uusia omine laatuongelmineen, jota tällä “odotettu käyttöikä” ehdotuksella siis pyrittiin korjaamaan).

En nyt sano että joka ikiselle laitteelle tai asialle pitää keksiä minimitakuuaikaa, mutta useille tuotteille voidaan tuo tehdä naurettavan helposti tavalla mistä hyötyvät sekä kuluttajat, luonto että talouskin (ei ole järkevää resurssien käyttöä tai hyvinvoinnin lisäystä suunnitella tuotteita jotka hajoavat nopeasti ja ovat muutenkin laadultaan sutta, sillä tavalla ei tule pyykinpesutalous vaan pyykkikoneenvalmistustalous joka ei kyllä hyvinvointia lisää). Enemmän suunnitelmataloushirviövaikeus tulee korjattavuuden määrittelystä, jota EU siis on jo tekemässä.

Lisäksi, esim. Suomessa on jo valmistajan virhevastuu, ja tuota nyt sitten arvotaan nykyisin enemmän tai vähemmän tapauskohtaisesti. Virkamiesaikaa voisi käytännössä helposti jo säästyä jos näitä ei yksi kerrallaan katsottaisi kun kuluttajaviranomaiselle tehdään valituksia, vaan nämä määritykset olisi jo laissa mielellään EU:n laajuisesti.

Mutta virkamies ei voi tehdä tuollaista päätöstä hihasta heitettynä, että jääkaapin pitää kestää niin ja niin monta vuotta, koska 30 vuotta sitten valmistettu jääkaappikin on kestänyt tietyn määrän vuosia jonkun perhetuttavan anekdootin perusteella. Pitää kaivaa tilastoja ja tutkimuksia. Ja kyse ei ole pelkistä jääkaapeista, vaan kaikista tuoteryhmistä, joita voi olla tuhansia tai kymmeniätuhansia, ja joita vieläpä tulee lisää ja jotka muuttuvat teknologian kehittyessä.

Ehdotit, että se olisi helpompaa näin, kuin arvioida tapauskohtaisesti kuluttajaviranomaisella. Väitän, että ei ole - kuluttajaviranomaisen ei tarvitse käsitellä kuin murto-osa niistä jutuista mitä kaikenkattavan virhevastuurajan määrittely jokaiselle tuoteryhmälle vaatisi. Lisäksi pitäisi käsitellä valmistajien ja myyjien valituksia näistä päätöksistä.

Niin, ja jos näin ei toimita, niin sitten tarvitaan joku päättämään mitä hilavitkuttimia nämä minimit koskevat ja mitä eivät. Miksi jääkaappi, mutta ei polkupyörä? Miksi televisio, mutta ei sähköhammasharja? Miksi pyykinpesukone, mutta ei mikroaaltouuni? Jne. Se olisi loputon suo, koska koko ajan keksitään uutta ja muokataan vanhaa.

Niin, EU on regulaation suurvalta. Mutta ei se tee tästä ideasta sen parempaa että EU:ssa ollaan säheltämässä jotain muuta yhtä hullua. :wink:

En ole perehtynyt tuohon direktiiviin, mutta uskon sanaasi. Huollettavuuden idea on kuitenkin periaatteessa hyvä, koska se mahdollistaa sen että ihmisillä itsellään on enemmän kontrollia omistamiinsa tavaroihin ja valmistajalla vähemmän mahdollisuuksia rahastaa huollosta. Jos voisi korjauttaa pesukoneen tai läppärin kohtuuhinnalla, sen sijaan että on pakotettu ostamaan uuden, niin kyllähän sekin tosin vähentäisi turhaa kulutusta. Periaatteessa tällöin myyjän tarjoama takuuaikakin voisi olla pidempi, koska takuuhuollon voisi kilpailuttaa.

Kritisoin tässä siis ratkaisuehdotusta, en itse ongelmaa. Olisihan se hyvä, jos valmistajilla olisi insentiivi tehdä kestäviä tavaroita. Mutta takuuajan sekoittaminen keskimääräiseen käyttöikään ei olisi minusta toimiva sen mahdottoman byrokratian takia, ja koska se väistämättä vähentäisi kilpailua. Vain isoilla toimijoilla olisi varaa myöntää pitkiä takuuaikoja; pienemmille puljuille tulisi kiusaus kiertää säädöksiä lupaamalla takuuaikoja, joita eivät voi maksaa, ja sitten kun tavaraa on myyty tarpeeksi, ajetaan firma konkurssiin.

Mietipä itse, miten toimisit, jos valmistaisit vempainta X, jonka keskimääräiseksi eliniäksi veikkaisit vaikka 10 vuotta. Et suinkaan myöntäisi TAKUUTA sille kymmeneksi vuodeksi, koska se on vain keski-ikä… noin puolet hajoaisi ennen sitä, joten joutuisit joka toiselle asiakkaalle hankkimaan tilalle uuden (tai korjaamaan vanhan) X:n. Eli siis jokaista myytyä tuotetta kohti pitäisi hintaan lisätä n. 50%. Siinä olisi kilpailijalla todella suuri insentiivi myydä vähän halvemmalla ja ottaa riski, koska kuluttaja kuitenkin maksaa tuotteen etukäteen.

Jos katsoo yhteiskuntaa vähänkään tarkemmin, se on täynnä tälläistä mielivaltaisuutta ja rajanvetoja. Ylipäätään asiaa kannattaisi kokeilla sielä missä se on helpoiten mahdollista. Ehkä kohteessa jossa on jo tietoa keskimääräisestä käyttöiästä. Kodinkoneet ehkä voisivat olla tälläisiä, pienellä tutkimustyöllä voisi olla mahdollista katsoa kierrätypisteeseen tulevia laitteita ja katsoa sieltä keski-ikää (kauanko valmistamisesta tai myynnistä on mennyt siihen että se on tuotu kierrätykseen), ei täydellinen ratkaisu mutta jokin lähtöpiste.

Mutta jokatapauksessa, kuten kaiken muunkin tämänkin asian voi tehdä hyvin vaikeasti, tai helposti. Kyse on lähinnä kiinni toteutuksen yksityiskohdista.

Esimerkiksi aloituksessa mainittu energiankulutusluokittelun voi saada kuulostamaan erittäin vaikealta jos näin halutaan. Kuka päättää asteikon? Mitä energiankulutukseen lasketaan? Vain käytön energiankulutus, entä valmistuksen? Entä kierrätyksen? Kuka laskee paljonko valmistukseen kuluu energiaa, tai kierrätyksessä? Kuka mittaa ja valvoo nämä, kuka päättää kriteerit? Kuka päättää missä kaikkialla energialuokittelua käytetään? Miksi se tarra on pesukoneessa, miksi ei polkupyörässä? Miksi hehkulampussa mutta ei auton polttimoissa? Energiankulutusluokittelu on loputon suo, sillä koko ajan keksitään uutta ja muokataan vanhaa…

No, saahan sen kuulostamaan, mutta energiamerkintä on huomattavasti vähäisempää byrokratiaa vaativa. Se perustuu selkeisiin kriteereihin jotka koskevat kaikkia tuotteita, valmistajien omiin ilmoituksiin, ja jälkivalvontaan. Energiamerkinnästä ei juurikaan koidu lisäkustannuksia kuluttajalle, koska mittaukset jotka valmistaja joutuu tekemään tai teettämään, tehdään vain kerran. Lisäksi se on kuluttajalle vain lisätietoa, jolle voi antaa painoarvoa tuotetta ostettaessa tai sitten ei.

Viranomaisen määräämä minimitakuuaika vaikuttaisi jokaisen myydyn laitteen hintaa. Eli siis +50% verrattuna siihen, että ei olisi takuuta lainkaan (jos oletetaan että lähtökohdaksi otettaisiin keskimääräinen käyttöikä). Tämä on aivan huima ero johonkin energiamerkintään verrattuna. Ja kuluttaja pakotettaisiin ottamaan tämä viranomaisen määräämä takuu, ilman vaihtoehtoja.

Voisiko elinikälappunen toimia energiamerkinnän tavoin? Kyllä voisi. Mutta pointti onkin, että silloin se ei olisi takuuaika, vaan valmistajan itsensä ilmoittama numero, mistä seuraisi ongelmia, koska käyttöikää ei voi mitata etukäteen, vaan vasta kun tuote on ollut markkinoilla hyvän aikaa. Sähkönkulutuksen puolestaan voi mitata melko objektiivisesti (vaikka voihan siinäkin yrittää koijata erilaisilla käyttöprofiileilla).

Ehdottaja joutuu tekemään esityöt. :grinning:

Kerää taustat, EU:n aikasemmat kannanotot ym. ja kerro meille tiivistelmä.

Voin auttaa sinut alkuun: The influence of lifespan labelling on consumers - Publications Office of the EU. Ranskalainen meppi Pascal Durand oli ajamassa näitä ideoita joskus 5 vuotta sitten. En

1 Like

Kannattaako tuo, kun tuomiohan oli jo selvä: Minimitakuuajan sääntely vaatii isompaa keskussuunnittelua kuin Neuvostoliitto… Kun vastaanotto on tätä tasoa, turha kai tätä keskustelua on jatkaa, joten ehkä lopetan itse tähän (ja ehkä olisi kannattanut jo tuon tuomion julistamisen kohdalla) :slight_smile:

Älä nyt heti luovuta. :laughing: Sokraattinen menetelmä vaatii, että argumentit kyseenalaistetaan ja kysytään miten se voisi toimia. Ja vaikka “tuomio tulisikin” yhteen menettelytapaan, se ei tarkoita sitä, etteikö olisi olemassa toista tapaa järjestää asia… :wink:

Mutta lukaisenpa itsekin tuon EU-paprun ennen kuin kirjoitan lisää.

EU:n säätely on todellakin aika tarkkaa ja yksityiskohtaista. L_2019315FI.01028501.xml

1 Like