Pelastakaa te köyhät ilmasto meille varakkaammille

Ympäristönsuojelu, jota pystyy kiertämään varakkuudella, sotii omia periaatteitaan vastaan, koska se kannustaa ihmisiä hankkimaan mahdollisuuden kuluttamiseen. Kouluttaudu, etene uralla, hanki hyvät tulot ja sen jälkeen sinun ei tarvitsekaan välittää tasaveroista ja haittaveroista, koska ne eivät kummoista lovea lompakkoon suhteessa tuloihin tee.

Ensin annetaan sähköautotukea ja tuetaan sähköautoilua verohelpotuksin. Sen jälkeen sähköauton hankkinut varakas voi vielä ajella pienin polttoainekuluin. Tämä ihan vain esimerkkinä ilmastonsuojelun logiikasta.

Ja tämän jälkeenkin varakkaalla on vielä mahdollisuus käydä etelässä jopa useamman kerran vuodessa, eikä häntä huoleta se, että perheen etelänmatkan päästöt vastaavat köyhän yhden vuoden polttomoottoriautoilun päästöjä.

Ympäristönsuojelussa rahalla ei pitäisi pystyä kiertämään vastuutaan. Varakkaalla ei tulisi olla varakkuutensa turvin mahdollisuutta elää yhtää haitallisemmin kuin köyhälläkään.

Oikein iljettää, kuinka hiljaa vasemmistopuolueet vihreät mukaan lukien asiasta ovat. Kummoista sivistystä tai älykkyyttä ei vaadita ymmärrykseen, millaisin keisarin vaattein tässä kujeillaan.

Rehellisyys ei ympäristönsuojeluun kuulu. Täytyy olla fiilistä eikä vaikuttavia tekoja, jotka häiritsisivät keskiluokkaista elämää.

2 Likes

Tässä ei olisi ongelmaa, mikäli A) haittaverot olisi mitoitettu oikein vastaamaan aiheutettua haittaa, ja B) valtio oikeasti käyttäisi verotulot haittojen kompensointiin.

1 Like

Vihreät eivät suinkaan ole tästä asiasta hiljaa, se onkin sitten eri asia, kuinka hyvin se viesti kuuluu (yrityksistä huolimatta aika harva Vihreille tärkeä viesti näkyy tai kuuluu missään).

Reilun muutoksen ohjelma kannattaa lukea:

https://www.vihreat.fi/ohjelmat/reilun-vihrean-muutoksen-ohjelma/

Ehkä johtuu osittain siitä että vihreiden viestintästrategia on läväyttää käteen 18-sivuinen pamfletti ja sanoa että lue siitä… :face_with_raised_eyebrow:

Reilun muutoksen ohjelma on käsitteenä tullut vastaan, mutta sisältö jäänyt hämäräksi, kuten varmasti monelle muullekin. Tästä pitäisi jotenkin tiivistää se ydintarina jonka ympärille homma rakentuu. Tuossakin ohjelmassa on miljoona toimenpide-ehdotusta varallisuusverosta eläintensuojeluun.

1 Like

Olisiko tarina lyhykäisyydessään:

Ilmasto- ja ympäristöpolitiikalla on sosiaalisia, taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia, jotka kohdistuvat eri tavoin eri ihmisiin. Vihreät ajavat polittiikkaa, jolla näitä vaikutuksia tasoitetaan, jotta muutos on reilu kaikille.

Sen jälkeen keskustelua voi tilanteen mukaan syventää joillain 18 sivuisen pamfletin politiikkatoimilla, mikä kulloinkin puhuttaa.

On tässä vähän sellaista vaaraa, ja toisaalta tosiaan nämä kaikenmaailman tuet lähinnä muutenkin hyväosaisille eivät kyllä oikein minun arvomaailmaan sovi (sähköauton hankintatuki, energiaremonttien tuet, kotitalousvähennykset, nyt tapetilla oleva kilometrikorvausten nosto bensan hinnan nousun kompensointina jne). Kovin poliittisesti suosittua on tälläisten tukien jakaminen ja keksiminen, kun tehokkaampaa kokonaisuuden kannalta olisi niiden haittojen verottaminen. Tässä vain näkyy se miten eturyhmäajattelun ohjaamaa käytännön politiikka lopulta on, sillä tosiaan hiilijalanjälki on kasvaa tulojen ja varallisuuden myötä, ja täten haittojen verotus osuisi (oikeutetusti) niihin paremmin pärjääviin.

Täytyy olla fiilistä, ja sitä ohjaa itsepetos siitä että eihän nyt minun toiminta ole se ongelma, vaan niiden muiden. Nostaisin myös isona ilmiönä esiin luottamuksen puutteen. Sipilän “Suomi kuntoon” talkoot epäonnistuivat isossa kuvassa surkeasti, koska hyvätuloiset kutsuttiin vapaaehtoisina talkoisiin ja muut pakotettiin. Hyvätuloiset jättivät kollektiivisesti osallistumatta talkoisin, ja muille palkintona osallistumisesta on lähinnä ollut lisävääntöjä että teidän on taivuttava aina vain vielä lisää.

Kukaan ei halua osallistua luopumiseen mikäli ei ole luottamusta että myös muut vastaavasti luopuvat jostain. Homma menee jatkuvasti yhä enemmän eturyhmätouhuksi ja osaoptimoinniksi, eikä sen seurauksena kukaan halua luopua mistään vapaaehtoisesti sillä se johtaa vain oman aseman suhteelliseen huononemiseen. Tästä on kysymys ay-liikkeen jarrutustaisteluissa, peliteoreettisesti heidän ei kannata joustaa sillä se vastapuoli on tehnyt selväksi että he eivät tule itse lainkaan joustamaan. Kokonaisuuden kannalta molempien joustaminen olisi kuitenkin kokonaisuuden voitto.

Karrikoiden sanottuna en minä halua luopua omasta ostovoimasta vain jotta se minun vyönkiristys on suoraa tuloa jollekin ökyrikkaalle osakkeenomistajalle jotta hän voi hankkia itselleen vielä hienomman ja enemmän petroolia polttavan yksityislentokoneen. Ilmiö on nähty käyttäytymistieteissä toistuvasti, ihan apinoista lähtien. Jos palkintoja jaetaan testattaville apinoille epäreilusti, häviäjä pistää ennemmin kaiken paskaksi kuin tyytyy epäreiluun jakoon vaikka häviäjäkin voisi objektiivisesti mitattuna saada jaosta jotain:

Ihmisillä koeasetelma menee yleensä niin, että otetaan kaksi henkilöä, joille sanotaan että kumpi tahansa henkilö voi hyväksyä jaon jolloin molemmat saavat palkinnon, tai keskeyttää jaon, jolloin kumpikaan ei saa mitään. Jos palkinnot jaetaan reilusti, eli molemmat saavat vaikka 20€, käytännössä aina molemmat henkilöt hyväksyvät jaon. Mutta jos toinen saa 20€ ja toinen 100€, hyvin usein vähemmän saava käyttää veto-oikeuttaan eikä tällöin kumpikaan saa mitään. Tämä on tietenkin homo economius ajattelun vastaista, sillä 20€ on kuitenkin voittoa sekin, mutta reiluuden käsitys ajaa ihmiset enemmin molempien häviöön kuin epäreiluun ratkaisuun.

Nyt näyttää että sama epäreiluuden mekanismi johtaa siihen että maailman annetaan ennemmin palaa kuin asialle tehtäisiin aikuisten oikeasti jotain vaikuttavaa.

Minun nähdäkseni vain radikaalisti reilumpi varallisuuden ja tulojen jakaminen mahdollistaa tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisen. Valitettavasti ne joilla on eniten eivät tähän hevillä suostu ja heillä on suurin valta; he ymmärtävät että edessä on vaikea ajat, ja niiltä vaikeilta ajoilta voi suojautua suhteessa sitä paremmin mitä enemmän varallisuutta ja valtaa itsellä on. Osaoptimoinnin kirous siis on ajamassa ihmiskuntaa tuhoon.

1 Like

Keskiluokkainen suomalainen kuuluu niihin, joilla on eniten. Keskiluokkainen suomalainen on globaalisti mitaten rikas. Jos maailma kokonaisuudessaan saavuttaa suomalaisen kulutustason, ympäristöhaittojen määrä räjähtää.

Siksi suomalainen ympäristöpuhe onkin niin teknologiakeskeistä. Sitä käyvät ihmiset, joilla on tiedolliset valmiudet ymmärtää muutoksen tarpeellisuus, mutta jotka eivät halua luopua rikkauksistaan ja asemastaan. Siksi järjestelmän perustaan kaivautuvien ratkaisujen sijaan pulputetaan identiteettiä. Pulputuksen varjolla ratkaisut siirretään aina tulevaisuuteen.

Kyllä, mutta pitää tehdä samalla myös muutos että elämä ei olisi niin kulutuskeskeistä. Tätähän vihreät kannattavat tosiaan vaatimalla lisää haittaveroja, jolloin saastuttava kuluttaminen muuttuu kalliimmaksi, ja vastaavasti esim. palveluiden ostaminen suhteellisesti halvemmaksi. Tämä ohjaisi rahankäyttöä pois nykyisestä kertakäyttökulttuurisesta kuluttamisesta.

Samaan aikaan kun ympäristöpuhe lisääntyy lisääntymistään, suomalainen keskiluokka kuluttaa enemmän kuin koskaan. Ainoa jarruttava tekijä muutokselle on syrjäytyminen hyväpalkkaisista työpaikoista. Tätä vastaan hyväosaiset taistelevat mm. kannustamalla lapsiaan kouluttautumaan.

Eivät koulutetut vanhemmat sivistyksen vuoksi kannusta, vaan he haluavat lapsilleen samanlaisen materiaalisen elämäntavan, josta ovat itse saaneet nauttia.

Haittaverotus on mitätöntä puuhastelua. Sillä saadaan piiskattua köyhiä, mutta samaan aikaan keskiluokalla on mahdollisuus kuluttaa luonnonvaroja enemmän kuin koskaan. Haittaverotusta ei koskaan tulla nostamaan tasolle, jolla sillä olisi todellinen vaikutus ympäristöön, koska vaikuttava taso hävittäisi työpaikat.

Kestävä malli olisi sellainen, että palkan tai palkkojen jälkeen ihminen saisi maksettua pienen asunnon, perusterveellisen yksinkertaisen ruoan ja jonkin pienen huvituksen kerran kuukaudessa. Matkailu tai muu kerskakulutus esimerkiksi jatkuvine uusine televisioineen ja kännyköineen tai ulkonasyömisineen ei kestävään malliin mahdu.

Ympäristöystävällisyyttä on pienet tulot suhteessa hintoihin. Ihmisiltä on vietävä kulutusvoima, koska jos kulutusvoimaa on, se suuntautuu väistämättä myös haitallisiin asioihin.

Kokeilin Skyscannerilla satunnaisen ajankohdan Thaimaan lennolle. Bangkokiin pääsee edestakaisin 600 eurolla. Matkaa sinne on Helsingistä linnuntietä vajaat 7900 kilometriä, lentoväyliä pitkin vielä enemmän. Jos toiveikkaasti olettaa, että edestakaisen matkan pituus on 17 000 kilometriä, 100 kilometrin hinnaksi tulee 3,5 euroa. Autoilun hinta sadalle kilometrille on kaikki kulut huomioiden noin 50 euroa. Lentäminen on matkalla mitattuna 14 kertaa halvempaa.

Monelle suomalaiselle keskiluokkaiselle, erityisesti lainansa maksaneelle, 600 euroa ei ole ylitsepääsemätön summa. Kun hotellinkin saa kohtuuhintaan ja ruoka on halpaa, kummoisia esteitä ei ympäristön tuhoamiseen ole. Samat tuhoamisen mahdollisuudet liittyvät monenlaiseen turhankuluttamiseen.

Etenkään koulutetun keskiluokan mahdollisuuksia kuluttamiseensa ei kuitenkaan tahdota viedä. Globaali porsasteleva eliitti tahdotaan pitää porsastelussa kiinni siksikin, että sen kulutusvoima tukee kaikkein eniten porsastelevaa eliittiä. Eliitti tukee toista.

Koska eliitin porsasteluun ei tahdota järjestelmän perustaa muokkaamalla puuttua, kuritetaan näön vuoksi 15 vuotta vanhalla Toyotalla töissä käyvää pienituloista kainuulaista. Samaan aikaan koulutettu pääkaupunkilainen porsas polttaa Thaimaan lennolla yli 500 litraa polttoainetta ihan vain huvin vuoksi. Jos hän matkustaa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa, polttoainetta kuluu yli 2000 litraa.

Helpointa olisi aloittaa turhuuksista. Huolipuheen hellijät eivät kuitenkaan tähän suostu. Huoli on puheissa, ei todellisissa arvoissa.

1 Like

Haittaverojen (päästökaupan kautta toteutettu) takia turpeen poltto on loppumassa Suomesta ja niiden takia myös Suomen viimeiset kivihiilivoimalat ovat lyömässä lappua luukulle etuajassa.

Miten haittaverot joita siis jo otetaan käyttöön ovat epärealistista, mutta ihmisten ostovoiman leikkaaminen tyyliin 60-luvun tasolle ei ole? Haittaveroja kuitenkin ollaan pykäämässä, ja Suomen liikenteenkin päästökauppa on suunnitteilla jos päästöt eivät muuten laske.

En ihan ymmärrä miten haittaverot ovat köyhien rankaisemista ainakaan niissä malleissa mitä Vihreät ja Vasemmistoliitto esittää, sillä molemmilla puolueilla on keksiössä nimenomaan tämä reilu siirtymä että haittaverojen kulut pitää kompensoida pienituloisille. Vai johtuuko se siitä että Vihr+Vas ei riitä poliittinen kannatus näiden tavoitteiden ajamiseen? Epäilen vahvasti että vielä paljon vähemmän löytyy kannatusta tuohon visioosi tyyliin 90% suomalaisten varallisuuden ja ostovoiman leikkaamisesta…

Enkä tiedä miten realistinen kuva sinulla on keskiluokasta ja sen ostovoimasta. Teollisuusliitto lakkoilee nyt UPM:ää vastaan että se saisi sopimuksen läpi missä on 2% palkankorotukset, kun inflaatio on tällä hetkellä n. 5% tasolla eikä loppua näy.

Olen nähnyt muutamiakin joilla on tälläisiä syväekologisia näkemyksiä, mutta jotka kuitenkin vastustavat haittaveroja. En ole oikein saanut kiinni mistä se johtuu, sehän nimenomaan korjaa verotusta niin että ne jotka eniten haittoja aiheuttavat maksavat jatkossa enemmän suhteessa nykyiseen. Jokin sellainen ansa siinä lienee on kuin “paras on hyvän pahin vihollinen”, eli vastustetaan haittaveroja koska joku toinen ratkaisu olisi henkilön mielestä parempi. Mutta onko se utopistinen “paras ratkaisu” sitten kuinka realistinen, ja eikö haittaverot kuiten ole askel oikeaan suuntaan?