Jotta politiikassa saataisiin aikaan hyviä päätöksiä, jotka mielellään ottaisivat mahdollisimman laajalti kansalaisten näkökulmat huomioon, tarvitaan keskustelukanavia tai alustoja, joilla kansalaisten kantoja sovitellaan yhteen. Missä tällaiset alustat ovat tänä päivänä?
Vihreä Tuuma -podcastin 4. jaksossa pohdittiin juuri Internetiä yhteisenä tilana. Keskustelussa todettiin mm., etteivät erityisesti nuoret välitä osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun nykyisissä sosiaalisissa medioissa, koska vastaanotto on usein kovin vihamielinen. Keskustelussa pohdittiin, että ehkä olisi helpointa noin kuvaannollisesti räjäyttää koko nykyinen Internet ja rakentaa se alusta uudelleen. Tässä Internetillä mitä ilmeisimmin ei tarkoitettu teknistä infrastruktuuria kuten palvelimia ja niiden välisiä piuhoja, vaan ennemminkin nykyisiä sosiaalisen median alustoja ja totta tietysti onkin, että nykyisillä alustoilla on niin vahva asema juuri siksi, että niin monet meistä ovat niillä.
Yle juuri kertoi, miten ilmastoaktivisti Atte Ahokas on vähentänyt aktivismiaan. Toki aktivismi voi muutenkin olla uuvuttava laji, mutta tähän juttuun on poimittu sellaisia esimerkkejä hänen saamastaan Twitter-palautteesta, että pahaa tekee.
Myös alkuvuodesta 2020 YLE kertoi Atesta ja hänen saamastaan törkypalautteesta.
The Wall Street Journal puolestaan julkaisi hiljattain laajaa tutkivaa journalismia Facebookista käsiinsä saamiensa yrityksen sisäisten dokumenttien perusteella. Artikkelit ovat maksumuurin takana, mutta Facebook Files -podcastit saatavilla. Ensimmäisessä osassa ruodittiin, kuinka Facebookin yhteisönormit eivät lainkaan samalla tavalla koske tunnettuja henkilöitä, toisessa osassa käytiin läpi, mitä Facebook tietää Instagramin käytön vaikutuksista erityisesti teini-ikäisten tyttöjen mielenterveydelle ja kolmannessa osassa käsiteltiin ihmiskauppaa Facebookissa. Tämän pohdinnan kannalta tähän asti mielenkiintoisin oli neljäs osa, jossa käsiteltiin sitä, miten Facebookin algoritmin muutos alkuvuodesta 2018 tulehdutti keskusteluilmapiirin.
Vuonna 2017 Facebook oli nimittäin ollut huolissaan siitä, että käyttäjät olivat passivoitumassa; he eivät enää postanneet tai kommentoineet yhtä usein kuin aikaisemmin. Algoritmin muutoksen jälkeen ihmisten feedeihin nostettiin entistä enemmän postauksia, jotka olivat kirvoittaneet runsaasti kommentteja, mikä oli yleensä alustan kiistanalaisinta sisältöä. “The documents show that after the algorithm change, divisive content ramped up on Facebook. Sensational, extreme posts, and stuff like misinformation was now going more viral on the platform.”
Jännästi muuten itse päädyin lopettamaan Facebook-tilini keväällä 2018, kun sen lisäksi, ettei siellä enää ollut hauskaa, tuli julkisuuteen Cambridge Analytica -yksityisyydensuojaskandaali.
Vaikuttaa siltä, että ainakaan nämä nykyiset sosiaaliset valtamediat eivät oikein millään lailla sovellu rakentavaan keskusteluun ja rauhalliseen kantojen yhteensovittamiseen. Ehkä on yksinkertaisesti niin, että mainosrahoitteisuus johtaa siihen, että taloudelliset kannustimet ohjaavat näyttämään käyttäjille yhä provokatiivisempaa sisältöä.
Olisiko tulevaisuus sittenkin pirstaleisempi? Sosiaalisen valtamedian asema on varmasti edelleen vahva, koska kaikki ovat siellä, mutta ehkä mielenkiintoiset keskustelut siirtyvät suljetummille tai ainakin pienemmän yleisön foorumeille – ehkä sellaisillekin kuin tämä?
Vai tulisiko meidän kenties ottaa oppia Angela Merkelistä, joka on pitkän valtakautensa aikana sovittanut kantoja yhteen tekstiviesteitse?
No kukaan ei varmaan kertoisikaan mitään että “pidän pankkitunnuksia kynnysmaton alla.” Ja tiedonjakoasioissa pitäisi ottaa huomioon saavutettavuus, eli mindmappisysteemeistä pitäisi saada tieto myös tekstinä ulos. Esim. LucidChartista saa.
