Onko vihreissä tilaa erilaisille ihmisille?

Laitoin tämän kommentin nyt omaksi ketjukseen, koska nostin tuonne vaaliketjuun jo ihan tarpeeksi ikäviä asioita. Jatkan toiste niistä hyvistä asioista ja ideoista siitä, miten hommaa voisi mielestäni parantaa.

No mutta, asiaan:

Politiikka Suomi -dokkarisarjassa on hyödyllinen jakso persuista. Siinä kerrotaan, mikä on yksi heidän suosion syy: sinne voi mennä kuka vaan, ei tarvitse olla täydellinen menestyjä. Vihreät tuntuu olevan tässäkin se spektrin toinen ääripää.

Ei itellekään ikinä tullut mieleen että liittyisin vihreisiin, ennenkuin tutustuin toimintaan Hesan valtuustossa. Tuntui tätä ennen menestyjien koulukiusaajajengiltä, jotka ivailee sille jolla ei ole varaa oikeisiin kulutusvalintoihin. Junallatulleelle vihreät oli malliesimerkki eliitistä joka ei ole koskaan villiä eläintä nähnyt luonnossa, mutta jolla on asiasta kovasti mielipiteitä.

Antaako puolue tilaa erilaisille sukupuolikokemuksille?

En tunne sukupuoltaan korjanneita tai ei-binäärisiä, jotka olisivat kokeneet vihreitä vaihtoehdoksi. Eivät he halua joka käänteessä kuulla kuinka heikempia ihmisiä ovat ja tulevat aina olemaankin. Nämä mun tutut on jostain syystä ymmärtäneet vihreiden menon väärin.

En itsekään ymmärrä sitä, millä perusteella naisen pitää joka tilanteessa tajuta olevansa altavastaaja. Kun viestintätilanteeseen lähtee valmiiksi vinkut pystyssä tai peläten, se harvoin menee omalta kannalta hyvin. Itelle tekkispiireissä naisena olo on ollut pelkkä etu, kuten oli mun äidillekin 70-luvun matemaattis-luonnontieteellisessä.

Vahvemmille saa nauraa?

Jos määrittelee itsensä altavastaajaksi, voi sitten ivailla muita, koska yleisten käytössääntöjen mukaan ylöspäin saa mottaista, mutta alaspäin mottiminen on ala-arvoista.

Mutta mitäs jos miehet onkin niitä, joilla menee keskimäärin huonommin? Katsokaa vaikka kuolleisuustilastoja, sairastumisia vakavasti työiässä, riskejä tehdä itsemurha, menettää luottotiedot, syrjäytyä. Suomessa naisia syrjäytyy OECD-maista vähiten, miehiä eniten. Onko oikein seditellä ja väheksyä sukupuolen perusteella sitä väkeä, jolla menee Suomessa usein huonommin?

Ok muunsukupuolisilla varmasti kaikista eniten riskejä, mutta tilastodataa ei ole. Muut viitteet pyydettäessä.

7 Likes

Oma vastaukseni otsikon kysymykseen on yksiselitteisesti, että kyllä tilaa on ja missä tilaa ei oe, niin sitä voidaan tehdä lisää. Tila puolueessa, kun ei ainakaan pitäisi olla rajallinen resurssi.

Tätä vaalipuintikeskustelua seuratessa minulle tuli mieleen Verden taannoinen artikkeli:

Shapiro esittelee kirjassaan yllättävän tutkimushavainnon Yhdysvalloista vuodelta 2019. Mitä enemmän henkilö seuraa uutismedioita, sitä todennäköisemmin hän arvioi poliittista vastapuolta äärimmäiseksi. Lisääntynyt tieto ei siis lisännyt suhteellisuudentajua tai ymmärrystä, vaan vaikutti toimivan päinvastaisesti.

Rinnastaisin tämän nyt myös verkon välityksellä puolueen sisällä käytävään polemiikkiin. Tuntuu, että mitä enemmän seuraan tätä sisäistä polemiikkia blogien yms. välityksellä sitä kärkevämmäksi muutun omassa ajattelussani.

Normiarjessa, kun en pyöri kaikenlaisilla vihreiden omilla kamppailuareenoilla, niin olo leppoistuu heti ja ilokseni työstän välillä vähän paikallisyhdistystä, välillä tätä foorumia, välillä tietopolitiikkaa ja välillä talouspoliittista työryhmää. Kaikissa näissä piireissä on mukana hyvin erilaisia vihreitä erilaisilla taustoilla ja erilaisilla poliittisilla ajatuksillakin, ei mitään dogmaattisuutta tai muuta vastaavaa.

3 Likes

Totta tuokin, mutta ensinnäkin: verkon välityksellä todennäköisesti toimitaan ainakin tovi. Suuri osa kaikesta viestinnästä tulee joka tapauksessa kulkemaan digiväylöjä, ihan siksikin kun Suomi on aika laaja maa. Ja vaaliviestintä tapahtuu verkossa aika pitkälti jatkossakin, ja verkosta rakentuu ei-jäsenten mielikuva siitä, mitä vihreät on.

Enkä mä osaa laittaa tätä hankaluutta kokonaan netin piikkiin. Osa varmasti sitä, että eri ihmiset on tottuneet suhtautuun eri viestimiin eri tavoin.

Puhun nyt ihan siitä että mahtuuko vihreisiin vähemmän koulutetut, ne joilla ei ole aina poliittisesti korrekti huumorintaju, jotka pitävät feminismia identiteettipolitiikkana vaikka allekirjoittaisivat ne asiat joita yhdenvertaisuudesta, tasa-arvosta ja heikkommassa asemassa olevien tukemisesta ohjelmissa sanotaan? Joilla ei ole perhettä ja joutuu käyttämään bensa-autoa saadakseen elantonsa? Jne.

Ehkä tämä on taas sarjassamme omia ongelmiani. Ilmapiiri on tuntunut rajoittavalta, on varonut sanojaan mutta silti on kokoajan kun norsu posliinikaupassa.

Yksi huomio: tuo linkkaamasi kirja kertoo Yhdysvaltojen tilanteesta. Siellä uutismediat ovat kaikki polarisoituneita demokraattimyönteisiin ja liberaaleihin, joten lisää niitä lukemalla voi helpostikin luoda vastapuolesta stereotypian, ja olettaa että tämä stereotyyppinen Matti Mallikas vihaa juuri sinua sinun mielipiteitesi perusteella.

Samaa ei ole tietääkseni osoitettu toteen ainakaan Pohjoismaissa. Joistain aiheista enemmän tietävät kylläkin voivat olla erityisen jääräpäisiä muuttamaan mielipiteitään, se on kai universaali ilmiö. Suomessa on myös maailman vanhin traditio ihan rakentavista special-interest-foorumeista.

4 Likes

Fair enough, se Verdessä viitattu on jenkkitutkimus, eikä suoraan sovellettavissa, mutta oma fiilikseni oli sellainen, että tässä vellomisessa on jotain joka turhaan kärjistää sisäisesti, vaikka muuten on (minun vihreissä kuplissani) ollut ihan sopuisaa. Ja netin varassa pyörivät myös ne kaikki sopuisat ja sallivat vihreät tekemiset, mihin viittasin.

Erona ehkä niissä ja tässä vellontakeskustelussa on, että kun porukka tekee omakohtaisesti yhdessä ollaan sallivia, mutta kun aletaan ulkoistamaan keskustelua siihen mitä vihreät on tai ei ole, niin omakohtaisuus korvautuu yleistävällä puheella, mikä helposti alkaa synnyttämään vastakkainasetteluja.

Kyllä noihin kaikkiin vastaisin, että mahtuu…. Se on eri asia, että löytyykö se omakohtaisten tekijöiden piiri itse kullekin vai ajautuuko ensikosketukseen ensin jonkun yleistävän puheen dominoiman foorumin kanssa.

2 Likes

Ensin oma käsitykseni puolueista

Puolueet ovat karkeita klustereita. Puolueen sisällä on olla omat mielipide-erot joita sitten sovitellaan. Puolue sovittelee sisäiset erimielisyydet ja sopii yhteisestä agendasta. Suomalaisessa järjestelmässä puolueen pitäisi olla deliberatiivisen demokratian yksikkö.

Yleispuolue on klusteri jonka sisäinen erimielisyys maksimoidaan kunnes muiden puolueiden asettamat rajat tulee vastaan.

Asiapuolue on klusteri jossa kasvun määrittää yksi asia tai näkökuluma. Puolue voi olla samanmielisten puuhastelua jos agenda valikoi jäsenet.


Sitten vastaus kysymykseesi.

Yleispuolueesta loppuu tila vasta kun muiden puolueiden rajat tulee vastaan. Asiapuoluessa tila voi loppua aikaisemmin. Vihreät on mielestäni vielä rajatilassa yleis- ja asiapuolueen välillä.

Vihreissä on vähemmän jäseniä kuin Suomen Judoliitto Ry:ssä.

Näistä jäsenistä vain pieni osa on aktiivisesti mukana ja voi olla että puolueessa on liikaa samanmielisten puuhastelua. Jos ​suunnanmuutos on aiheellinen, pelkästään se, että sinä saavut paikalla on varmaan aika suuri muutos ja luo tilaa puolueen kasvulle. Jos koet että erimielisille ei anneta tilaa, ehkä et ole löytänyt omaa porukkaa tai porukkasi muut jäsenet ovat arempia kuin sinä.

“Maailmaa pyörittävät ihmiset jotka saapuvat paikalle.”

3 Likes

Mun vastaus on myös että tilaa on ja sitä on tarpeen tehdä lisää.

Mutta Vihreissä toki esim. poliittisesti epäkorrektista vitsistä saa helposti palautetta. Tämä poikkeaa siitä miten asia yleensä hoidetaan, eli olemalla hiljaa epämukavasti ja toivomalla, että tällainenkin viesti huomataan. On ymmärrettävää, että tällainen palaute tuntuu helposti pahalta, ja puhun tässä nyt kokemuksesta. Tällaisista tilanteista olisi hyvä tehdä mahdollisimman mukavia kaikille osapuolille, mutta se on hankalaa eikä monikaan osaa sellaista kovin hyvin.

Jos pitää feminismiä identiteettipolitiikkana, sitten ymmärtää feminismin eri tavalla kuin minä ja ymmärtääkseni myös eri tavalla, kuin Vihreät, joka on puoluekokouksen päätöksellä feministinen puolue. Tietysti tällainen yksityinen mielipide on ok, mutta jos julkisesti puhuu feminismiä vastaan Vihreissä, saa myös vastalauseita. Ehkä teräviäkin, mitä mä selitän sillä, että moni vihreä on kuullut feminisminvastaista puhetta erityisesti oikeistotrolleilta ja assosiaatiot menee helposti sinne. Jos itse ei oo valmis muuttamaan mieltään, ja Vihreät on yhdessä selvästi eri kannalla, niin sitten hiljainen “agree to disagree” on paras linja.

Mä en ainakaan vielä nuorena aikuisena tai vihreisiin liittyessä ollut vielä tottunut huomioimaan muita ihmisiä omassa puheessa, ja oli hienoinen järkytys ja oppimiskokemus kun palautetta alkoi tulla. Nykyään pidän jonkinlaisena ohjenuorana, että pyrin puhumaan somessa aiheista olettaen, että kuulijoissa on aina ihmisiä joille asia on erittäin herkkä. Esim. seksuaalisesta väkivallasta puhuessa koitan pitää mielessä, että joku kuulija on varmaan kokenut sellaista jollain tosi hirveällä tavalla. Feminismistä puhuessa koitan ajatella, että paikalla on ihmisiä jotka on olleet tosi sorrettuja jonkin ominaisuuden perusteella ja joille feministit on ainoita ihmisiä jotka tuntuvat hyväksyvän heidät. Sama idea yleistyy muihinkin juttuihin. Ei tää tietenkään täysillä onnistu, mutta kuitenkin.

Se vanha ratkaisu, että ne joita jotkut vitsit loukkaa on hiljaa tai poistuu paikalta, ei ollut koskaan hyvä ratkaisu. Kun ei voi tietää mikä loukkaa ketäkin niin näitä tilanteita tulee vahingossa, ja sitten pitää koittaa havaita tilanne ja toimia jotenkin järkevästi. Ja toki pitää koittaa välttää kiusausta käyttää loukkaantumista tarkoitushakuisesti, ja toisaalta havaita, jos joku kuitenkin vaikuttaisi tekevän niin.

Ymmärrän että tää voi tuntua rajoittavalta, itsestänikin alkuun tuntui. Mutta koko homman pointti on se, että mahdollisimman monenlaiset ihmiset voisivat kokea, että Vihreissä on tilaa.

Ja toki samalla pitää pystyä puhumaan vaikkapa etiikasta ja bensa-autoilun haitoista, vaikka toki halutaan bensa-autoilijat mukaan. Tässä kohtaa ehkä odottaisin bensa-autoilijan hyväksyvän, että Vihreät ei ole hänen eturyhmäpuolueensa vaan ensisijaisesti luonnon.

3 Likes

Ristiriita ei ole feministien ja ei-feministien kesken. En usko, että kukaan ajattelee asiaa näin.

Vihreiden aktiiveissa on ehkä tavallista enemmän valtavirtafeminismistä eroaavaa jyrkkää ajattelua.

1 Like

Harvinaisen selkeä jaottelu, kiitos tästä. Huomaan, että omassa mielenmallissani olen elänyt tässä yleispuolueajattelussa ja siksi sanoin, että tottakai tilaa on.

Se onkin hyvä kysymys, että maksimoidakseen impaktin asian edistämiseen, niin kannattaako olla asiapuolue vai yleispuolue? Se varmaan riippuu asiasta ja asuan kypsyydestä laajemmassa yhteiskunnallisessa keskustelussa.

Asiapuolue voi olla tehokas tuomaan uutta asiaa agendalle, mutta yleispuolue voi olla voimakkaampi skaalaamaan kypsempää aihetta.

2 Likes

Hm? Mikähän mä olen, jos en tunnista lainkaan “jyrkkää feminismiä” vihreiden aktiivien keskuudessa :slight_smile: . Ihan vaan sellaista tavallista fiksua feminismiä.

2 Likes

Ehkä olet vihreiden sisäpiiriä? Minä olen varmaan sisä- ja ulkopiirien rajalla, kun tunnistan oudon jyrkän kuuloisen feminismipuheen, mutta olen siihen jo sen verran tottunut ja päättänyt, ettei se enää häiritse minua.

Kävin taannoin jossain WA-ryhmässä valistettavana siitä, kuinka nimenomaisesti pitää puhua feminismistä, eikä tasa-arvosta, silloin kyllä oudoksutti. Tuli sellainen ”väärin sammutettu” olo, että se tasa-arvoisen maailman tavoittelu, jota pidin arvokkaana ei ollutkaan arvokasta, koska se ei tunnista sitä historiaa, joka nimenomaan feminismiin terminä kiteytyy.

Poistuin kyseisestä WA-ryhmästä.

5 Likes

Minä olen usein saanut valistusta siitä, että en voi kirjoittaa tai sanoa mitään sellaisen ryhmän asioista, johon en itse kuulu. En esimerkiksi voi keskustella trans-ryhmien asioista. Joskus tein kysymyksen trans-asiohin liittyen ihan vilpittömästi vain tietoa saadakseni. Sain henk.koht haukut.

Sitä jäin miettimään, että jos vähemmistöjen asioista saavat olla jotain mieltä vain kunkin vähemmistön jäsenet, niin miten vähemmistöjen jäsenet kuvittelevat asioidensa edistyvän politiikassa. Jos on vähemmistössä, tilanne paranee vain jos saa enemmistön tuekseen. Tukea ei varmana saa julistamalla, että enemmistö ei voi tietää mitään eikä olla mistään mitään mieltä.

Itse päätin, että trans-ihmisten asioiden edistämiseen en käytä sekuntiakaan elämästäni.

Olen ollut huomaavinani, että vastaavia kokemuksia on muillakin ja että ne valittettavasti identioituvat vihreisiin.

5 Likes

Oho!

Oon itse sitä mieltä, että aivan hyvin voi puhua tasa-arvosta eikä feminismistä jos mielummin käyttää sitä sanaa. Mutta samalla pitää voida käyttää feminismi-sanaa jos haluaa, ja tosiaan on hyvä jos tuntee feminismin historiaa ja taustoja. Kyllä mä tietyn jyrkkyyden feminismistä tunnistan mutta minusta siinä pitää ollakin tietty jyrkkyys, samaan tapaan kuin vaikkapa Suomen itsenäisyydestä puhuessa. Että tässä ollaan ihan tosissaan sekä itsenäisyyden että tasa-arvon kanssa.

Mulla oli joskus aiemmin tapana esittää joku raflaava väite siinä toivossa, että joku oikein kunnolla perustellen kumoaa sen. Siis sen lisäksi, että esitin omia itse järkeiltyjä ajatuksia siitä, miten asiat varmaan on (tällainen järkeily on nähdäkseni erityisen ominaista teekkarihenkisille). Tällainen käytös johti tosi isoihin riitoihin nimenomaan transihmisten asioista keskustellessa. Jälkikäteen oon sitä mieltä että mun käytös oli aidosti ongelmallista, ja olin laukonut menemään faktaväitteitä asioista joista (tai joiden merkityksestä) en todellisuudessa tiennyt paljoakaan.

Mä epäilen, että just transihmisten kohdalla oma kokemus, ja sen vähättely, on niin kipeitä asioita, että keskustelun “challenge rating” on valmiiksi katossa. Asiasta voi kuitenkin keskustella, jos joko ensin ottaa siitä selvää esim. Setalta, tai lähtee sillä asenteella että itse ihan oikeasti tietää tosi vähän toisen ihmisen kokemuksesta. Minä en tiedä mitään siitä, mitä esim. sukupuolineutraali vessa merkitsee transihmiselle, eikä tämä ole asia jota voisin järkeillä. Mun on syytä myös hyväksyä se, etten voi asettua toisen ihmisen asemaan, jos hänen kokemuksensa maailmasta ja yhteiskunnasta on liian erilainen kuin omani. Voin yrittää, ja yrityksestä voi olla hyötyä, mutta lopulta teen viisaasti jos keskityn kuuntelemiseen ja sen uskomiseen, että kuulemani on aito toisen ihmisen kokemus.

Mulla on käsitys, että vihreissä on transihmisiä mukana, ja esim. itse kyllä stressaan vähän sitä, että heillä olisi mukava ja turvallinen fiilis osallistua.

Voimme siis keskustella ihan kaikesta, mutta joskus keskusteluun pitää suhtautua aika nöyrästi. Kaltaiselleni nelikymppiselle cisheteroinsinöörimiehelle olisi paljon helpompaa vaan järkeillä kaikille miten maailma makaa, mutta mä koen ymmärtäväni nyt miten juuri se on joillekin tosi vastenmielistä ja assosioituu jopa fyysiseen vaaraan.

2 Likes

Minun mielestäni on aina syytä olettaa, ettei tiedä mitään toisten ihmisen kokemuksista. Miten niistä voisi tietää muuta kuin mitä muut ovat kertoneet.

Tämä pätee ihan kaikkiin, myös siihen mitä joku voi tietää minun kokemuksista isokokoisena, viisikymppisenä, cis-miehenä. Aika moni kuvittelee tietävänsä miten minä koen maailman. En minä siitä suutu enkä loukkaannu toki.

4 Likes

Ja hei, jos tuntuu siltä että kirjoittelen itsestäänselvyyksiä, niin oon pahoillani. En oo varma saanko kiinni siitä mitä tarkoitatte, mutta haluan vastailla jotain potentiaalisesti osuvaa :slight_smile:

2 Likes

Huomauttaisin, että jopa puolueessa pidempään toimineet pitävät nykyistä ilmapiiriä vaientavana ja vaadittua terminologiaa kryptisenä. Kts. HS tänään:

"OSA haastateltavista sanoo, että puolueessa on välillä vaikea keskustella esimerkiksi miesäänestäjien puutteesta niin oikeaoppisilla termeillä, ettei osa naisista loukkaannu tai löydä puheesta vääriä termejä.

”On paljon oikeaoppisuuden vaatimusta ilmassa. On eri asia luennoida äänestäjille intersektionaalisuudesta kuin sanoa, että kaikilla pitää olla yhtäläiset oikeudet”, sanoo aktiivi."

Silti tässäkin ketjussa halutaan kritiikkini freimata ainoastaan minun yksityiseksi ongelmakseni. Minulle annetaan kaksi vaihtoehtoa: olen joko hiukan juntti, eikä minulle vaan ole tullut mieleen että “puheessa tulisi ottaa muut huomioon”, ja että minulla on niin hauras itsetunto, että identieettini lakoaa, jos minulle huomautetaan slurrista. Jos pyydän anteeksi ja parannan tapani, voin jatkaa puolueessa. Jos jatkan olen oikeisto-trolli, joka ei halua tutustua feminismiin ja muuttaa mielipidettään.

Sillä ei ole merkitystä olenko tehnyt 20 vuotta työtä kielen merkitysten kanssa, kokenut itse väkivaltaa, olenko lukenut puoluohjelmat ja mm. gradun verran asiaa vallan rakenteista. Katsokaa nyt hupia vaikka mun opinto-otetta.

Mielestäni on muita infantilisoivaa projisoida omat kokemuksensa muihin, ja mitätöidä poikkeavat mielipiteet vähän kuin lapsen kiukutteluna. Oletetaan esimerkiksi, että en ole kokenut väkivaltaa, ja olen siksi ajattelematon. Sillä ei ole merkitystä, että olen käynyt oikeutta kolme vuotta aviomieheni tekemän lähisuhdeväkivallan ja mustasukkaisuuden aiheuttaman taponyrityksen vuoksi, tai kokenut ala-asteella ihan fyysistä vainoamista sukupuoli-identiteettini vuoksi. Tai ollut keskellä ihan oikeaa kuolemiin johtanutta radikalisoitunutta nurkkakuntaisuutta, Aasiassa.

Ei ole väliä että olen tehnyt työtä ja vapaaehtoistyötä yhdenvertaisuuden eteen, ja mm. kirjoittanut sukupuoltaan korjanneiden kanssa yhden puolueen Pride-kamppikset. Varmaan niissäkin vääriä termejä, kertokaa ihmeessä että mitä.

Summa summarum, en ilmeisesti tiedä yhdenvertaisuudesta tarpeeksi ollakseni oikeutettu mielipiteisiin siitä, mitä sanoja aiheesta käytetään, ja onko mikrotason rikkomusten jahtaaminen järkevää vai pikemminkin polarisoivaa.

Miksi mäkätän nykyisten käytäntöjen eksklusiivisuudesta:

Mäkätän silti, koska kiinnostaa puolueen kohtalo. En haluaisi että puolue käpertyy käpertymistään ja kehittää entistä monimutkaisempia käytöskoodistoja. Koodistoa rikkoneet voidaan sitten luokitella trolleiksi ja case closed. Tiede ja tilastot otetaan käyttöön vaan, kun ne tukevat valmista ajattelua. Muusta ei kannata puhua. Työttömät, työkyvyttömät, mikroyrittäjät, tyhjenevälle maaseudulle jäävät yksinäiset, ne sote-potilaat joille ei matalan kynnyksen palvelut riittäneet, suomea toisena kielenä puhuvat jotka eivät edes tiedä mikä on slur - potentiaalisia trolleja kaikki.

Mitä tekemistä tällä oli enää ympäristön, ilmaston, suomalaisen luonnon ja ihan lakiin kirjoitetun yhdenvertaisuuden kanssa?

Haluaisin kuulua puolueeseen, joka ei vähättele muiden tunteita laittamalla heidän kritiikkinsä laatikkoon “defenssit lauenneet”, eikä epäinhimmillistä poliittisesti eri mieltä olevia trolleiksi.

ja PS sukupuoli-identiteettiä koskevaan keskusteluun en enää osallistu julkisesti enkä puolueen kanavilla. Palaute on niin raadollista ja oikeasti loukkaavaa. Tämän ketjun aloitus oli harvinainen poikkeus. Luin puolueen ohjelmat huolellisesti ennenkuin liityin ja allekirjoitan niiden sanoman. Ajattelin, että voisin olla toiminnassa mukana, vaikka en ole everyone’s cup of tea. Enää en ole varma.

7 Likes

Riia minusta kuulostaa siltä, että haluat freimata itsesi auktoriteetiksi mitä tulee kielen merkityksiin ja viestintään. Toki opintojen ja ansioluettelon mielessä oletkin ansioitunut. Kuitenkin, jos käyttää omaa auktoriteettipositiota argumenttina, tää tuntuu ainakin minusta hyökkäävältä. Että kun itse oon muuttanut omia keskustelutapojani ja kokenut sen massiivisen hyödylliseksi, niin oonko nyt todellakin väärässä ja pitääkö hyväksyä että mä nyt vaan oon väärässä koska joku muu on auktoriteetti?

Mä ajattelen, että kommunikointi ja myös käytöstavat on henkilökohtainen asia jossa ei ole mitään yksittäistä universaalisti parasta linjaa. Samat sanat tarkoittavat eri ihmisille eri asioita, ja jos haluaa olla kaikille kuulijoille kohtelias, niin sitten tosiaan pitää rajata jotenkin. Esim. slurrit pois, vaikka olisi vain pieni osa ihmisistä, joita ne häiritsee.

Vaikkapa keskustelukanavan säännöissä mennään jonkun pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan, enkä oikein näe miten tää voisi olla toisin, jos halutaan pitää kaikki mukana.

Puolueessa voi mun puolesta ihan hyvin jatkaa, vaikkei pyytäisi anteeksi tai parantaisi tapojaan, ja vaikka puhuisi joisenkin mielestä kuin oikeistotrolli. Mutta muut tietysti vetävät siitä omia johtopäätöksiä, ja osa keskustelukanavista voi säännöillä kieltää tällaisen.

Mä en toki oleta kenestäkään, että joku ei olisi esim. kokenut väkivaltaa. En ehkä osaa ilmaista tätä olettamattomuutta mun viesteissä oikein, mutta yritän tehdä myös tätä. Yleensä pyrin kirjoittamaan auki kaiken mitä tarkoitan, ja olemaan kirjoittamatta rivien väliin paljoa. Yritän myös olla tulkitsematta rivien väleistä asioita.

Ei siitäkään nähdäkseni ole yhtä totuutta, onko mikrotason rikkomusten jahtaaminen järkevää. Useille ihmisille nuo on ok, joillekin ne on sitten kipeä asia esim. koska itse jostain syystä törmää niihin tosi usein. Death from a thousand cuts. Tän takia ajattelen, että mikrotason “rikkomuksista” pitäisi olla ok antaa mikrotason palautetta, eikä siihen tarvitse sen kummemmin jumahtaa käsittelemään eikä edes anteeksipyyntö ole mun mielestä mikään edellytys. Eikä tuollainen mikropalaute oo mun mielestä edes viesti että joku puhetapa olisi ollut absoluuttisesti väärin, vaan viesti että tää oli nyt jollekin ihmiselle tai ihmisryhmälle ikävä tapa ilmaista jokin asia.

Lopuksi huomio noista lainauksista:

"OSA haastateltavista sanoo, että puolueessa on välillä vaikea keskustella esimerkiksi miesäänestäjien puutteesta niin oikeaoppisilla termeillä, ettei osa naisista loukkaannu tai löydä puheesta vääriä termejä.

”On paljon oikeaoppisuuden vaatimusta ilmassa. …"

Nämä esitetään kuin jälkimmäinen olisi seurausta edellisestä. Minusta asia ei ole välttämättä näin. Mä en ainakaan halua vaatia mitään oikeaoppisuutta, mutta haluan että jos joku loukkaantuu niin tästä voidaan jotenkin päästä rakentavalla tavalla eteenpäin. Minusta sisäisissä keskusteluissa olisi ihan hyvä tavoite että kukaan ei loukkaantuisi ainakaan makrotasolla. Ei ole kyse siitä että olisi jokin oppi jota pitäisi noudattaa, vaan siitä että kaikki voisivat osallistua keskusteluihin ilman isompia negatiivisia fiiliksiä.

1 Like

Mikä on slur? Miten sellaisen tunnistaa omasta kirjoituksestaan ?

Onko sanalle ’slur’ vastinetta Suomen kielessä? Jos on, miksi käytämme amerikkalaista termiä?

2 Likes

Aivan. Ne harvat kerrat kun olen rohjennut esittää jotain mikä ei ole jo kaikilla valmiiksi tiedossa tai peräti kritiikkiä toimintatavoista, on tämä leimattu pelkästään minun henkilökohtainen ongelmakseni, joka johtuu loukatuista tunteistani.

Kun olen koittanut selittää mihin nykyinen linja johtaa, on tämä psykologisoitu siihen että olisin loukkaantunut saamastani kritiikistä. En ole. Olen surullinen siitä, mihin puolue on mennyt. Kun koitan selittää että kantani perustuu muuhunkin kuin minun fiiliksiini, otetaan taas uudenlaiset kierrokset, ja syytetään ulkoisilla kredentiaaleilla pätemisestä.

En ole esittänyt kritiikkiä kenenkään henkilökohtaisista kipuiluista toisenlaisten ajatusten ymmärtämisen edessä. En ole kritisoinut sinun toimintaasi Jonni. Jos toimisin kuten minua kohtaan on toimittu, sanoisin että “pahoittelut, se on aina ikävää kun defenssit laukeaa”.

Ilmeisesti tämän linjan ongelmallisuutta ei tajua moni muu lisäkseni kuin Helsingin Sanomien toimitus.

"SUOMEN vihreiden perinteinen vahvuus oli ennen kyky kytkeä ympäristönsuojeluun pragmaattisia ratkaisuja poliittisen kentän eri puolilta. Kissan värillä ei ollut väliä, kunhan se pyydysti hiiriä – siis suojeli luontoa. Nykyvihreät eivät kuitenkaan kaikkia kissoja kelpuuta.

VIHREIDEN ongelmat ovat yksittäisiä henkilöitä syvemmällä."

3 Likes

Riippuu kielestä. Täältä löytyy Googlen tuottama lista sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen terminologiasta. Valitettavasti tästä ei selviä, onko suunnilleen hetero ja tai CIS-ihmisen ok näitä sanoja käyttää.

Menee ihan mahdottomaksi, jos suomalaisessa yhteiskunnalllsessa keskustelussa pitäisi osata käyttää oikeaoppisesti amerikkalaisen keskustelun termejä. Niistä merkittävä osa ei edes sovi tänne yhteiskuntien eron vuoksi.

Muistan 70-luvulta tilanteen, useastakin maasta, jossa väärää termiä käyttänyt tai väärän tietoisuuden vallassa olevaksi todetun oli suoritettava julkista itsekritiikkiä. Alkaa nykyinen keskustelu ja sille asetetut vaatimukset mennä vähän samoille raiteille.

3 Likes