Naton jälkeen: vihreiden ulkopoliittiinen linja

Suomi liikkuu kovaa vauhtia kohti Natoa. Jäsenyysprosessi täyttää mediatilan seuraavan muutaman kuukauden ajan. Nyt on kuitenkin aika pohtia, mihin suuntaan haluamme kehittää ulkopolitiikkaa Nato-jäsenyyden jälkeen. Ja aika tälle keskustelulle on nyt, syksyllä ollaan jo myöhässä.

Omia ajatuksia keskustelun herättämiseksi. miten vihreät voi vahvistaa ulkopoliittista brändiään nykytilanteessa:

1. Eurooppa ja kansainvälinen yhteistyö
Nato-jäsenyys tiivistää Suomen yhteistyötä muihin pohjoismaihin ja tiivistää eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Tämä tuo todennäköisesti Suomeen ensi syksynä Eurooppa-myönteistä nostetta, jota vihreiden kannattaa yhtenä Suomen Eurooppa-myönteisimmistä puolueista hyödyntää.

2. Venäjä-kritiikki
Suomen idänsuhteet ovat murroksessa. Vihreillä on selkeä ja yhtenäinen Venäjä-kriittinen linja jo viimeistään vuodesta 2014 eteenpäin. Mm. Heidi Hautalan, Ville Niinistön ja Pekka Haaviston edustaman Venäjä-linjan pohjalta tulee pyrkiä muodostomaan uusi toimintasuunnitelma seuraaville vuosikymmenille Suomen idänsuhteiden tavoitteista. Samalla on mahdollista nousta idänpolitiikan suunnannäyttäjäksi ja haastaa eduskuntavaaleissa perinteisiä puolueita, erityisesti Keskusta ja SDP.
On tärkeää, että Vihreiden linja ei jää ainoastaan Venäjän nykyisten toimien kritiikiksi (jota kaikki puolueet nyt harrastavat), vaan tarjoaa aidosti vastauksia siihen, miten Suomen turvallisuus, rajayhteistyö ja talous varmistetaan Venäjän naapurissa.

3. Monialainen turvallisuus ja kestävä kehitys
Humanitaarinen kriisi Ukrainan sodan seurauksena on herättänyt suomalaisissa halun auttaa. Samalla maatalouden, huoltovarmuuden ja ympäristöuhkien (mm. Tsernobyl) rooli turvallisuuskeskusteluissa vahvistui erityisesti viime maaliskuussa. Vihreillä on vahva omistajuus kestävän kehityksen ja ihmisoikeuksien teemoissa. On löydettävä tapa puhua näistä tärkeistä kysymyksistä ilman, että vihreiden ratkaisut näyttävät mediassa heikentävän suomalaisten turvallisuutta

3 Likes

Nostaisin tuohon vielä kaksikäyttötuotteet ja kehittyneet/kehittyvät teknologiat kuten avaruus/kyberpuolustus ja kvanttiteknologia. Näiden teknologioiden kehitys tulee olemaan tärkeää myös jatkossa kun katsotaan miten Suomen ja Euroopan ulkopoliittinen kehitys muotoutuu.

1 Like

Minusta tässä on kaksi erillistä asiaa: miten ulkopoliittinen linja reaalisesti muuttuu, vai muuttuko lainkaan, ja se miten sillä saisi kalasteltua ääniä.

Tosiasiallisia muutoksia ovat ne mitä @spoleino mainitsi eli pohjoismainen, eurooppalainen ja translatlanttinen yhteistyö tiivistyy. Erityisesti puolustusyhteistyö, mutta se toivottavasti tuo mukanaan myös kauppaa. TTIP:stä voisi pyyhkiä pölyt, yritetään sopia digialustojen verotuksesta, sekä ilmastonmuutoksen torjunnasta. Viimeksimainittuun liittyen tämä uusi “me vs. muut”-asetelma länsimaiden ja Venäjä-Kiina-akselin välillä ehkä auttaa yhteisen hiilitulli- tai hiiliosinkojärjestelmän pykäämistä.

NATO on myös yksi uusi väline ulkopolitiikan tekemiseen. Jos ja kun pääsemme jäseneksi, Suomella pitää olla myös kanta siihen mikä on NATOn tarkoitus ja miten se toimii maailmalla. Itse esimerkiksi olen sitä mieltä, että sen tulee olla ensisijaisesti puolustusliitto, eikä mikään maailmanpoliisi joka menee mukaan joka ikiseen kähinään.

NATOn sisällä myös pitää olla solidaarisuutta, mikä tarkoittaa pehmeämpää asennetta Turkkia ja Unkaria kohtaan. Voitaisiinko luopua asevientirajoituksista Turkkiin? Aika ristiriitaista, että olemme sitoutuneita artikla viiteen maan kanssa, jonka kanssa emme suostu edes käymään asekauppaa.

Mitä tulee optiikkaan ja äänestäjien sentimentteihin, vihreät voisivat lakaista ihmisoikeushömppää ja feminististä ulkopolitiikkaa maton alle, ja korvata sen pragmaattisemmilla perusteluilla huoltovarmuudesta ja siitä että demokratiat eivät käy sotaa toistensa kanssa. Ukrainan jälleenrakennusta on tuettava konkreettisesti myös sodan jälkeen, milloin se sitten tuleekin.

Maailman maat voidaan jakaa demokratioihin ja autokratioihin aika hyvin sillä perusteella, missä järjestetään pride-kulkueita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että homojen ja muiden perverssien (:crazy_face:) oikeuksia puolustamalla saataisiin maailmaan demokratiaa, vaan että demokraattisessa, vapaassa yhteiskunnassa kaikilla vähemmistöillä menee keskimäärin paremmin.

Kun yhteiskunnassa on sananvapaus, lehdistönvapaus, äänioikeus, ja oikeusvaltio, monet muut hyvät asiat seuraavat perässä. Vihreiden brändissä ongelmana on että puolue nähdään kaikenlaisten minimaalisten vähemmistöjen oikeuksien kanssa näpertelijänä. Jos painopistettä siirrettäisiin siihen että puolustamalla perusoikeuksia kaikille voidaan paitsi ennaltaehkäistä sotia (ei Venäjäkään voisi käydä sotaa jos siellä olisi lehdistönvapaus tai vallanpitäjien pitäisi miettiä äänestäjiään), myös parantaa naisten, lasten, seksuaalivähemmistöjen, alkuperäiskansojen ja kaikkien muidenkin tilannetta, luulen että se parantaisi puolueen imagoa.

Hybridivaikuttamisen ollessa nyt framilla, fundamentalistisesta suhtautumisesta turvapaikanhakuoikeuteen voisi luopua myös. Se on aika vahva lyömäase vihreitä vastaan.

Vihreiden suhtautuminen turvapaikanhakemiseen ei ymmärtääkseni eroa merkittävästi esim. RKP:n tai SDP:n tulkinnasta? Se perustuu kansainväliseen lakiin.

Menee vähän ohi aiheen, mutta vähemmistöjenkin huomioiminen on tärkeää politiikka, vaikka se sitten johtaisikin pienempään kannatukseen.

2 Likes

Ei välttämättä ole eroa paperilla, mutta vihreät saa silti siitä jostain syystä enemmän paskaa niskaan. Ehkä koska sisäministerin on otettava kantaa, ehkä koska vihreillä on muuten vaan sellainen imago. :person_shrugging:

Esimerkiksi Sanna Marin sanoi A-studiossa yksiselitteisesti, että rajat menee kiinni jos Venäjä “vyöryttää ihmisiä rajalle”:

Turvapaikkajärjestelmä on mielestäni totaalisen rikki, riippumatta hybridivaikuttamisesta, mutta tässä yhteydessä vain tuon esille sen, että erityisesti vihreiden fundis-asenteesta tulee hittiä puolueelle. Ei ole pakko muuttaa politiikkaa, mutta voisi hiukan miettiä kannattaako epäsuosittua mielipidettä toitottaa niin äänekkäästi? Tai voisiko edes olla avoin vaihtoehdoille?

Mun mielestä ongelma ei ole turvapaikanhakuoikeus, vaan sen väärinkäyttö. Se taas, että oikeutta käytetään väärin, ei nähdäkseni johdu oikeudesta itsestään, vaan siitä, että muita keinoja tulla maahan ei ole tarpeeksi. Pitäisi ensinnäkin tehdä työperäinen maahanmuutto paljon helpommaksi, niin, että se olisi selvästi turvapaikanhakua houkuttelevampi vaihtoehto. Lisäksi pitäisi EU-tasolla panostaa kiintiöpakolaisjärjestelmään niin, että oikeasti vaarassa olevat ihmiset pääsevät turvaan mahdollisimman nopeasti ja turvallisesti.

2 Likes

Toinen asia on vielä se, että niin kauan kuin meillä on suuria alueellisia elintasoeroja, tulee meillä olemaan ihmisiä jotka haluavat muuttaa paremman elintason perässä. Mikään tässä ei ole uutta, ja näin suomalaisetkin ovat tehneet. Elintasosurffareista puhuminen on mielestäni vähän tosiasioiden kieltämistä. Elintason perässä muuttaminen ei häviä sillä, että kiellämme tänne tulemisen. Pitäisi pyrkiä vähentämään suuria elintasokuiluja, mutta se on suuri haaste. Koska ihmisiä tänne siis tulee joka tapauksessa, meidän kannattaisi yrittää saada heidät mahdollisimman pian osaksi yhteiskuntaa. Helpoiten se onnistuu saamalla heidät töihin.

Se taas, että oikeutta käytetään väärin, ei nähdäkseni johdu oikeudesta itsestään, vaan siitä, että muita keinoja tulla maahan ei ole tarpeeksi

Ainakin Syyrian sisällissodassa, ja Välimeren siirtolaisliikenteessä laajemminkin, maahantuloon vaikuttaa EU:n vaatimus lentoyhtiöille lennättää henkilö takaisin mikäli maahantulo evätään. Tämä johtaa siihen että vaikka henkilöllä olisi oikeus hakea turvapaikkaa, hän ei voi lentää Eurooppaan koska lentoyhtiöt eivät suostu myymään lippuja. Tämä johtaa henkilön kalliimpaan ja vaarallisempaan laittomaan maahantuloon Välimeren yli.

Useimmiten kai se johtaa siihen ettei henkilö tule eurooppaan lainkaan.