Mitä vihreiden tulisi oppia aluevaalitappiosta?

Vihreä puolue
#1

Aluevaaleissa tuli takkiin. Muutaman prosenttiyksikön menetys voi kuulostaa pieneltä, eikä puolueelle alueellisesti epäedullisten vaalien…

joissa varsinkin kaupunkiseutujen äänestysprosentit jäivät mataliksi ja joissa puolueen eniten “omistamat” teemat kuten ilmasto, ympäristö ja maahanmuutto eivät olleet niin framilla…

kannata tulkita liikaa liittyen politiikan tilaan. Vrt. Markko Junkkarin analyysi Helsingin Sanomissa:

Siitä huolimatta, että tulos ei ole puolueen historian surkein, voi yhtymäkohtaa puolueen tilanteeseen hakea esimerkiksi vuoden 2011 eduskuntavaaleista, jolloin puolue sai noin 7 % kansallisen kannatuksen (siis myös Helsinki mukana) oltuaan ns. sinivihreässä porvarihallituksessa Keskustan, Kokoomuksen ja RKP:n kanssa.

Suhteellisesti menetys onkin iso. Esimerkki (pitää paremman ajan kanssa laatia tarkempia laskelmia): https://twitter.com/MMLeskinen/status/1485351437639077898

Noin viidennes Helsingin ja Ahvenmaan ulkopuolisesta kannatuksesta menetetty vrt. kuntavaaleihin 2021 ja neljännes verrattuna eduskuntavaaleihin 2019:

Koska puolueessa ollaan päivittämässä poliittista ohjelmaa toukokuun puoluekokouksessa ja ohjelmatyö on kovasti käynnissä, itseäni työryhmän yhtenä sihteerinä (@SariannaMankki kanssa) kiinnostavat erityisesti puolueen linjaan ja politiikan sisältöihin liittyvät kysymykset, mutta ehkä tämän on hyvä toimia samalla yleisenä vaalien analyysi ja purkuketjuna?

1 Like
#2

Pikaisesti pari ajatusta:

  • Itse en oikein osaa olla sen enempää yllättynyt, kuin pettynytkään.
  • Luin Junkkarin analyysin aamulla ja päällimmäisenä tuli mieleen, että – toivottavasti identiteettipolitiikka (jonka miellän asiapolitikan antiteesiksi) ei ole Vihreiden vahvuus ja menestymisen tae
  • Nyt pitäisi pohtia, että mitä vihreille tärkeitä ajatuksia ja miten hyvinvointialueiden kehitykseen yritetään saada, kun tulos oli mitä oli (esim. Vihreiden aluevaltuutettujen sisäinen verkostoituminen ja koulutus???)
  • Paljon on myös spekuloitu, että miten Vihreät ja toisaalta myös Keskusta nyt alkavat käyttäytymään hallituksessa vielä loppukauden ajan. Vaikeaa tulee varmasti olemaan ja vääntöjä luvassa… äkkipäätään en kuitenkaan usko, että mikään äkkiväärä erityinen kurssin tai retoriikan muutos aiempaan verrattuna olisi hyväksi.
3 Likes
#3

En ole kovin tarkasti seurannut puolueemme toimintaa Helsingin ulkopuolella. Jos kuitenkin toiminta on keskittynyt samoihin asioihin, jotka yleensä tulevat Helsingissä esille, niin en yhtään ihmettele aluevaalien tulosta. Minun silmääni puolueestamme sattuvat erityisesti kaupunkisuunnittelu, lasten päivähoito ja koulutus. SoTe ja palastustoimi eivät niinkään.

Tämä on ymmärrettävää, koska niin moni puolueemme johtavissa asemissa oleva viettää ns. ruuhkavuosiaan. Silloin politiikassakin esiin nousevat oman elämän asiat (päiväkodit, koulut, …), joista näissä vaaleissa ollut kyse.

Muilla puolueilla, jopa identiteettipolitikoinnin mestareilla vasemmistoliitossa, on paljon enemmän SoTe-palveluiden käyttäjien edustajia mukana politiikassa. Ja se näkyy päivittäin ja kulminoituu vaaleissa.

1 Like
#4

Muutamia ajatuksia vihreiden vaalitappiosta:

  • on tärkeää välttä ajattelua “jos vihreät olisivat poliittisisesti enemmän samanlaisia kuin minä, kannatuksemme olisi korkeampi”. Tämä on todennäköisesti väärin, mutta aina vaalitappion alla moni alkaa projisoida omia toiveitaan koko puolueeseen.

  • Kannatuksen pienenemisen syitä on etsitty pitkälti viestinnästä. Näin varmasti on, koska politiikka on viestintää. Meillä on kuitenkin vihreissä poikkeuksellisen matalat hierarkiat. Mikään ei estä esim. oikeistolaisempaa talouspolitiikkaa toivovia ihmisiä itse aktiivisesti viestivän sen puolesta. Ei ole nuorten naisten vika, jos he puhuvat liikaa feminismistä, vaan on meidän muiden vika, kun emme itse puhu tarpeeksi kaikesta muusta. Ei ole olemassa “vihreää puoluetta”, joka tekee jotain. Vihreä liike koostuu siitä, mitä me aktiivit itse teemme.

  • Vihreistä on ehkä tullut “eturyhmämäinen” puolue. Vihreät on näkynyt mediassa vähemmän laajojen asiakysymysten keskustelijana, ja enemmänkin liitetty yksittäisten kiistakysymysten vastinpariksi. Tämä vaikeuttaa pyrkimystämme irtautua vanhoista puolueista.

9 Likes
#5

Tämän mielikuvan jaan, aluevaaleissa laaja asiakysymys oli sote. Kyllä sotesta, kuten muistakin laajoista asiakysymyksistä on puolueessa osaamista ja sanomaa, mutta juuri tuo Junkkarin viittaus Vihreistä identiteettipolitikkaan keskittyvänä perussuomalaisten vastapuolena tuntuu olevan vallalla oleva mielikuva.

3 Likes
#6

Soininvaaran ajatuksia

https://www.soininvaara.fi/2022/01/24/mita-ajattelen-vihreiden-vaalituloksesta/

1 Like
#7

Eturyhmäajattelu ei ole samaa kuin identiteettipolitiikka ja siihen liittyvät kiistat.

Voisiko olla niin, että aito eturyhmäajattelu ei ole vain pahasta jos ajatellaan kannatusta. Polittinen toiminta, erityisesti kun on kyse rahasta, ei toimi pelkästään Pareto-parannuksilla (parantaa jonkun asemaa huonontamatta kenenkään muun asemaa).

Ode sanoi hyvin: Mitä ajattelen vihreiden vaalituloksesta?

Ongelma ei kuitenkaan ole puolueen ”vasemmistolaisessa” imagossa vaan sen tyhjyydessä. Ollaan vasemmistolaisia tunteen tasolla, mutta ei ole esitetty toimivaa ohjelmaa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Luulen, että Ville Niinistö puhui vähän samasta sanoessaan, että vihreät ovat kokonaan poissa talouspoliittisesta keskustelusta.

Ilmeisesti tämä on sitä identiteettipolitiikkaa. Inhoan sitä yli kaiken.

Vihreiden näkyvien poliitikkojen ulostulot eivät ole minua ilahduttaneet. Ongelmana on niiden eräänlainen naivius. Vaikeista asioista ei uskalleta puhua, vaan leivotaan se kummallisen unelmahötön alle. Ei ole ymmärretty, että vihreiden kannatajakunta on aivan erilaista. Sille voi puhua analyyttisedsti.

@apoikola toisessa langassa jo mietti miten sataisiin Kasvimaahan vähän tiukempaa talouskeskustelua: Kuka tai ketkä ovat Vihreiden kovimmat vero-osaajat? - #20 käyttäjältä apoikola

1 Like
#8

Oden kirjoituksesta nostaisin kehoituksen pyrkiä yleispuolueeksi, vain olemalla iso yleispuolue voi saada aikaan isoja tarpeellisia poliittisia muutoksia.

On ollut hirveä moka vihreiltä keskittyä ”ydinkannattajakuntaansa”. Inhoan muutenkin ajatusta muotoilla ohjelmansa sen mukaan, mitä ”kannattajat” toivovat.

”Minun pitää seurata kansaa, olenhan heidän johtajansa”.

Jos näin tehdään, pitäisi edes osata tulkita asennemittauksia. Vihreiden ajatus keskittää sanomansa varmimmille ydinkannattajilleen on vähän sama kuin Keskusta puhuisi vain maanviljelijöille. Keskittyminen ydinkannattajakuntaansa = rajautuminen ydinkannattajakuntaansa.

→ niin, yleispuolueen pitää olla relevantti mm. talouspoliittisessa keskustelussa ja vaikkapa nyt sote-asioissa.

3 Likes
#9

Mielipiteitä tappion syistä on varmaan yhtä monta kuin kommentoijaakin. Soininvaaran analyysi kuulostaa omaan korvaani pätevältä. Mutta ylipäätään se, että vihreät antoi kepulle maakuntahallinnon, vaikka tiesi ihan hyvin että se ei tule kaupunkilaispuolueena näissä vaaleissa menestymään, on juurisyy josta ei juuri puhuta.

Kenen valopään idea vihreissä oli äänestää maakuntauudistuksen puolesta ennen kuin kepulta oli saatu tiristettyä tarvittavat ympäristömyönnytykset?

4 Likes
#10

Soininvaaran analyysissä nyökyttelin vahvasti siinä kohtaa, että vihreiden pitäisi olla ”pystypäin fiksu”. Suomalaiset ovat edelleen aika koulutettua kansaa ja minusta asioista voi politiikassakin yhä keskustella analyyttisesti ja perustellen. Äänestäjänä suorastaan kaipaan asiantuntevaa, näkemyksellistä puhetta poliittisista tavoitteista. Vihreillä olisi tähän substanssia.

Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana maailmassa on jotenkin tullut muotiin näyttää tyhmemmältä kuin on, mihin varmaan media on syypää. Soininvaaralla oli hyvä pointti myös siitä, että kannattajien oletettuja toiveita ei kannata liikaa miettiä, koska minä ainakin haluan uskoa, että poliitikot tietävät paremmin kuin minä.

Populisteille tällainen ajattelu on tietysti elitismiä mutta mitä sitten.

Tamperelaisena haluan nostaa esiin Oras Tynkkysen kirjoituksen kuntavaalien jäljiltä, jonka hän itse ja mm. Tuija Brax nyt jakoivat taas. Väljemmille vesille pitää päästä.

3 Likes
#11

Uskallankohan näin lurkkaavana rivijäsenenä kommentoida…

Jaan päässäni tämän kahteen. 1. Mikä on Vihreiden SOTE-politiikka, ja 2. Miten Vihreiden SOTE-politiikasta (ja muustakin) viestitään.

  1. Monilla puolueilla oli ongelmia tämän kanssa. Useimmat menevät hyvin suoraviivaisella ajatuksella:
  • Keskusta haluaa (fyysiset) palvelut joka kuntaan, koska se palvelee heidän aluepolitiikkaansa
  • Kokoomus korostaa tiukkaa taloudenpitoa (ja pitää yksityistä sektoria mukana), koska se on Kokoomus
  • SDP ja Vasemmisto: haluavat palvelut kaikille sosiaalisesta asemasta riippumatta
  • Perussuomalaiset haluavat, että palvelua saa omalla kielellä, koska se palvelee heidän maahanmuuttopolitiikkaansa

Näille kaikille yhteistä on se, että sotepolitiikka perustuu hyvin yksinkertaisella ja ymmärrettävällä logiikalla puolueen yleiseen linjaan.

Mikä vastaava yksinkertainen logiikka Vihreiden sotepolitiikassa on?

  1. Miten sote (ym) politiikasta viestitään

Yllä mainitun yksinkertaisen ja johdonmukaisen sotepolitiikan lisäksi siitä pitää pystyä viestimään mahdollisimman yksinkertaisesti ja selkeästi, sekä niin että viesti on positiivinen ja jollain tavalla relevantti kuulijalle.

Mielestäni näissä vaaleissa viesti ei ollut tässä suhteessa kovin onnistunut. Esim mielenterveyspalvelut on tosi tärkeä asia, mutta ei se kovin hyvä viestinnän kärki ole. “Tasavertaiset sote-palvelut” - ihan positiivista mutta kovin abstraktia, ja onko tämä ollut Vihreiden äänestäjille jokin suuri ongelma?

Ehkä voin varovasti myös kritisoida aiempaa viestimistä esim. feminismin tai intersektionaalisen feminismin osalta. Erityisesti jälkimmäinen on viestinnän kannalta surkea termi, vaikka sisältö on kuinka hyvä. Tämä nyt vain esimerkkinä siitä, että viestintä on vaikeaa ja sen kanssa pitää olla todella tarkkana. Jokainen uusi avaus pitäisi punnita viestinnän kannalta silloin kun on mahdollisuus tulkita että viesti tulee ikäänkuin vihreiden viralliselta taholta. Muutoin toki kaikki jutelkoon ja postailkoon niin kuin lystää.

Olisipitänyt?

Jos näin jälkiviisaana voisin heittää jotakin, mitä maakuntavaaleissa olisi vaikka voinut toimia vihreiden viestiinä on etävastaanotot: “Nopea internet kaikille” - palvelu paranee (“heti hoitoon”), ja samalla taustatarinassa voi hyvin viljellä vihreille sopivia teemoja, kuten autolla ajamisen tarve vähenee, etätyömahdollisuudet lisääntyy, maaseutua pidetään virkeänä ja asuttuna, katsotaan eteenpäin eikä taaksepäin, jne.

9 Likes
#12

Yksi asia, mitä ihmettelin aluevaaleissa, oli kaikkien puolueiden keskittyminen maakuntiin ja pieniin paikkakuntiin. Miksi esim. Vihreät ja Kokoomus nostivat näin paljon esille lähipalveluita? Ei meitä äänestetä kuitenkaan ruuhka-Suomen ulkopuolella.

Vaalikärkien olisi ehkä voinut pohtia olevan vielä paremmin kiinni juuri etelä-Suomen ihmisten elämässä. Yksi haaste varmasti on myös, että meidän äänestäjistämme kovin moni ei käytä lainkaan sotepalveluita.

3 Likes
#13

Jos vastaan viestiketjun otsikkoon Mitä vihreiden tulisi oppia aluevaalitappiosta?, niin tässä ketjussa nostettu Soininvaaran blogi ja sieltä “pystypäin fiksu” -ajattelu on minulle ehkä tärkein oppi.

Tietysti tämän voi tulkita samalla tavalla, omien (tekemisen tapoihin liittyvien) toiveiden projisoimiseksi koko puolueelle, kuin mihin @spoleino puuttui aiemmin.

on tärkeää välttä ajattelua “jos vihreät olisivat poliittisisesti enemmän samanlaisia kuin minä, kannatuksemme olisi korkeampi”. Tämä on todennäköisesti väärin, mutta aina vaalitappion alla moni alkaa projisoida omia toiveitaan koko puolueeseen.

Toisaalta ajattelen, että ehkä omien toiveiden projisointi on juuri sitä, mitä pitääkin tapahtua, ehkä se saa ihmisiä aktivoitumaan ja viemään puoluetta johonkin suuntaan.

Itselläni tämä tarkoittaisi sitä, “pytypäin fiksu” -ajattelun tuomista mukaan ohjelmatyöhön, johon osallistun yhden työryhmän pj:nä. Pitää olla pokkaa pureutua vaikeisiin kysymyksiin, yrittää sanoa niistä fiksuja asioita ja vieläpä niin, että viesti tavoittaa ihmisiä. Onhan tässä työnsarkaa :slight_smile:

4 Likes
#14

Meidän kampanjaorganisaatio on tosi kapea ja suurellakin paikkakunnalla voi nojata parin vapaaehtoisen suureen panokseen. Pitäisi jotenkin paremmin hyvissä ajoin ennen vaaleja rekrytöidä jäseniä auttamaan eri tehtävissä. Henkilökohtainen kysyminen massasähköpostien sijaan. Tarvitaan ihmisiä auttamaan flaikuttamisessa, mehun tekemisessä, autoilijoita auttamaan telttojen kanssa jne. Tämä ei liity pelkästään näihin vaaleihin vaan on yleisempi ongelma.

5 Likes
#15

Ihmiset haluavat puhua somessa, ymmärrän sen, mutta tarvitaan myös ns. boots on the ground.

3 Likes
#16

Tähän liittyy nimenomaan viestinnällinen painotus ja poliittiset tavoitteet erillisinä asioina. Ainakin minun ymmärtääkseni vihreä keskustelu on pyrkinyt olemaan ratkaisukeskeistä ja agnostista toteutustavalle oikeisto-vasemmisto -jaolla. Hypoteettisena esimerkkinä vaikkapa päivähoito - on todettu että yksityinen palvelutuotanto on OK, kunhan sen valvonta ja työolot ovat kunnossa. Vasemmiston näkökulma olisi kieltää yksityinen palveluntuotanto. Oikeistonäkökulma yksityistää kaikki päiväkodit ja tarjota pääsy maksusitoumuksilla. Kumpikaan näistä ei ole nyky-Suomessa toivottava. Mutta onko “oikein” että esimerkiksi maksukykyiset vanhemmat pystyvät sijoittamaan lapsensa samaan päiväkotiin ja pienituloisempien ajasta menee isompi siivu työmatkoihin, varsinkin julkisilla? Jos Vihreät haluaa kasvattaa kannatustaan siellä missä sitä on eniten kadonnut, on osattava ottaa kantaa tällaisiin asioihin tavalla joka puhuttelee mahdollisimman laajaa potentiaalista äänipohjaa. Ja se todennäköisesti tarkoittaa siirtymistä oikeammalle ja liberaalimpaan suuntaan. Yksi akseli jota itse kannattaisin olisi kritiikki korporatismia ja jäykkiä rakenteita sekä tarpeetonta sääntelyä kohtaan. “Vihreät haluavat säilyttää hyvinvointivaltion, mutta modernisoida sen.” Oden kirjoitus oli erinomainen.

2 Likes
#17

Minun on jäsenenä vaikea pysyä kärryillä kuka puolueemme pj on. Ehkä se kertoo jotain minusta tai sitten jotain yleisempää.

2 Likes
#18

Neljä pointtia puolueen sisäisestä viestinnästä ja toiminnasta omiaan kohtaan:

  1. Kuka puolueen viestintää johtaa? Ei ole selvinnyt mulle 11 jäsenkuukauteni aikana. Sparrataanko studioon menijöitä? Onko back-up-planeja jos hommat ei mene putkeen? Kuka vastaa puhelimeen kun Seiskan paparazzi pommittaa yksittäistä vihreää nuorta? Ainakin lain mukaan viestintää johtava on vastuussa, jos organisaation jäsen toimii somessa ei-organisaation-eduksi tai muuten ei-kivasti, jos johtava taho ei ole jäsenelle neuvoja antanut.

Ohjeita kyllä tulee turvallisen tilan noudattamiseen sivukaupalla. En koe kovin turvalliseksi, että yksittäinen jäsen jätetään ainakin lehtitietojen mukaan oman onnensa nojaan ja puhutellaan päälle, jos on someen lipsauttanut jotain liioiteltua ja kohua aiheuttavaa.

  1. Turvallisen tilan ohjeistukset ovat ainakin paikoin niin pitkiä ja pelottavia, että en ole niiden vuoksi uskaltanut Facebook-ryhmiin osallistua. En ole ollut varma, osaanko esittää asiani tarpeeksi feministisesti tai vähintään feministis-myönteisesti, intersektionaalisesti tms. Yhdenvertaisuuden päälle olen luullut ymmärtäväni, mutta se on ilmeisesti eri asia. En ole uskaltanut kysyä, mikä ero. Luin Intersektionaalisuuden ABC:n, ei selvinnyt.

Jos VTM, viestintää 15 vuotta valtiolla tehnyt ja yhteiskuntatieteiden jatko-opiskelija ei uskalla osallistua keskusteluun koska ei ymmärrä sääntöjä, kuinka monen heikommassa asemassa olevan, esimerkiksi vähemmän koulutetun, suomea huonommin puhuvan tai lukihäiriön omaavaan säännöt rajaavat ulkopuolelle?

  1. Rivijäsenet lukevat ikävät uutiset lehdistä. Se on toinen iso ongelma ammattimaisen viestinnän käytäntöjen mukaan. Isokaan moka tai kohu ei satuta rivityöntekijää tai jäsentä niin pahasti, jos siitä on ensin kuullut sisäisesti, ja saanut ohjeita miten toimia jos häneltä siitä kysytään. Muussa tapauksessa epämotivoi ja jopa katkeroittaa.

  2. Kannattaako eri mieltä olevia kuunnella?

Minulle on toistuvasti sanottu, että ei. Poista FB-profiilistasi Malmista “öyhöttävät”, kerrottiin kuntavaalien aikaan. Blokkaa öyhöt, itse voit kyllä provosoida omalla turvallisella kanavallasi, kerrottiin ehdokkaiden somekoulutuksessa. Ei kannata lukea kriittisiä kommentteja, Junkkari kirjoittaa öyhöjä sen jutut kannattaa jattaa omaan arvoonsa.

Medianäkyvyyteen suhtaudutaan kuin pikkusiilit kerällä. Halutaan tehdä kantelua JSN:ään siitä ja tästä otsikosta - keissejä, joilla ei ole saumaa JSN:n langettavaa saada. Ärsyttää vaan toimittajia. Suomessa on vahva toimituksellinen oikeus tehdä esimerkiksi otsikot siten kuten toimitus asian näkee. Millaisessa valossa ärsyyntynyt toimittaja esittää puolueen, jos on saanut puolueesta kirjoittaessaan esimieheltä palautetta että “taas vihreät soitelleet että on loukattu”?

No, jälkimmäinen on varmasti ainakin pointti, jota moni puolueen jäsen ei kanssani jaa. Itse koen sen olevan viestinnällistä pragmatismina. Toisaalta arvostan median- ja sananvapautta enemmän kuin puolueiden oikeutta koittaa määritellä, miten heidät näytetään. Ja niistä “öyhöistä” - millaista demokratiaa se on, jos 90 % Suomen kansalaisista määritellään öyhöiksi ja trolleiksi, joilla ei ole sananvaltaa, eikä esimerkiksi poliittiseen virkaan pyrkivän tarvitse heidän huoliinsa kiinnittää huomiota, sen kun painaa että Block. Problem solved.

Kysyisin silti ihan mielenkiinnosta: milloin osallistuit viimeksi julkiseen keskusteluun, jossa arvojasi haastettiin? Miten toimit? Kuulisin mielelläni esimerkkejä.

Ja Soininvaaran blogin pointeista olen tosiaan samaa mieltä. Kerroin tässä samaa asiaa siitä kulmasta, josta jotain tiedän, eli viestijän ja digimarkkinoijan.

12 Likes
#19

Eri mieltä olevien kuunteleminen ja kuunteleminen on tärkeää. Myös Ode nosti omassa vaalien jälkeisessä kirjoituksessaan erinomaisesti sitä problematiikkaa että erilaisten analyysien pohjalta tunnistetaan, tai yritetään tunnistaa, ydinkannattajakunta tai sen liepeillä olevat sekä sitten viestitään lähinnä heille.

Tämän kun yhdistää vielä samanlaiseen filosofiaan esim. somemainonnan kohdennuksissa niin kutistuvan kuplan rakentaminen on aika helppoa.

2 Likes
#20

Erimielisten kuuleminen on kaikenlaisen etiikan lisäksi myös digimarkkinoinnin edellytys. Suurimmat sopeutumisvaikeudet vihreisiin on mun osalta johtuneet erilaisista käsityksistä koskien tätä.

Esimerkki:

Olin suunnitellut kuntavaalikampanjaa lähiluonnosta parisen vuotta. Kun aloin sitä pyörittää, alkoi mainoksiin tulla kommentteja Malmin kentästä. Selvittelin asiaa sen verran kun osasin, ja pyrin vastaamaan kenttä-kirjoittelijoille että asia ei ole vihreiden vika. Onnistuin suututtaan kaikki osapuolet ja mitä ilmeisemminkin aiheutin oikeaa mielipahaa. Ne olikin sitten siinä ne vaalit mun osalta.

Sain kuulla, että Malmin kentästä puhuvien kanssa ei neuvotella, ei ne kuitenkaan äänestäisi vihreitä. Mutta: tunnen itekin monta jotka äänesti vihreitä ennen, mutta ylimieliseksi koettu käytös kentän suhteen vaihtoi heidät kokoomukseen. Kuinka iso segmentti halutaan leimata suorilta ei-ne-äänestä-kuitenkaan-meitä-öyhöiksi?

2 Likes