Miksi liityit Vihreisiin?

Otetaanpa välillä vähän positiivisempaa kulmaa tämän yleisen kipuilun rinnalle. Eli mikä sai sinut liittymään vihreisiin?

Oma tarinani lyhykäisyydessään… politiikka on kiinnostanut opiskelun alkuajoista lähtien. Ensin liityin demarinuoriin, päädyin heidän liittokokoukseen, jossa oli ”liittovaltuuston kähmyt” eli väännettiin yötä myöten siitä, mitä paikkoja mikäkin piiri saa. Tämä näyttäytyi minulle jotenkin älyttömänä ja likaisena ja ajattelin, että jos politiikka on tällaista, niin ei ole mun juttu.

Joitain vuosia pidin näppini erossa politiikasta, mutta sitten arkipyöräilijän ahdistus ajoi minut ainoan pyöräilymyönteisen puolueen eli Vihreiden jäseneksi. Pyöräilypolitiikan lisäksi ja jälkeen löysin Vihreistä tietoyhteiskuntapolitiikan ja Kasvin.

3 Likes

Vaikea sanoa yhtä syytä, mikä johti jäsenhakemuksen jättämiseen. Voi kuitenkin sanoa, että minut on pienestä pitäen “altistettu” toimintaan :smiley: olen jakanut mummun vaalimainoksia postilaatikoihin, ennen kuin osasin itse kunnolla lukea. Isoisäni oli Hyvinkään vihreiden ensimmäinen puheenjohtaja.

Virallisesti jäseneksi taisin liittyä joskus lukioaikoihin, kun se oli ehtona päästä mukaan vihreiden nuorten sisäisiin viestintäkanaviin. En ole katunut.

Sipilän hallituksen koulutuspolitiikka oli se perimmäinen syy. Enkä muuten ole ainoa, Juha Sipilä on yksi parhaista vihreiden jäsenhankkijoista ikinä.

1 Like

Pikaisen googlauksen perusteella isompi piikki oli persujen jytky vuonna 2011, tosin sen jälkeen liittyneistä suuri osa lähti samantien. Sipilän hallituksen aikana jäsenmäärän kasvu palasi jytkyä edeltäneelle uralle.

Minä liityin 2011 jytkyn jälkeen: totesin, että nyt jotain rotia. Olen varmaan aina äänestänyt Vihreitä ja tämäkään vaalitulos ei oikeastaan hetkauta minua. Vihreissä on hyviä fiksuja tyyppejä ja jaan samat arvot. En esim. ymmärrä demareiden punaista lankaa ja vassareiden luokkataistelu ja ehdottomuus on aivan no-no. Eli en oikein edes tiedä, mitä muuta puoluetta äänestäisin.

Rakennutin ok-talon 2002 ja laitoin pellettilämmityksen, ettei mun takia tarvita lisää ydinvoimaa. Olen sittemmin kääntänyt takkini tässä asiassa - ilmastonmuutos on akuutimpi ongelma kuin ydinjäte. Tämä on ollut puolueelle ja minulle vaikea asia, mutta keskustelemalla tästäkin on jotenkin päästy yli.

Olen järjestelmällisesti kieltäytynyt ehdokkuuksista yms. näkyvistä hommista, mutta jäsenyyden kautta olen ollut lautamiehenä ja vaalilautakunnissa. Arvostan niitä, jotka lähtevät vaalirumbaan mukaan.

3 Likes

Olen tavallaan Sipilän tuoma, silloin tosiaan tuntui että haluan tukea vastavoimaa. Yhtä iso syy oli se, että vihreiden ydinvoimakanta ärsytti. Tämä voi tietysti kuulostaa epäloogiselta, mutta ajattelin että puolue olisi hyvä ilman kategorista ydinvoimakantaa, ja ajattelin että paras tapa vaikuttaa asiaan on sisältä päin. Ja Viitteen jäsenenä koen sen toimineenkin.

2 Likes

Perinteisesti puolueet vetoavat äänestäjiin heidän edunvalvojinaan, kuka työläisten, kuka porvarien, kuka maalaisten, kuka ruotsinkielisten, kuka syntyperäisten. Vihreät antavat äänen myös niille, jotka eivät voi äänestää tai joiden ääni kuuluu heikommin, kuten tuleville sukupolville, vähemmistöille ja eläimille. Myös edistyksellisyys rajaa joitain äänestämästä Vihreitä: Vihreät ovat olleet perinteisesti edelläkävijöitä esimerkiksi ympäristöasioissa, vähemmistöjen tasa-arvoisessa kohtelussa, eläinten paremmassa kohtelussa ja nyt viime aikoina vaikkapa huumepolitiikassa. Myöhemmin edityksellisistä asioista tulee laajasti hyväksyttyjä, mutta aluksi edelläkävijään suhtaudutaan varovasti, eikä edelläkävijän rooli ole vaaleissa helpoin.

Erityisen iloinen olen Viitteestä, ja toivoisin, että Vihreät tunnettaisiin entistäkin vahvemmin nimenomaan tiedepuolueena. Vihreillä on vastuulliset arvot ja tavoitteet: ekologiset, edistykselliset ja solidaariset. Tavoitteisiin pyritään pragmaattisesti liikaa jumittumatta mihinkään vasen-oikea-akselilla, ja tiede ja tutkimus tarjoavat eväitä tavoitteiden saavuttamiseksi. Olen äänestänyt Vihreitä jo monta kymmentä vuotta ja olen todella iloinen ja ylpeä kaikista teistä nuoremmista, joita näen täälläkin Kasvimaalla.

4 Likes

Kaipa syy liittyä puolueeseen ja täten “politisoitua” oli tarve tehdä jotain, kun alkoi valjeta minkälaisessa kriisissä ihmiskuntana olemme…

1 Like

Odotin vihreää verouudistusta 20 vuotta. Sitä ei tullut. Liityin, koska ihmiskunta sahaa oksaa, jolla istuu.

Ja sitten, kun olin liittynyt, tapasin FIKSUJA IHMISIÄ, jotka olivat mun kanssa asioista SAMAA MIELTÄ, tunsin ihanaa, suurta huojennusta.

Jep.

3 Likes

Valitsin vasemmistoliiton ja vihreiden välillä; itse asiassa ihan mielenkiintoista, että lempipoliitikkoni ovat Li Andersson ja Anna Kontula. He sanoittavat hyvin selvästi niitä asioita, joita pidän tärkeänä Vihreissä. Ihmisten ja luonnon moninaisuus rikkautena, puhuminen niitten puolesta, joilla ei ole ääntä. Vastuullisuus eturyhmäajattelun edellä.

Ratkaisevaa oli avomielusempi suhde yhteiskunnallisiin vakiintuneisiin instituutioihin, kuten työmarkkinajärjestöihin ja ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan.

Harmikseni vain aluevaaleissa myös vihreät kärkihahmot sortuivat toistamaan klisettä, ettei palkoista päättäminen kuulu poliitikoille, kun se juuri kunta-ja aluepoliitikoille kuuluu työnantajana. Jos joku systeemi ei ole toiminut sataan vuoteen, ei minusta enää kansanedustajakaan voi piiloutua maan tavan taakse.

4 Likes

Aikoinaan Siuntion Vihreät järjesti tapahtuman, jossa näytettiin Al Goren elokuva Epämiellyttävä totuus. Siellä tulin naamatutuksi silloisen paikallisen vihreän vaikuttajan kanssa, joka sitten pyysi minua ehdolle kuntavaaleihin. Pari viikkoa nieleskeltyäni lähdin.

2 Likes

Tämä on minusta hyvä pointti. Ei ainoa syy liittyä puolueeseen pidäkään olla se että on 100% samaa mieltä kaikesta, vaan kimmokkeena voi olla myös halu muuttaa puoluetta.

3 Likes

Tervetuloa foorumille @Earthian.

On kieltämättä toivoa herättävää löytää samanhenkisiä… itselläni se pyöräilynedistämistouhu oman puoluehistoriani alkuaikoina oli juuri sellaista.

Vihreän verouudistuksen tai myös paremman pyöräliikennesuunnittelun toteutumisen kannalta on tärkeää löytää koalitioita yli puoluerajojen.

Omassa poliittisessa innostuksessani tällä hetkellä aika korkealla on kaikkien puolueiden yhteinen tietopolitiikka.fi yhteistyöryhmä, sillä tuntuu olevan vaikuttavuutta.

Toki digiasiat ovat vähemmän politisoituneita ja siksi yhteistyölle helpompia, kuin monet muut.

Liityin Vihreisiin pitkällisen harkinnan jälkeen vuonna 2016, koska halusin vaikuttaa sukupuolten välisen tasa-arvon parempaan toteutumiseen Suomessa, tukea Vihreiden kaupunkipolitiikkaa Helsingissä ja olin huolissani ilmastonmuutoksesta. Sipilän hallituksen toteuttama subjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto oli viimeinen sysäys.

2 Likes

Olen aina ajatellut, että olisin politiikassa ja halunnut suojella luontoa. Seiskalla mut valittiin kunnan ekaksi nuorisovaltuutetuksi, teininä liityin demareihin. Vihreä puolue ei tullut mieleenkään, en pitänyt rationaalisena.

Helsingin valtuustoon liittyvissä hommissa kuitenkin tutustuin vihreisiin, ja tajusin että mitäs hittoa täällä on fiksuja ihmisiä. Kun kuulin että ydinvoimakannat ovet liudentumassa ja huumeiden dekriminalisointia kannatetaan, liityin sitten puolueeseen. Vuosi sitten.

Luonto on mulle tärkeä, ja haluaisin kuulla ja puhua siitä lisää. Tein ehdotuksen, että tuotaisiin tänne foorumin yhdeen kulmaan lisää luontokeskustelua. Jos aihe kiinnostaa, niin kiva jos kerrot sen täällä Kiinnostaisiko puhua luonnosta muutenkin kuin politiikan kohteena? Linnuista, järvistä, merestä, puista?

3 Likes

Kerron yleensä tän “tarinan” sen kautta, että tulin ensin lukiossa valituksi Vantaan nuorisovaltuustoon. Siellä toiminta ei ollut super motivoivaa: oikeaa vaikutusvaltaa tai kovin poliittista keskustelua ei ollut, toimijoista enemmistö tuntui olevan kokoomusnuoria + yksi vassareissa aktiivinen.

Kun meille piti tulla puolueiden nuorisojärjestöjä esittäytymään, paikalle saivat itsensä lopulta vain kaksi. Kokoomusnuorilta tuli joku tyyppi tuuraamaan toista, joka ei päässyt. Kertoi about, että “ydinvoima kova juttu”, “yksityisautoilu tosi jees heistä” ja että “parhaat bileet”. Kontrastina vihreiltä nuorilta tuli silloinen puheenjohtaja Tapio Laakso, joka kertoi mm. että tavoitteena on pelastaa maailma.

Lähdin uudelleen aktivoimaan Vantaan vihreitä nuoria. Löysin omien arvojen mukaista toimintaa ja kriittistä keskustelua, jollaiseen omassa kaveriporukassa olin (ja olen) tottunut. Matala hierarkia ja parhaan argumentin periaate miellytti. Välillä erosin puolueesta, “koska yliopistolakiuudistus ja Lex Nokia”. Sittemmin joskus siinä jytky/Haaviston presidentinvaalikampanja-aallossa liityin takaisin.

Nuorissa olin toiminut tälläkin välin, mutta olin harkinnut myös piraatteihin loikkaamista, koska siellä oli itseä kiinnostavia teemoja, alakulttuurifiilistä ja samoja asioita (prekariaatti, tiede, perustulo, ym.) jotka muhun vihreissä vetosivat. Jonkin sortin liberaali olin koko ajan, mutta varsinkin vähemmän vihreisiin sosiaalistuneena monet ajatuksenalkuni olivat radikaalimpia kuin nykyään.

Koulussa olin oppinut, että vihreissä ei ole puoluekuria ja se oli yksi mua motivoiva ajatus siinä, että vihreät on erilainen puolue. Perinteinen politiikka vaikutti ankealta vrt. vähän anarkistisempiin / ideologisesti moninaisempiin vaihtoehtoihin, joihin yhä vihreät luen.

3 Likes