Miksi et äänestä vihreitä?

Alkuun täytyy kiittää foorumin perustajia. Toivottavasti tästä muodostuisi porinakerho, jolla ollaan rohkeasti erimielisiä, mutta ei mennä henkilöön.

Voisin arvojeni puolesta olla vihreiden äänestäjä. Kaikkien vaalien edellä vihreät on yksi vaihtoehtoni, mutta vaihtoehto ei muutu äänestyspäätökseksi. Puolue pistää vahvasti vastaan. Tunnen sitä kohtaan äärimmäistä vieraantuneisuutta ja etäisyyttä. Äänestyspäätös taas viime kädessä perustuu aina tunteeseen, kokemukseen siitä, kuka eniten edustaa minua.

Syitä vieraantumiseeni on monia, enkä tiedosta niitä kokonaisvaltaisesti itsekään. Tässä kuitenkin joitain tuntemuksia.

-Olen juntti, ihan sellainen rehellinen pikkukylän kasvatti, joka ei ymmärrä hienoja asioita. En ymmärrä viineistä, oluista, en kahvista, en tunnista ruokien nimiä (laitan kuitenkin monipuolista ruokaa mielelläni), en tiedä tuon taivaallista muodista, en nykymusiikista (kuuntelen vanhempaa iskelmää ja klassista), en tiedä matkakohteista, en nykykirjallisuudesta (lukeminen muuten on mieluista), en tubettajista, en vaikuttajista, en tasa-arvotermeistä, en yleisestä pöhinästä enkä aina edes ymmärrä pääkaupunkilaista suomea, johon jostain syystä on sotkettava mukaan englannista lainattuja sanoja, vaikka suomenkielisiäkin nasevia vastineita olisi.

Junttiudestani seuraa hämmennystä ja häpeää, tunne, etten kaupunkilaisporukkaan kuulu. Nuoret vihreät naiset ovat jo pelkästään ulkonäöltään niin harkittuja, että ajatus heidän seurastaan nolottaa. En usko, että he haluavat minut joukkoonsa omana itsenäni. Edustan eri maailmaa. Vaikka jakaisimme samoja arvoja, maailmamme ovat silti erilaiset. Arvot saattavat olla samankaltaiset, mutta kohtaamisen mahdollisuus kaukana.

-Tiedon ja edes yksinkertaisten syy- ja seuraussuhteiden kieltäminen. Tiedeyhteisöstä kuuluu vuosi toisensa perään huoli, että nykyinen meno ei voi jatkua. Elämme ympäristönsuojelun näkökulmasta täysin kestämättömästi, vaikka suuri osa maailmasta on vasta pääsemässä mukaan kulutuskulttuuriin.

Tämä tosiasia vihreissä kielletään. Ympäristöstä ollaan näennäisesti huolissaan, mutta järjestelmän perustasta ei. Miten voi olla niin, että vihreät mainostaa itseään koulutettujen puolueena, mutta silti se on kykenemätön puuttumaan järjestelmän yksinkertaisiin syy- ja seuraussuhteisiin?

Kauppakassin tai auton valinnalla mikään ei muutu niin kauan kuin järjestelmän perusideana on kasvattaa ja levittää kulutusta. Syöpä on järjestelmän ideassa, rakenteessa, tavoitteessa. Vihreät tietävät tämän, mutta eivät halua sanoa sitä ääneen. Huolipuhe on ainoastaan naamioitumista, jolla peitetään totuutta.

Seuraaviinkaan eduskuntavaaleihin vihreät eivät lähde kyseenalaistamalla kulutusta perustaansa myöten. He puhuvat ilmastosta ja monimuotoisuudesta, mutta eivät uskalla koskea perusongelmaan. He eivät uskalla sanoa, että ympäristönsuojelun vuoksi meidän on alettava luopua, eikä tarjolla ole kuin lisääntyvää kurjuutta.

Silti he esiintyvät, kuin heillä olisi tarjota ratkaisu. He kertovat kokonaisuudesta irrotettuja esimerkkejä ja visioita ratkaisuista aivan kuin ne muuttaisivat kehityksen perussuunnan. He pelaavat mielikuvilla, eivät tosiasioilla.

Vihreille on tärkeämpää järjestelmän tarjoama hyvä kuin järjestelmän horjuttaminen. Suoraan sitä ei sanota, mutta merkittävä osa vihreistä on vihreitä vain idean tasolla. Heidän mielestään on mainio ajatus suojella ympäristöä, mutta oikeasti heitä kiinnostaa tasa-arvotaistelu, naisten palkat ja mahdollisuus elää kulutuskeskeistä pikkuporvarillista elämää, jossa voi tehdä pieniä hyväosaisuuden mahdollistamia eettisiä valintoja. Mihinkään ne eivät vaikuta, mutta niistä tulee parempi mieli.

-Pidän nykyfeminismiä ja -liberalismia rasismina. Minulle on tärkeää reiluus ja inhimillisyys. Minulle on tärkeää, että heikko ihminen yritetään kohdata heikkona ihmisenä riippumatta siitä, mitä hän edustaa tai minkälainen hän on. Mies tai nainen, musta tai valkoinen, menestyvä tai syrjäytynyt, oikeistolainen tai vasemmistolainen, niin hän on joka tapauksessa ihminen.

En jaa Päivi Räsäsen tai Jussi Halla-ahon arvoja, mutta olen lähettänyt kummallekin tukipostia, koska minusta heitä on toisinaan kohdeltu äärimmäisen rumasti ihan vain siksi, että he ovat erilaisia kuin liberaali suvaitsevaisto. Tasa-arvokäsitykseeni ei mahdu, että ihmisten ruma kohtelu oikeutetaan heidän arvojensa erilaisuudella, mutta juuri näin on mainittujen tapauksessa tehty.

Liberaalit ovat monesti koulukiusaajia. Kiusaamiseen kyllä keksitään syy, kun tahdotaan. Ja niin kuin koulukiusaamisessakin, kiusaaminen rupeaa vaikuttamaan oikeutetulta, kun se tehdään joukolla. Kun porukassa lietsotaan tunteita, rupeaa äkkiä tuntumaan, että meillä on tähän oikeus.

Ihan oikean rehellisesti Jussi Halla-aho ei suunnitellut homon ampumista. Hän kuvaili tunteitaan subjektiivisessa blogikirjoituksessaan. Kukaan edes auttavasti kirjallisuuden tyyli- ja tehokeinoja tunteva ei pysty Halla-ahon tekstistä tappamishalua tai ihmisvihaa löytämään. Ne vain haluttiin löytää.

Ruben Stiller totesi siihen tapaan, että kun hän huomaa olevansa samanmielisten porukassa, hänessä herää halu pistää vastaan. Koen samalla tavalla. Siksi umpimielinen feministinen ympäristö tuntuu minusta pelottavalta. Kun ihmisille jaetaan uhristatuksia ryhmään kuulumisen perusteella, ollaan kammottavassa tilanteessa, jossa ideologia on ajanut inhimillisyyden yli.

Ihmisen halveksunta alkaa ideologiasta. Ideologeille oman aatteen ajamisesta tulee niin tärkeää, että todellisuus on sovitettava ideologiaan. Ei tarvitse kohdata ihmistä, ristiriitoja tai moninaisuutta, kun ideologia voidaan aina uudelleenmuokata selittämään sorto.

Näin on käynyt feminismille. Nykyfeminismi on niin ristiriitaista ja tulkinnoissaan monipolvista ja monimutkaista, ettei sitä kukaan tervejärkinen enää ymmärrä. Eikä ole tarkoituskaan ymmärtää, koska feminismi ei pyri tasa-arvoon vaan vallankäyttöön ja alistamiseen. Sitä ei häiritse oma ristiriitaisuutensa, kunhan se vain pystyy arvottamaan ihmisiä sillä tavalla, että jotkut äänet pystytään ohittamaan ja toiset nostamaan korostetusti esiin.

Minun on täysin mahdotonta uskoa, että feminismi olisi tasa-arvon asialla. Niin kauan kuin vihreät edes vihjaavat ihmisiä joukkoihin jakavan sortavan feminismin suuntaan, tulkitsen vihreyden yhdeksi perusvoimaksi rasismin.

Jos tahdotaan tasa-arvoa, on puhuttava tasa-arvosta ja hylättävä feminismi ihan kaikesta.

-(Teeskennelty) herkkähipiäisyys, joka liittyy edelliseen.

Saan joskus jääkiekkofoorumilla yksityisviesteillä kehotuksia tappaa itseni. Olen saanut jopa tappouhkauksen. Suhtaudun näihin niin, että odotan vuorokauden ja lähetän sitten takaisin jotain neutraalia ja sovittelevaa. “Sulla taisi olla eilen vähän huono hetki. Toivottavasti tänään on parempi mieli.” Ja ihan poikkeuksetta takaisin on tullut lyhyt anteeksipyyntö ja toteamus typerästä käytöksestä. Se siitä.

Tämä on yleinen ihmisten toimintatapa. Ihmiset tapaavat ymmärtää, että tunteita tulee ja menee ja että elämään mahtuu suuri määrä typeryyksiä ja harkitsemattomuuksia. Vihreät eivät kuitenkaan ymmärrä, eivät ainakaan kaikki.

Sen sijaan he odottavat sopivaa hetkeä hyökätä. He ovat aina valmiita venyttämään arkisen tilanteen tulkinnan äärimmäisyyksiin pystyäkseen pelaaman absurdia peliä, joka ulkopuolisille vaikuttaa todellisuudentakaiselta. Esimerkkinä vihreiden Afrikan tähti -lausunnot. Se oli taas sellainen sykäys, joka herätti minussa inhoa, koska koin sen silkaksi ilkeämieliseksi vallankäytöksi. Ja jos se ei ollut ilkeämielistä vallankäyttöä, niin sitten se oli tyylipuhdas osoitus kyvyttömyydestä suhteuttavaan ja rationaaliseen ajatteluun.

Arvaatteko, mihin olen kirjoittanut samankaltaista kritiikkiä, mutta eri teemoista? Hommafoorumille. Persujen ja vihreiden toimintatavat ovat hyvin samankaltaisia. Niissä lähdetään ihmisten jakamisesta ja omasta oikeaoppisuudesta sen sijaan että sallittaisiin monimuotoisuus. Niin persuilla kuin vihreilläkin usko omaan todellisuuteen on liian vahva. Niin persuilla kuin vihreilläkin tosiasioiden halveksunta on syvää. Niin vihreillä kuin persuillakin ennakkoluuloisuus on vahvaa. Niin vihreillä kuin persuillakin halu nähdä ihmiset rumasti on perusvoima.

Siksi niin persut kuin vihreätkin ovat alamäessä.

Tullen äänestämään demareita, koska se on niin sekalaista sakkia. Siellä on junttiäijästä syvään suvaitsijaan, on karheutta ja kauneutta.

Paljon muutakin olisi, mutta tästäkin tuli jo turhan pitkiä, joten antaa olla ainakin toistaiseksi.

3 Likes

Omat syyni käänteisessä kronologisessa järjestyksessä.

  • Vihreiden avoin kannatus uudelle puoluetuelle aluevaltuustoissa. Tiedän että se kuulostaa pikkumaiselta populismilta, mutta minä haluaisin että edustajani eri instituutiossa eivät kahmisi yhteisiä rahoja omiin ja puolueidensa taskuihin vaan ajattelisivat yhteistä hyvää ensin.

  • Vihreiden idioottimainen päätös ylipäätään tukea kepulaista maakuntahimmeliä. 23 sote-aluetta on tietysti parempi kuin 200+, mutta ei sitä varten tarvita erillisiä aluevaaleja ja uusia valtuutettuja hääräämään. Maakuntahallinto sementoi rakenteet tavalla, jota on hyvin vaikea myöhemmin korjata, ja vie taas rahaa kaikenlaiseen turhaan. Mutta sen lisäksi, että tämä oli yleisellä tasolla paska uudistus, oli erityisen typerää vihreille antaa sen mennä läpi jo hallituskauden puolivälissä, koska se vei ainoan keinon painostaa kepulta mitään myönnytyksiä ympäristöasioissa. Jos pitäisi nimetä yksi asia, minkä vihreät sössi tässä hallituksessa totaalisesti, sen olisi tämä, koska se vaikutti ja edelleen vaikuttaa kaikkeen muuhun politiikkaan.

  • Viestintä herättää lähinnä myötähäpeää. Haaviston keissi perustuslakivaliokunnassa oli totaalinen epäonnistuminen paitsi puolueelle yleensä, myös sen valiokunnan jäsenille erityisesti. Paradoksaalisesti Haavisto itse toimi ihan asiallisesti: otti moitteet vastaan ja pyysi anteeksi. Tietysti alkuperäinen moka josta hän moitteet sai olisi voinut jäädä tekemättä, mutta mittasuhteiltaan se oli aika pieni juttu verrattuna yli vuoden ajojahtiin joka siitä seurasi.

  • Puolueen eduskuntaryhmä ja puheenjohtajisto ovat aika keskinkertaista tai keskinkertaiselta vaikuttavaa porukkaa. Tykkään Maria Ohisalosta ja Atte Harjanteesta, mutta ongelma on että heitä ei ole useampia, vaan sitten on näitä iirissuomeloita ja emmakareja jotka sopivat enemmänkin perinteisen tylsän puoluepoliitikon muottiin.

  • Maahanmuuttopolitiikka, jota vihreillä ei ole. Kukaan ei varmaan puolueessa ole miettinyt sekuntiakaan, että ei jokaiselle maailman ihmiselle voi antaa oleskelulupaa Suomesta.

  • Perustulo. Vihreät on ajanut sitä pidempään kuin mikään muu puolue, ja ajatuspaja Vision tuorein malli on aivan uskomattoman hyvä. Mutta miksi vihreät eivät käytännön politiikassa ole onnistuneet ajamaan perustuloa eteenpäin? Miksi ainoa perustulokokeilukin, joka Suomessa järjestettiin, tapahtui vasta kun vihreät tippuivat oppositioon?

  • Tarjolla olevat ehdokkaat eivät vaikuta järin älykkäiltä. Voi johtua siitäkin, että en ole kohdannut oikeita henkilöitä niissä kanavissa, joita seuraan.

Tämä listaus kuulostaa varsin negatiiviselta nillittämiseltä, ja siitä voisi saada käsityksen että minun ääntäni ei vihreiden edes kannattaisi tavoitella. Väärin. Kysymyksenasettelu negaation kautta korostaa tietysti negatiivisia asioita, mutta vihreissä on monta positiivista puolta ja eivät ne muutkaan puolueet ole sen kummempia. Pidän itseäni liikkuvana äänestäjänä ja toivoisin, että vihreät voisi olla se puolue, joka olisi vähiten huono vaihtoehto.

1 Like

Kiitos kannustuksesta ja kiitos hyvästä avauksesta @Elonpolku !

Itse olen muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aina äänestänyt Vihreitä, mutta voinen vastata kysymykseen hypoteettisesti ’miksi en äänestäisi’?

Vastaus on yksinkertainen: puoluekartalle ilmestyisi joku Vihreitä parempi vaihtoehto.

Omalla kohdallani se voisi olla joko:

  • uskottavasti digitalisaation yhteiskunnallisia vaikutuksia ymmärtävä asiapuolue (Piraatit ei koskaan ylittänyt uskottavuuskynnystä omassa päässäni)

  • oikeistoliberaali yleispuolue, joka ymmärtää pallon kantokyvyn rajat (Kok on sekä liian konservatiivinen, että liian pihalla ympäristön kantokyvyn rajoista)

1 Like

Pohtimisen arvoinen kysymys. Olen jakanut vihreiden esitteitä postilaatikoihin ennen kuin osasin edes lukea. Tietyllä tavalla minut on siis hyvin altistettu vihreään puolueeseen pienestä asti.

Nämä vaalit olivat kuitenkin erilaiset. Mikäli en olisi ollut puolueen jäsen ja mukana useamman vihreän ehdokkaan kampanjoissa olisin todennäköisesti äänestänyt SDP:tä. Miksi?

Sote-vaaleissa ei äänestetä ilmastosta, rauhantyöstä tai globaalista vastuusta, jotka perinteisesti ovat vihreän liikkeen ytimessä. Tasa-arvoa (feminismiä) ajavat realistisesti nyky-Suomessa ainakin SDP, RKP, Vas ja libeerali Kokoomus. Toisaalta vihreillä ei ollut tarjota selkeää visiota palveluiden kokonaisvaltaisesta kehittämisestä. SDP:n vaihtoehto olisi ollut selkeä, viime vuosisadan kuluessa todistettu.

Lopuksi: olisiko vihreiden pitänyt profiloitua paremmin vammaisten ja esteettömyyden puolestapuhujina? Ensimmäiset kansanedustajamme olivat kuitenkin nimenomaan Ville Komsi ja Kalle Könkkölä - ekologisti sekä vammaisaktivisti. Tähän meillä olisi ollut historiallista uskottavuutta.

1 Like

Miksi vihreidenkin uudet poliittiset avaukset (esimerkkinä nyt woketus) on tapana hakea USA:sta?

Voisiko vihreät olla enemmän eurooppalainen puolue?