Mahdollisuuksien tasa-arvoa ei ole eikä tule

Ihmiset syntyvät maailmaan hyvin epätasa-arvoisina. Nykymaailmassa pärjäämisessä auttaa älykkyys, taipumus matemaattiseen ajatteluun, persoonallisuuden vakaus, kyky sietää painetta ja siirtää tarpeita ja kotoa saatu tuki.

Osa ihmisistä tekee sisällöllisesti tympeää ja henkisesti ja fyysisesti stressaavaa työtä, mutta saavat siitä pienen palkan. Toiset tekevät henkisesti tyydyttävää työtä, jonka sisältöön voi vaikuttaa, ja saavat siitä suuren palkan.

Globaalisti epätasa-arvo on vielä merkittävästi suurempaa. Köyhissä maissa on siedettävä lähes mitä tahansa, jotta pysyisi hengissä. Köyhien maiden ihmiset uhraavat elämänsä myös länsimaiden elintason ylläpitoon.

Luokkataistelusta ei puhu kuitenkaan yksikään puolue. Tausta-ajatus näyttää olevan, että jos ihminen ei halua ryhtyä hyväosaiseksi, niin pysyköön huono-osaisena. Viis siitä, mitä tiede ihmisen todellisesta kyvystä hallintaan ja valintoihin kertoo. Se ei kiinnosta.

Markkinatalouden kilpailumaailma on lyönyt itsensä läpi kaikkialle. Sen yhtenä taustaoletuksena on, että kaikilla on mahdollisuus kilpailla, eikä tätä oletusta jostain syystä tasa-arvokeskustelussa kyseenalaisteta.

Nykyisessä tasa-arvokeskustelussa paljon enemmän huomiota saa huipulle yltämätön hyväosainen nainen kuin huono-osainen duunari. Duunari ei kiinnosta kansallisesti eikä globaalisti.

Omien arvojeni mukaan siitä, että on syntynyt maailmaan pärjääjäksi, pitäisi rangaista kovalla verotuksella ja jakaa rahaa sekä Suomessa että maailmalla niille, jotka eivät kilpailussa pärjää.

Kilpailuyhteiskunta on aina epätasa-arvoon perustuva yhteiskunta, eikä tasa-arvoon pyrkivän puolueen tulisi sallia kilpailua, jossa on selvät voittajansa ja häviäjänsä.

1 Like

Kilpailua on aina. Jos ei yhteiskunnan sisällä, niin yhteiskuntien välillä.