Maanpäällä rauha - mitä Venäjä tavoittelee?

Puolueen ulko- ja turvallisuuspoliittinen työryhmä kokeilee kevään aikana tällä foorumilla aktivoitumista, ja siihen liittyen työryhmämme jäsenet tekevät myös muutamia kirjoituksia tänne Kasvimaa-foorumille. Muutkin halukkaat ovat ehdottoman tervetulleita osallistumaan ulko- ja turvallisuuspoliittiseen keskusteluun! Oma tekstini toimikoon avauksena:

Maanpäällä rauha?
Loppiaisen juhla päätti joulunpyhät. ”Maanpäällä rauha ihmisillä” kaikui toiveena ympäri Suomen maan niin kirkoissa, kodeissa kuin juhlapuheissakin. Joulukuussa kuulimme myös itärajan takaa huolestuttavaa viestiä: Venäjä on tuonut poikkeuksellisen suuren sotajoukon Ukrainan rajoille. Samalla Suomeessa innostuttiin korkeinta valtiojohtoa myöten keskustelemaan uudelleen Natosta.

Pohjimmiltaan ulkopuolelta on mahdotonta tietää Vladimir Putinin perimmäisiä motiiveja Ukrainassa. Usein Venäjä pyrkii yhdellä tempulla samanaikaisesti ajamaan useampia erilaisia tavoitteita. Suomen Nato-option taustalla on ajatus siitä, että jäsenyyttä haetaan, mikäli turvallisyysympäristö olennaisesti muuttuu. Kiinnostavaa onkin nyt kysyä, onko Ukrainan uusi operaatio osoitus Venäjän poliittisten tavoitteiden muuttumisesta vai ajaako Venäjä vain vanhoja tavoitteita uudella tavalla.

Ulkopolitiikan puolella Venäjä on esittänyt Natolle uhkavaatimuksen. Liittouman ei tule hyväksyä yhtään uutta jäsenmaata idästä. Ehto koskisi myös Suomea ja Ruotsia. Vaatimukselle on esitetty monia syitä: ylisuuren ukaasin taustalla voi olla pyrkimys saada neuvotteluissa lävitse omia pienempiä tavoitteita. Vai onko tavoitteena sittenkin osoittaa lännen olevan paha ja agressiivinen, kun se kieltäytyy ”kohtuullisista” ehdoista? Näin voitaisiin luoda Mainilan laukasten hengessä syy ennaltaehkäisevälle hyökkäykselle. Kolmannen teorian mukaan sotilaallinen voima on Venäjän ainoa keino päästä neuvottelupöytään Yhdysvaltojen kanssa. Muilla tavoin suurvalta Neuvostoliiton aikainen neuvotteluasema jää haaveeksi.

Motiivi sotatoimiin voi löytyä myös sisäpolitiikasta. Ulkoinen vihollinen yhdistää koronan ja korruption väsyttämää kansaa. Yhä useammista kaupungeista on alkanut kuulua soraääniä Putinin valtakoneistoa kohtaan. On myös ehdotettu, että hyökkäys Ukrainaan on osa Venäjän 2024 presidenttipeliä: vankka ehdokas Venäjän seuraavaksi hallitsijaksi on puolustusministeri Sergei Shoigu. Sotajoukkojen siirtely tuo asevoimien johtalle paljon julkisuutta ja positiivista medianäkyvyyttä tavallisen kansan edessä.

Venäläistä joulua juhlittiin 7. päivä tammikuuta. Toivottavasti rauhanjuhlan sanoma kiirii Moskovaankin.

(Kirjoitus on alunperin julkaistu viime viikolla paikallislehti Aamupostin kolumnina, en valitettavasti aluevaalikiireiden takia ehtinyt kirjoittaa kokonaan uutta tekstiä).

3 Likes

Varsin herkullista olisi myös lähteä pohtimaan näitä Venäjän tavoitteita esim. Geneven neuvottelujen tuloksen perusteella. Näitä olisi hyvä peilata julkisissa asiakirjoissa määritettyihin tavoitteisiin. Venäjä myös uudisti heinäkuussa omat kansallisen turvallisuuden strategiset pyrkimyksensä - röyhkeästi mainostan esim. omaa twiittiketjuani, jossa dokumentin sisältöä summataan:

1 Like

Kiitos, hyvä teksti. Mun tulkinta lukemaani perustuen Venäjän toiminnan motiiveista: Kreml perustelee legitimiteettiään ortodoksiuskontoon ja historiaan kietoutuvilla selityksillä. Ortodoksiuskonnon alku asetetaan Kievan Rusin aikaan, ja Vladimir Suuren kääntymiseen kristityksi kasteessa Krimillä. Kaksi Roomaa on kaatunut ja neljättä ei tule, ajatellaan. Moskovasta tuli tämän ajattelun mukaan kolmas Rooma kun toinen Rooma, Konstantinopolista johdettu Bysantti kaatui “mongoli-ikeen alle”.
Ukraina on siis tämän ajattelun mukaan Venäjän historiallinen sydän. Jos sydän päättää muuttaa länteen, menee sydän särki. Kreml tuntuu voivan mennä äärimmäisyyksiin, koska sen vallankäytön logiikalta putoaa pohja, jos Ukraina tekee siihen pesäeron.

Kts.: everestiluutnantti Petteri Lalun teologian gradu: Historia ja kanonit kirkkopolitiikan välineenä: Venäjän ortodoksisen kirkon edustajien julkilausumat Ukrainan ortodoksien autokefaliahankkeessa vuonna 2018

Ortodoksi.net: Venäjän ortodoksinen kirkko ja nationalismin tuulet (opetuspuhe)

The European Council on Foreign Relations: Defender of the faith? How Ukraine’s Orthodox split threatens Russia

Viimeisin näyte äärimmäisyyksiin menosta nähtiin juuri:

Ukrainan valtion­hallinnon sivustoihin on kohdistunut verkko­hyökkäys, ministeriöiden sivuja sotkettu
Verkkohyökkäyksessä ministeriöiden sivuille on lisätty viesti, jossa kehotetaan ukrainalaisia pelkäämään.

2 Likes

Tämä kolmas Rooma keskustelu on kiinnostava - ensimmäisen kerran sitä taidettiin Venäjällä kunnolla esittää muistaakseni 1800-luvulla. Lännen ja idän välin vastakkainasettelu on kuitenkin pidempi, vähintään Pietari suuresta ja 1700-luvulta asti.

Kiinnostavaa nähdä, milloin Venäjän oma länsioppositio herää ja nousee vastustamaan liiallista eristäytymistä. Aina välillä näin käy, mutta meneekö siihen 10 vai 100 vuotta, vaikea sanoa.

1 Like

Hommaa alettiin tosissaan pushata 1500-luvulla. Se oli Moskovasta johdetun eliitin keino oikeuttaa rahavallasta ja tietystä väestönosasta ulkopuolisten ihmisten vaino ja taloudellinen hyväksikäyttö.

Suututtaa sekin, että perustelevat toimintaansa mm. perheen ja avioliiton edun ajamisella. Tämä Moskova-vetoinen klikki vainosi niitä ortodoksikristittyjä, jotka koittivat puolustaa perheistituutiota.

On tullut selväksi, että tätä blokkia ei kiinnosta tasa-arvo, naisten tai perheen oikeudet, tavallisen kansan hyvinvoinnin edistäminen eikä taloudellinen etu, ja on tullut erittäin selväksi, että ei kiinnosta edes esittää muuta. Jotka ajattelevat muuta ovat joko tyhmiä, tai heillä on oma lehmä ojassa. Oman isänmaan, perheen, suvun ja kotiseudun puolustaminen on eri asia.

Kuuntelin juuri BBC:n Hard Talk haastattelun jossa vieraana oli Ukrainan puolustusministeri Oleksii Reznikov.

Reznikov viittasi haastattelussa tähän vanhaan “Kyllä Herra Ministeri” sketsiin salami-taktiikasta. Vaikka sketsi perustuu ydinaseisiin, sama toimii konventionaalisessa voimankäytössä. Yes Prime Minister - Salami Tactics and Nuclear Deterrent - YouTube

Venäjä tekee jonkun väkivaltaisen operaation (Georgia, Krimi, Donbas, …) ja heti pyytää Eurooppaa ja Yhdysvaltoja lopettamaan vastatoimilla uhkailun ja neuvottelemaan rauhanomaisesti. Kun päästään sopimukseen, on tauko ja sitten aloitetaan uudestaan.

Minusta Presidentti Sauli niinistö viittasi hyvin ongelmaan jonka sodan vältteleminen kaikin keinoin aiheuttaa:

Toivoa on syytä pitää yllä, mutta pelkkään toiveajatteluun ei pidä sortua. Näinä aikoina palaavat mieleen myös Henry Kissingerin opit. Hänen kyynisen lausumansa mukaan silloin, kun sodan välttäminen on ollut joidenkin valtioiden ylimpänä tavoitteena, on kansainvälinen järjestelmä ollut armottomimman jäsenensä armoilla. Tätäkin saatetaan mitata tammikuun toisella viikolla alkavassa dialogissa.

Lännen tuki Ukrainalle on ollut mielestäni juuri antautumista armottomimman jäsenen armoille. On annettu vaiin kevyttä aseistusta puolustukseen. Antajina on nyt Yhdysvallat ja Britannia. Saksa on kieltäytynyt antamasta asellista apua Ukrainalle. Myös ei-sotilaalliset keinot on ilmeisesti rajoitettu. Venäjän sulkeminen SWIFT järjestelmästä on epävarmaa.

ps. Tiesittekö, että Kiev on yhtä kaukana Suomesta kuin Helsinki on Nuorgamista (Suomen pohjoisin kylä)