Kolmois- ja kaksoismandaatit: poliitikkojen monet pallit

Ilmeisesti poliitikoiltakin tulee joskus hyviä aloitteita:

Ehdottomasti kannatettava ehdotus ja toivottavasti kaikista puolueista löytyy tukea. Ja tietysti toivon että vihreät asettuisi puolueena tukemaan aloitetta “monella pallilla istumisen” kieltämiseksi.

Ainoa ongelma on, että ehdotus ei mene tarpeeksi pitkälle. Myös kaksoismandaatti pitäisi kieltää, erityisesti kansanedustajille (en näe yhtä suurta ongelmaa yhtä aikaa alue- ja kunnanvaltuustossa olemiselle). Ja mieluiten myös ministerinä ja kansanedustajana samaan aikaan toimiminen.

2 Likes

Ottamatta tähän muuten kantaa, niin ajatus ministerin ja kansanedustajan samanaikaisen toiminnan kieltämisestä on kyllä täysin poissuljettu. Parlamentarismiin sopisi paremmin mm. Britanniassa oleva käytäntö, jossa ministerien pitää olla parlamentin jäseniä.

1 Like

Parlamentaarisia traditioita on monenlaisia. britit ovat vieneet omaa järjestelmäänsä siirtomaihinsa, mutta esimerkiksi Belgiassa, Alankomaissa ja Norjassa on kielletty kansanedustajien toimiminen ministereinä. Myöskään EU:n parlamentissa MEPit eivät voi samaan aikaan toimia komissaareina.

Brittijärjestelmää voisi perustella sillä, että siellä on käytössä yhden hengen vaalipiirit ja jokainen edustaja on valittu suoralla äänestyksellä, kun taas meillä ja monissa muissa maissa on käytössä suhteellinen vaalitapa. Suomalainen kansanedustaja edustaa enemmän puoluettaan kuin äänestäjiään; meillä on ministereinä tyyppejä jotka ovat saaneet alle 5000 henkilökohtaista ääntä. Ei siinä voi paljon puhua kansalaisten mandaatista.

Kummalliseksi tilanne muuttuu, kun hallituksen tai ministerien luottamuksesta äänestetään eduskunnassa. Silloin esimerkiksi ministeri voi äänestää itse oman luottamuksensa puolesta, mikä on täysin vinksahtanutta. Toisaalta sekä ministerin että kansanedustajan duunit ovat kokopäiväistä hommaa, ja kun ministerit valitaan kansanedustajista, se on käytännössä 15-20 edustajaa pois edustustehtävistä. Olisi parempi jos annettaisiin ministerien olla ministereitä ja tilalle otettaisiin varamiehet, jotka voisivat keskittyä kansanedustajien tehtäviin ja toimia myös valiokunnissa.

1 Like

Hallituksen luottamuksesta äänestettäessä ei itse asiassa äänestetä henkilöstä vaan politiikasta. Siksi ministerinä toimivat kansanedustajat eivät ole jäävejä eikä asiassa ole mitään kummallista.

2 Likes

Tämä olisi hyvä ja tarpeellinen keino purkaa vallan keskittymistä ja hassuja eturistiriitoja.

Jo edellisen “tuotantokauden” soten suhteen kirjoittelin siitä, että vallan keskittymisen hillitsemiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi eduskunnan, alueen ja kunnan suhteen “valitse 2” voisi olla toimiva sääntö.

Tässäkin ehdotuksessa oleva linja jossa voit asettua ehdolle mutta valituksi tullessaan pitää luopua jostain siten että sääntö toteutuu olisi hyvä tapa. Jatkossa tämä toki on myös helppo toteuttaa senkin kautta että kunta ja aluevaalit ovat samana päivänä.

2 Likes

171 kansanedustajaa istuu myös oman kuntansa valtuustossa. 108 kansanedustajaa toimii aluevaltuustoissa. Näistä lurjuksista 101 pönöttää molemmissa .

“Valitse kaksi”-kompromissia puoltaa se, että näillä korruptioluvuilla on haastavaa saada läpi edes sitä, saati sitten poistaa kaksoismandaattia. Poliitikoillamme ei ole minkäänlaista häpeää säheltää kaikenlaisissa mahdollisissa poliittisissa tehtävissä, eikä heillä ole hajuakaan jääviyden käsitteestä.

Yhtä hyvin voisi sanoa, että oikeudessa syytetty voisi olla aivan hyvin omassa asiassaan lautamiehenä tai vaikka tuomarina, koska eihän siinäkään äänestetä henkilöstä, vaan tehdään vain objektiivista arviota onko rikosta tapahtunut. :wink:

Totta mooses hallituksen luottamuksesta äänestettäessä siihen vaikuttaa, jos äänestäjät ovat itse hallituksen ministereitä. Totta kai heillä on insentiivi äänestää omien ministerinpestiensä puolesta. Suomessa ei tosin ole kovin yleistä, että hallitus kaatuisi välikysymykseen, viimeksi taisi tapahtua 50-luvulla, joten tämä on aika teoreettinen kysymys joka tapauksessa. Mutta mikäli kyse kuitenkin olisi vain politiikasta, niin sittenhän ei haittaisi jos ministerit itse eivät äänestäisi, vaan varamiehet samoista puolueista?

Kuuluuko politiikassa kansanedustajien olla puolueeton tai objektiivinen hallituksen suhteen?

Ministeriehdokkaista pättää puolue (eduskuntaryhmät, puoluevaltuustot ym.) Puolueet voivat vaihtaa ministeriä jos haluavat. Kansanedustajien äänsetyspäätoksiä miettivät puolue ja äänestäjät.

Edottamasi kieto toisi myös muita ongelmia:

  1. Jos äänestää todennäköistä ministeriä, ääni menee hukkaan puolueen sisällä.
  2. Jos tulee paljon hallitusvaihdoksia vaalikauden aikana, varamiehet tulevat ja lähtevät nopeasti.
1 Like

Oikeudenkäynti ja poliittinen päätöksenteko ovat kaksi aivan eri asiaa. Urban kommentoi hyvin.

Jos taas jatketaan Ajatus10:n ajatuskulkua, pitäisikö kieltää kunnanhallituksen jäsenten olemasta valtuutettuja? Tai ainakin osallistumasta hallituksen valintaan. Tai pitäisikö yleisissä vaaleissa ehdolla olevilta kieltää äänestäminen?

Tämä ajankäyttöhaaste on mielestäni tärkein peruste ainakin kolmoismandaattien poistamiseen.

Kunnanvaltuustojen ja eduskunnan välillä traditio on, että maanantai on eduskunnassa hiljaista, ei ole valiokuntia ja kahvilakin on kiinni, maanantaisin on kotikuntapäivä.

Kolmoismandaattien kanssa tämäkään ei enää toimi edes teoriassa.

Niinhän se menee nytkin, kun ministeri ei toimi kokonaisvaltaisesti kansanedustajana. Ja samaa argumenttia voi käyttää jos äänestämäsi henkilö päätyy eduskunnan puhemieheksi, MEPiksi, tai vaikkapa Helsingin pormestariksi. En usko että näissä duuneissa sen enempää kuin ministerinhommissakaan äänestäjää huijataan, koska henkilöä äänestäneet ehkä haluavat heidät myös näihin painavampiin pesteihin. Ja tilalle tulevia varamiehiä äänestäneet saavat hekin omat ehdokkaansa läpi.

“Hukkaääniin” vaikuttaa paljon enemmän vaalitapa, joka pitäisi sekin remontoida.

Ja saisivat samalla hyvää kokemusta, ja tilaisuuden näyttää pätevyytensä äänestäjille. Eivätkä ne ministerinsalkut nyt ihan joka viikko vaihdu.

Montesquieu-niminen ranskalaisukko oli eri mieltä. Hänen oppiensa nimeen vieläkln vannotaan, vaikka ainakin Suomessa virallisesti vallan kolmijakoa ei käytännössä ole.

Matalan palomuurin rakentaminen eduskunnan ja hallituksen välille edistäisi vallanjakoa ja selkeyttäisi eri instituutioiden rooleja. Eduskunnan tehtävä on valvoa hallituksen toimintaa, vaikka käytännössä tietysti puoluetoimistoillahan ne isot päätökset tehdään eikä eduskuntaryhmissä.

Mikä ettei. Mutta minusta ongelma on sitä suurempi, mitä suurempaa valtaa käytetään. Eduskunta on isompi ja tärkeämpi instituutio kuin isonkaan kaupungin tai hyvinvointialueen valtuustot, mitkä ovat puolestaan tärkeämpiä kuin jonkun Nilsiän kunnanvaltuusto. Mitä merkittävämpi luottamustehtävä, sitä korkeampaa moraalia siihen valitulta henkilöltä voi minusta vaatia.

En ehdottanut, että ei pitäisi osallistua hallituksen valintaan millään tasolla. Kansanedustaja joka on tulossa valituksi ministeriksi voisi mielestäni siis äänestää siinä yhteydessä hallituskokoonpanosta, mutta jos äänestys menee läpi niin sitten joutuisi väliaikaisesti eroamaan edustajantehtävistä. Mutta en pitäisi täysin mahdottomana sitäkään, että otettaisiin käyttöön “euroviisusäännöt”; ettei itseä saisi äänestää. Se merkitsisi vain isompia hallituskoalitioita.

Mitä tulee yleisiin vaaleihin, siinä onkin käytössä suljettu lippuäänestys, minkä takia itseä äänestäminen olisi vaikea estää, ja toisaalta vaaditut äänimäärät ovat niin suuria että harvemmin yksi ääni ratkaisee läpipääsyn.

Ovat peijoonit järkänneet itselleen pitkät viikonloput. Olisihan se ikävää jos viikonlopun ryyppyputken joutuisi katkaisemaan liian aikaisin. :smile:

Kansanedustajilla on monia muitakin etuja, joita normiduunarilla ei ole: kuukausien kesä- ja talvilomat istuntotauot, rajattomat taksimatkat, jne. Me siedämme tätä puljausta, koska korkeimmalla pitää voida luottaa siihen että edustajat tekevät viisaita päätöksiä. Onnistuminen mitataan sitten vaaleissa. Mutta erilaisilla normeilla ja sitovilla säännöillä voidaan estää pahimpia ylilyöntejä.

Se, että eduskunta voi kaataa hallituksen rikkoo vallan kolmijako-oppia.

Parlamentarismiin kuuluu tietty fuusio tai riippuvuus lainsäätäjien ja hallituksen välillä.
Jos halutaan mennä takaisin kohti puhtaampaa kolmijakoa, pitäisi suunta kääntää pois parlamentarismista (vuoden 2000-perustuslaki) takaisin kohti presidentinvaltaista systeemiä. Tämä mandaattikeskustelu ei auta asiaa.

1 Like

Hämmästyttävän usein törmää käsitykseen siitä, että meidän järjestelmämme perustuu vallan kolmijako-oppiin. Todellisuudessa siihen perustuvat lähinnä USA:n ja se mallin mukaan rakennetut järjestelmät ja rajauksella Ranskan järjestelmä.

Useimmissa demokratioissa on käytössä parlamentarismi, jossa lainsäädäntö- ja toimeenpanovalta eivät ole mitenkään toisistaan riippumattomia, vaan toimeenpanovalta (hallitus) on täysin riippuvainen lainsäädäntövallasta (parlamentti). Montesquieun ajattelusta jää tietysti kirkkaasti jäljelle oikeuslaitoksen riippumattomuus.

1 Like

Suomen hallitusmuotoa opetetaan edelleen kouluissa vallan kolmijako-oppia käyttäen. Kolmijako-oppi voi olla myös parlamentarismissa idea ja näkökantana joka on hyvä ottaa huomioon vaikka muut seikat menevät sen edelle. Se, että jaetaan toimeenpanovallan virat mahdollisimman selkeästi poliittisiin ja ei-poliittisiin virkoihin on hyvä periaate.

Lakien monimutkaistuessa myös oikeuslaitoksella alkaa olla hieman de facto lainsäädäntövaltaa. Kun eduskunta säätää lakeja jotka ovat huonosti valmisteltuja ja ristiriitaisia, tuomioistuimet alkavat tehdä eduskunnalle kuuluvia tehtäviä ratkaisuissaan.

Montesquieu’hin verrattuna meillä on kolmensadan vuoden jälkiviisaus. Vallan kolmijako on USAssa toiminut jotenkuten, vaikkakin viimeaikoina varsin kiikkerästi. Ranskassa puolestaan on ollut vallankumous toisensa jälkeen joten sitä ei voi käyttää kovin hyvänä esimerkkinä. Melkein kaikissa muissa maissa presidentillinen tai puolipresidentillinen systeemi on johtanut kaaokseen.

Mutta Montesquieun ajatus ei ole pelkästään, että vallan pitäisi olla jaettu eri osastoihin jotka kampittavat ja vahtivat toisiaan, vaan myös yleisempi periaate, että valtion tehtävät kannattaa jakaa enemmän tai vähemmän erillisiin vastuualueisiin. Suomen eduskunnassa ja hallituksessa tämä ei toteudu, kun samat henkilöt toimivat molemmissa. Mielestäni parlamentarismin henkeen sopii paremmin, ei kolmijako-oppi, vaan päinvastoin että eduskunnalla on ylin valta nimittää, valvoa, ja tarvittaessa ottaa viralta hallitus tai yksittäiset ministerit.

Tämä ei sataprosenttisesti toteudu niin kauan kun ministereillä itsellään on valta painaa nappia oman luottamuksensa puolesta. Toki käytännössä eduskuntaryhmä äänestää luultavasti niin kuin puoluejohto määrää, mutta periaatteessa edes jonkinlaisen palomuurin laittaminen väliin olisi moraalisesti oikein ja omiaan luomaan oikeanlaista poliittista kulttuuria, jossa hallitus palvelee eduskuntaa, eikä päinvastoin.

Ja tietysti se, että nykysysteemissä eduskunnan miesvahvuudesta on käytännössä pois 15-20 henkeä, heikentää parlamentaarisen valmistelun ja harkinnan tehokkuutta.