[kirja] The Ministry for the Future

Onko täällä tulevaisuusministerö-kirjan lukijoita? Itse olen kuunnellut nyt puoliväliin ja voin kyllä lämpimästi suositella. Olisi hauska kuulla muidenkin mielipiteitä.

Silloin tällöin on tullut scifiä luettua. Tämä Ministryn kirjoittaja on kuitenkin minulle uusi tuttavuus, mikä on jo hyvä peruste tutustua kirjaan. Aiemmissa fiktioissaan kirjailija on ilmeisesti vienyt lukijan muille planeetoilla, Ministryn stoori puolestaan sijoittuu planeetta Maan pinnalle. Vasta 15 sivua olen nyt lukenut, ainakin tarinan alkuasetelma vetää mukaansa. Täytyypä tätä kommentoida sitten kun koko opus on luettuna. Saattaa mennä jokunen päivä tai viikko, sillä yleensä luen kolmea tai neljää kirjaa rinnakkain.

1 Like

Itsellä vähän se proosapuoli tökki tässä (hahmot ja niiden kehtiys jotenkin kliseisen tuntuisia), mutta tässä oli joitain mielenkiintoisen rohkeita visioita ja hyviä huomioita esim. hiilen hinnoittelussa käytetyistä diskonttokoroista. Muutamassa kohtaa näkyi, että ilmastonmuutostuntemus ei ole kirjailijalla 100-prosenttista, mutta kaiken kaikkiaan ihan perehtynyttä.

1 Like

MInulla tämän lukeminen etenee hitaasti mutta varmasti. Nyt on melko tarkasti kolmasosa luettuna, ja se on yleensä kirjan lukemisessa kohta jossa päätän, kannattaako jatkaa, vai laitanko kirjan kiertoon. Ministry kyllä täytyy lukea loppuun asti, sen verran kiinnostavia asetelmia se heittää esiin sen jälkeen kun keromus lähtee avautumaan alun maailmanlopun visioiden jälkeen.
Vaikka stoori sijoittuu tulevaisuuteen, niin tulevaisuus ja sen synkeimmät skenaariot on miltei tässä ja nyt tunnistettavissa. Varsinkin luku 25, jossa ilmastokeskusteluiden ja niihin liittyvien poliittis-hallinnollisten toimien kärjistymisen luoma väkivallan potentiaali kimpoaa esiin , toimii lukijallekin herätteenä. Tähänkö ollaan menossa? Kun pikku hiljaa pääsen kirjan stoorissa eteepäin, niin täytynee ainakin tarkastella, miten ja millä vakuuttavuudella Kim Robinson sulauttaa kertomuksessaan faktapohjaisen sciencen ja mielikuvituksen luoman fiktiivisen todellisuusskenaarion. Yhtä kaikki, ainakin minun makuuni aivan kelvollista scifiä.

1 Like

Tulipa Ministry vihdoinkin luettua. Kiinnostava opus, tosin hetkittäin hiukan verkkaisesti etenevää kerrontaa. Genren mukaisesti sisältää sopivana coctailina scienceä ja fiktiota. Romaanin “tiedeosuus” kiertyy yllättävän tiukasti taloustieteen teorioiden ja muutamien tunnettujen menneiden ja nykyhetkistenkin tutkijoiden ajatusten pyörittelyyn. Taloustieteestä johdettu fiktiivinen johdannainen on kertomuksen yksi alateema, jossa fossiilisista enegiamuodoista yritetään eroon uuden maailmanvaluutan (carboni = carbon coin) avulla. Mainio idea, en silti tiedä toimisiko carboni-kauppa todellisuudessa yhtään tehokkaammin kuin nykyinen päästökauppa, mutta bitcoinin asemaa spekulatiivisena kryptona se saattaisi uhata.

Romaanin alku on tehokas ja antaa lukijalle ensituntuman, että tässä on tulossa todellinen dystopia: helleaalto Intiassa, jäätiköiden sulamiset, ihmismasojen liikkeet. Robinsonin tarinan johtoteema on kuitenkin ilmastomuutoksen nostattama mahdollisuus väkivaltaisiin reaktioihin, kun kertomuksen edetessä erilaiset pienryhmät alkavat hyökätä lähes kaikkia fossiilisilla energialla liikkuvia kulkuneuvoja vastaan. Tämä saa lukijan jo odottamaan jonkinlaista maailmanlopun post- apokalyptista taistelua, jossa kaikki sotivat toisiaan vastaan.

Näin ei kuitenkaan tapahdu. Kertomuksen loppupuolella maailma asettuukin aloilleen, kun laivat seilaavat uusiutuvalla energialla ja lentokoneet ovat korvautuneet hitaasti kulkevilla ilma-aluksilla. On siis siirrytty hitaan liikkumisen kulttuuriin. Vaikka kertomuksen aikahorisontti kulkee lähitulevaisuuden maailmassa, niin päätösluvussa romaanin päähenkilö kulkee Zurichin kaduilla, ja ravintoloissa orkesteri soittaa jazzia ja toinen orkesteri soittaa Brhamsia ja Beethovenia. Onko siis kirjailijan sanoma se, että ilmastomuutoksen nostattamien poliittisten konfliktien ja kompromissien jälkeen tulevaisuuden elämäntyyli (ainakin ns. länsimaissa) kiertyy samaan inhmilliseen elämäntyyliin, jota elettiin 1920-luvulla tai 1960-luvulla?

Kokonaisutena kiehtova, joskin hiukan raskas lukukokemus. Jos haluaa lukea ilmastomuutosasiaa fiktiivisesti kerrottuna, niin Risto Isomäen romaanit tarjoavat samaa tematiikkaa hiukan viihteellisempään muotoon käärittynä.

1 Like

edit poistettu turhana

Onko muuten suosituksia muista saman genren kirjoista ilmastonmuutokseen liittyen? Ehkä just enemmän tieteellisellä/spekulatiivisella painotuksella kuin draama-painotuksella.

Risto Isomäen tuotanto tottakai.