Kestävä kehitys vaatii terveen talouden

Kirjoitimme @apoikola kanssa puoluekokouksen alla Tieteen ja teknologian Vihreiden blogissa kestävän kehityksen ja laadukkaan talousajattelun suhteesta:

Mitä mieltä olette?

3 Likes

Hyvää konkretiaa, ja olen toivonut muutenkin puhetta taloudesta, ja tässä sitä oli.

Käväisen ensin vähän sivuhuomioita kirjoituksesta, sitten vedän yhteen vähän laajemmin fiiliksiä.

Vihreän politiikan kulmakiviä ovat toive kestävästä maailmasta, jossa ihmiset saavat elää ja toteuttaa itseään. Meidän talouspolitiikkamme tulee heijastaa tätä tavoitetta. Markkinatalous ei siis ole itseisarvo, vaan toimiva työkalu. Työkalua pitää kuitenkin osata käyttää oikein.
Taloudella pitää olla tilaa hengittää: tuotannon tekijöitä (pääomaa, henkistä pääomaa, resursseja) tulee olla tarpeeksi käytettävissä ja toimijoita riittävästi, jotta markkinamekanismi voi ylipäänsä toimia. Liian pienillä markkinoilla, liian pienillä paukuilla tai liian jäykillä säännöillä pelattaessa ei markkinamekanismi ole oikea tie – ja viheliäiset ongelmat jäävät ratkaisematta.

Markkinahäiriöt voivat tehdä markkinoista kokonaishyvintointia tuhoavaa, joten kannattaa pitää ne myös mielessä ja tapetilla. Toki ymmärrän että ei niitä välttämättä tässä kirjoituksessa kannata käydä lävitse.

Keynes kuitenkin pyörii haudassaan, jos vastasyklinen politiikka on vain elvyttämistä laskusuhdanteessa: elvyttämiseen tarvittavat rahat on kerättävä – ei siis tuhlattava – noususuhdanteessa. Kun taloudella menee hyvin, on kerättävä puskureita ja maksettava velkaa. Tähänkin meidän on puolueena sitouduttava yksikäsitteisesti.

Kysymys mahdollisesta skenaariosta, että uutta noususuhdannetta ei olekaan tulossa lähiaikoina. Onko meidän ok kasvavasti velkaantua pääasiassa omalle keskuspankille omassa valuutassa, ja jos käytännössä kaikki muutkin valtiot velkaantuvat?

Kiinteistövero on toimiva vero, mutta varallisuusveroon on suhtauduttava varauksella. Voimme verottaa varallisuutta, ellei se karkaa. OECD:n yhteistyö nappaa verosuunnittelijoita, muttei estä Portugaliin muuttamista. Kiinteistöt eivät karkaa, mutta Suomessa jo muutenkin liian vähäinen finanssipääoma lähtee livohkaan sitäkin nopeammin. Kiinteistöjä verotettaessa on toki varmistettava, ettei vero muodostu haittaveroksi muuttotappioalueille tai vähävaraisille. Kyllä sitä verotettavaa riittää keskustojen liikekortteleissa. Kiinteistöveron pitää vastata kiinteistön oikeaa arvoa.

Kannatan työn verotuksen laskua, ja kiinteistöveron merkittävää nostoa (sen ollessa about ainoa varallisuuden verottamisen muoto jota ei voi vain muuttaa pakoon), mutta muuten tätä lukiessa ja koko asiaa ajattelessa tulee surullinen fiilis. Varallisuus kasaantuu ja on kasaantunut voimakasta vauhtia, ja olisi luontevinta lähteä maksattamaan vihreää siirtymää voittopuolisesti juuri heillä, jotka ovat napanneet isoimman hyödyn vanhan maailman säännöistä ja samalla pistäneet koko maapallon tulevaisuuden vaakalaudalle. Suomessakin on miljardöörejä, on täysin selvää että he ovat osallistuneet paljon isommalla voluumilla ympäristön tuhoamiseen kuin vaikkapa normaali keskituloinen. Olisi siis reiluudenkin ja solidaarisuudenkin nimissä täysin luotevaa pistää heille isompi lasku kuin keski- ja vähävaraisille.

Mutta ymmärrän että ongelma on miten sitä tehdään. Kiinteistövero on hyvä alku, mutta en kuitenkaan ottaisi ihan oikeaa maltillista varallisuusveroa pois pöydältä. Ei pitäisi jatkaa “race to the bottom” verokilpailua keventämällä osinkoverotusta (osinkotulot keskittyvät vahvasti varakkaimmille prosenteille), ennemmin koittaa aloittaa päinvastaista kilpailua ja pistää verokikkailijoita entistä ahtaammaalle. Nythän meille on tulossa arvonnousuvero, joten aivan tyhjin käsin ei valtionkaan pitäisi jäädä jos joku nyt haluaa täältä halvempien veroprosenttien perässä muuttaa. Suomi on valittu useaan otteeseen maailman parhaaksi maaksi omistaa. Suomi on hyvä maa omistaa ja yrittää, ja meidän on mielestäni turha “polkuhinnoitella” sitä. Varsinkin kun maailma on menossa epävakaammaksi.

Samaten yhteisöverossa on korotusvaraa: korottamalla sitä kaksi prosenttiyksikköä, pysyisimme pohjoismaisella tasolla ja voisimme samalla keventää hieman osinkoverotusta nostamalla verovapaita osuuksia n. 5 prosenttiyksiköllä: näin saisimme n. 400 miljoona euroa lisää verotuloja ja parantaisimme yrittämisen kannattavuutta.

Kuten sanoin, äkikseltään en hoksi miten osinkoveron verovapaan osuuden merkittävä korotus auttaa tavoitteissa. Yrittämisen kannattavuuden parantaminen osinkoverotusta keventämällä parantaa lähinnä jo muutenkin hyvin kannattavien yritysten toimintaa lähinnä parantamalla entisestään niiden tulonmuuntamista pääomatuloiksi (toki jos työnteonkin verotusta jotenkin saadaan merkittävästi alennettua, se keventää vähän tätä efektiä), sekä lisää suuromistajien varallisuuden kasautumista. Itse olen pienyrittäjä, mutta osingot on minulla vielä pitkässä kuusessa kun ei ole tuloja ei ole niin paljon että verotuksellisesti olisi järkevää muuttaa palkkatuloja pääomatuloiksi.

Toivoisin ennemmin kannustusta kansankapitalismiin meno/kulutusveron käyttöönoton myötä. Toki se on iso kokonaisuus ottaa käyttöön ettei sillä ihan välittömästi ratkaista valtiontalouden ongelmia. Mutta noin ylipäätään minusta pitäisi lähteä korjaamaan ongelmaa missä pääomatuloilla varallisuuden kerryttäminen on paljon kannattavampaa ja helpompaa mitä palkkatuloilla, koska pääomatuloilla voi jatkosijoittaa ilman että välissä tarvitsee maksaa tuloista verot (verot maksetaan vasta kun sijoituksia aletaan realisoida kulutukseen), mutta palkkatuloilla ei voi.

Esimerkiksi ansiosidonnaisen porrastaminen keväällä 2021 esitetyn mallin mukaisesti samanaikaisesti lisäisi työllisyyttä ja säästäisi 100 miljoonaa euroa sosiaaliturvan kuluissa. Tällaisten tarkoituksenmukaisten rakenneuudistusten takana on uskallettava seisoa.

En ole tarkemmin tutustunut tähän esitykseen, että jos joku osaa lonkalta sanoa. Tarkoittaako tuo että työntekijöiden tuloverotusta vastaavasti kevennetään sosiaaliturvan säästämisen verran? Ansiosidonnaisen kuluthan katetaan työstä maksettavista työttömyysvakuutusmaksuista.


Sitten vähän laajemmin omia fiiliksiä. Kuten sanoin aiemmin, sosiaalisen kestävyyden nimissä minusta pitäisi käydä myös, tai jopa ensisijaisesti niiden kukkaroilla joilla on eniten. He ovat hyötyneet eniten ympäistön pilaamisesta, ja heille pitäisi siitä isoin lasku laittaa. Tähän liittyy isoin kritiikkini, kirjoitus tuntui pelaavan vahvasti sen kehystyksen sisällä että heidän varallisuutensa ja tulonsa ovat työkalupakin ulkopuolella (pl. kiinteistöjen verotus). Kaipuut lisääntyvästä finanssipääomasta ja osinkoverotuksen keventämisestä tuntui rivien välistä jopa kaipaavan lisää tulo- ja varallisuuseroja (ehkä tulkinta omani Kok+Kesk taloudenhoitamisesta traumatisoituneena). Varallisuuserojen jatkuva kasvaminen ja vaihtoehdottomuus sen suhteen mielestäni nakertaa sitä jakkaran jalkaa josta tällä hetkellä eniten olen huolissani eli sosiaalisesta ulottuvuudesta (esim. ainoa syy miksi itse edes pohdin tällä hetkellä reservistä eroamista):

Kestävyys on kolmijalkainen tuoli: jos ekologinen, sosiaalinen tai taloudellinen ulottuvuus puuttuu kehityksestä, jakkara keikahtaa nurin.

Kuitenkin, erinomaista että tämmöisiä avauksia tehdään. Vihreiden pitää avata konkretiaa omista tarkemmista talousnäkemyksistään. Jos sitä ei tehdä, jokainen äänestäjä voi vain arvailla pahinta. Tälläisellä avauksella varmasti saadaan ihan hyvin kannatusta oikeistolaisilta talousliberaaleilta. Itse henkilökohtaisesti olen vain enemmän kallistunut vasemmalle, kuten kommenteistani varmasti käy selkeästi ilmi. Mutta ei kannata antaa sen häiritä asian viemistä eteenpäin.

1 Like

Hyvä kritiikki! Juuri tätä keskustelua meidän pitää käydä.

Olen aivan yhtä lailla huolissani varallisuuden kasautumisesta. Sille pitää pystyä tekemään jotain, mutta nykyisessä kansainvälisessä veroregiimissä en näe sitä vielä realistiseksi. Vähintään EU:n sisäinen veroharmonisaatio - mielellään OECD-tasoiset toimet - pitää viedä paljon pitemmälle ennen kuin pystymme tosissaan puuttumaan kaikkein rikkaimpien omaisuuksia kerryttäviin tekijöihin.

Tällä hetkellä on minusta realistisempaa miettiä tapoja, joilla Pikettyn r > g saadaan taitettua tuolta g:n puolelta. Tuottavuuden nousu menee pääomalle myös ei-pääomaintensiivisillä aloilla. Miten voisimme palauttaa työntekijöille suuremman osuuden heidän tuottamastaan arvosta? Itse näen, että tähän keskeisiä tapoja ovat osakekannustinten verokohtelun helpottaminen (2021 henkilöstöantiuudistus oli hyvä alku, mutta riippuu liikaa silti työntekijöiden kukkaroista), riittävän vakaa taloudellinen ympäristö TKI-investointien saamiseksi (= uutta luovien palkat) ja työvoiman liikkuvuuden helpottaminen.

Samalla kuitenkin pitää alkaa valmistautua tilanteeseen, jossa tuottavuuden kasvu keskittyy osaamiskeskeisille aloille. Tekoälyn ja automaation kehittyessä robottien omistajat keräävät voitot, robotit ohjelmoivat saavat armonpalat ja muille jää tulonsiirtoja.

Pitää siis luoda robusti perustulojärjestelmä ja työmarkkinat, joilla irtisanotuksi tuleminen ei ole kohtuuton riski. Samalla pitää luoda ilmapiiri, jossa palkkatyö ei enää ole keskeisin identiteettitekijä, vaan on aikaa perheelle, harrastuksille ja yhteiskunnalliselle toiminnalle. Vähemmän roinaa, enemmän aikaa.

Progressiivinen kulutusverotus on kannatettava avaus r:n puolelta, samoin globaalia verotusjärjestelmää ennakoiva arvonnousuvero. Pitkällä aikavälillähän meidän on joka tapauksessa siirryttävä globaaliin verotukseen, koska kaikki tosissaan verotettavat liikkuvat joka tapauksessa globaalisti (tästä totesin aiemminkin).

En siis todellakaan halua jättää pääomien kertymistä työkalupakin ulkopuolelle - odotan vain vähän parempaa toimintaympäristöä, joka on tulossa!

Osinkoverotuksesta sanon sen verran, että yritysverotus tarvitsee kiristämistä. Yritysverotuksessa osinkovero on pro-market-politiikkaa, koska lähtökohtaisesti yritysten voitot pitää verottaa niiden syntyessä eikä niitä jaettaessa. Pitää luottaa markkinoihin sen verran, että investointeja tehdään jos ne ovat järkeviä. Yhteisövero on siis korottamisen paikka, mutta samalla haitta pitää kompensoida yrittäjille.

Tässä kirjoituksessa on joutunut tekemään ikäviä valintoja. Tämän varallisuuden kertymisen aspektin lisäksi ulos jäivät mm. luonnonvarojen rajallisuuden vaikutus päätöksentekoon, sosiaalisesti kestävä tulonjako ja varmaan jotain muutakin mikä ei edes tullut mieleen. Blogiteksti on nytkin jo vähän turhan pitkä…

2 Likes

Surillista, että suuresta eläkekeskustelusta ei tarttunut mitään. :frowning:

Työeläkkeiden kasvu on työstä perittävien maksujen ja valtion talouden tasapainon kannalta suurin ongelma. Vakavasti otettavan talouskeskustelun pitäisi ottaa siihen kantaaa.

Olisihan siihen kivaa ottaa kantaa, eri kirjoituksessa. Sote-menoihin myös.