Julkisen talouden keskustelukulttuurista

Hieman karrikoiden esitän tässä suomalaista talouskeskustelua, jonka ajatuksia toistetaan (erityisesti talousoikeiston) poliitikkojen, julkisesta taloudesta huolestuneiden virkamiesten, lehtien taloustoimittajien ja ylipäätään median suulla:

"Suomen julkinen talous on kriisissä. Suomi on velkaantunut holtittomasti, ja olemme ns. Kreikan tiellä. Marinin hallitus on ollut piikki auki, ja velkaantunut holtittomasti. Meillä ei ole varaa nykyisenkaltaiseen hyvinvointivaltioon. Julkinen sektori on paisunut liian suureksi. Valtion täytyy keskittyä entistä enemmän ydintoimintoihinsa. Menoja on karsittava, leikattavaa löytyy.

Lisäksi Suomen verotus on maailman huippuluokkaa, eikä täällä tästä syystä mikään oikein kannata. Korkeat verot vievät ihmisiltä kannustimet työntekoon ja yrittämiseen. Jos veroja nostettaisiin, rikkaimmat ja kyvykkäimmät ihmiset muuttaisivat muualle, ja seurauksena olisi vain enemmän kurjuutta. Talouskasvu ja investoinnit Suomeen tyrehtyisivät. Verotuksen tasoa tulisikin tästä syystä ennemmin nimenomaan laskea."

Tältä se monesti ainakin itseltäni näyttää. Keskitytään vain menoihin, media kyselee talousihmisiltä ja poliitikoilta että mistä pitäisi leikata. Yksi leikkauksiin keskittyvä Ylen esimerkki eiliseltä. Hesarista talouskuria vaativia pääkirjoituksia ja muita juttuja löytyy käytännössä joka viikolta. Vaalitenteissä kun puhutaan julkisesta taloudesta, yksi esimerkki viime vuoden Ylen puheenjohtajatentistä: ”Nyt kun taloudella menee huonosti ja meidän tulee karsia kuluja, mistä valtion menoista leikkaisitte?”

Mutta, onko tämä narratiivi ainoa tai edes paras tapa tarkastella Suomen julkista taloutta?

Mielenkiintoista toista näkökulmaa tarjoaa mielestäni erinomainen J. M. Korhosen twiittiketju tältä päivältä:

Jos sinulla ei ole Twitter-tunnuksia, voit lukea ketjun viestit myös täältä: Thread by @jmkorhonen on Thread Reader App – Thread Reader App

Lyhyesti jotain nostoja, me verotamme vähän suhteessa muihin pohjoismaihin. Me olemme köyhimpiä ja meillä talouskasvu on heikointa. Me panostamme vähiten koulutukseen. Muissa pohjoismaissa on Suomea isompi osuus työvoimasta töissä julkisella sektorilla. Työn tuottavuus on Suomessa pohjoismaiden heikointa.

Omat fiilikset ovat, että olemme keskittyneet liikaa tuijottamaan menoja. Monet peruspalvelut ovat kriisissä, sosiaalipalvelut, terveyspalvelut ja koulutus. Niistä on leikattu jo niin paljon, että se haittaa myös yhteiskunnan toimivuutta, ja kehitystä. Omassa ajattelussa toimivat peruspalvelut ovat kulmakivi kaikelle muulle.

Esimerkiksi se että ihmiset saavat terveysongelmiinsa hoitoa on kulmakivi (puhumattakaan että niitä ehkäistään esim. harrastustoimintaa tukemalla, ja varhaisella puuttumisella), kroonisesti sairastunut ei perusta firmoja tai perusta ylikansallisia kasvuyrityksiä. Ja kun henkilö istuu päivystyksen jonossa kymmenen tuntia jotta saa lapsellensa hoitoa, koska päivystys on alimiehitetty ja jonot täyttyvät dementoituneista vanhuksista joille ei löydy laitospaikkoja, on selvää että järjestelmä ei toimi järkevästi mitenkäänpäin.

Kuitenkin, se että tulopuoli laitettaisiin kuntoon tuntuu olevan aivan mainstreamissa olevan julkisen keskustelun ulkopuolella. Aivan sama ehdotetaanko arvonnousuveroa tai mitä tahansa muuta joka uhkaisi nostaa veroastetta kenelle hyvänsä, se on julkisessa keskustelussa heti uhka talouskasvulle, investoinneille ja hyvätuloisten maassapysymiselle.

Väkisinkin herää kysymys, miten ihmeessä muut pohjoismaat, eritoten Ruotsi ja Tanska joiden kokonaisveroaste on meitä suurempi, molemmat menestyvät meitä niin paljon paremmin hyvin monilla mittareilla? Miksi näissä maissa on talouskasvua, investointeja ja hyvätuloisia ihmisiä, jos verotuksen muuttaminen kohti näiden maiden verotusta on aina julkisessa puheessa kuin kuolemansuudelma Suomen talouskasvulle ja investoinneille?

Onko Suomen talouskeskustelu jotenkin täysin vain yhden totuuden toistelua, ja onko se totuus lopulta hirveän todenmukainen kuva? Voisiko Vasemmistoliiton ja SDP:n taktiikassa keskittyä nimenomaan julkisen tulopuoleen, olla ratkaisua Suomen julkisen talouden ongelmiin? Jos se toimii muissakin pohjoismaissa, miksei se voisi toimia Suomessakin?

3 Likes

Julkisten palveluiden ongelma ei ole suomen kokonaisveroaste, vaan se, että rahaa käytetään väärin. Ei osata priorisoida. Kaiken maailman kissanristiäisiin ja sekalaiseen järjestötoimintaan pumpataan rahaa, koska niin on aina tehty, ja koska joka puolueen kannattajissa on edunsaajia käsi ojossa, niin mistään ei koskaan leikata. Aina vaan lapioidaan lisää rahaa kankkulan kaivoon.

Enkä puhu nyt sosiaaliturvasta, terveydenhuollosta tai koulutuksesta, vaan yritystuista, kehitysavusta, nuorisojärjestöjen (erityisesti poliittisten sellaisten) tuesta, hevosurheilusta, ja muusta hölynpölystä.

Oikeiston ratkaisu joka ongelmaan on aina ollut verojen alentaminen. Mutta vasemmisto on yhtä puusilmäinen koska sen ratkaisu on aina verojen korottaminen. Todellinen ongelma on priorisointi. Pitäisi olla rohkeutta sanoa joillekin asioille ei, jotta ne tärkeimmät asiat saadaan tehtyä kunnolla. Minusta keskustelu menoista on täysin perusteltua ja julkisen talouden budjeteista löytyy varmasti aivan tolkuttomasti leikkauskohteita.

1 Like

Tämäkin on yleinen narratiivi, johon uskon että esim. Juha Sipilä aidosti uskoi ennen pääministeriyttään. Hänhän alkoi hallituksen muodostettuaan tekemään “tiheän kamman kanssa” kulujen läpikäymistä - Ja lopulta päätyi aika kipeisiin leikkauksiin esim. koulutuksesta (muistaakseni yli 600 miljoonaa) ja tulonsiirroista. Kysymykseni onkin, jos tätä #leikattavaalöytyy, miksi ne leikkaukset kuitenkin kun ne tulevat ajankohtaisiksi kuitenkin kohdistuvat niihin ydintoimintoihin? Esim. terveydenhoitoon (tosin yleensä kuntatasolla tätä tehdään), koulutukseen, sosiaaliturvaan?

Ja onko tähän narratiiviin jotain dataa tueksi? Mainitsit kehitysavun ja sen kävin katsomassa, näyttäisi että Suomi käyttää siihen reilusti vähemmän mitä muut pohjoismaat:

Yritystuet toki on vaikeita, ne ovat yleensä verohelpotuksia, ja niiden poistot törmäävät juuri näihin aloituksessani nostamiin narratiiveihin. Hevosurheilusta ja muusta hölynpölystä on vaikea löytää dataa mistään tietokannoista, joten tarkempi erittely olisi mukavaa. Twitteristä kannattaa katsoa #leikattavaalöytyy hashtag, sillä sielä on nostettu paljon pieniä puroja, joista toki monista itsekin olen samaa mieltä. Pari päivää sitten oli jokin 280€ kulu joka minusta ei valtiolle kuuluisi. Mutta ongelma näissä on helposti että ne kuitenkin jäävät miljoonaluokkiin, vaikka julkisen talouden kestävyysongelma on luokassa kymmenen miljardia. En halua sanoa että turhaa touhua, mutta isoja valintoja pitää silti tehdä sen suhteen että leikataanko perusjutuista, vai aletaanko nostamaan verotusta.

2 Likes

Tämä kuulostaa täydeltä hölympölyltä. Olisin todella yllättynyt jos näin on.

Väitteesi on siis, että Julkisten palveluiden suurin ongelma on turhuudet ja ne ratkeavat vain turhasta leikkaamalla.

Osaatko arvoida kuinka suuri osa julkisista menoista menee kaiken maailman kissanristiäisiin ja järjestötoimintaan?

1 Like

No heitetään hihasta vaikka 25 miljardia euroa, ettei tarvitse ihan heti säätää ylöspäin.

Perustelu: Suomen verotulojen suhdeluku BKT:een on n. 43%. Virossa se on kymmenen pinnaa alempi, mikä on myös lähellä OECD:n keskiarvoa. Virossa on ihan kelvolliset julkiset palvelut; koulutuksessa menee jo Suomen ohi. Jos Viro kykenee samoihin tai ainakin melkein samoihin tuloksiin vähemmällä rahalla, niin siihen pystyisimme mekin.

Liberaalipuolueen “leikattavaa löytyy” kampanjassa on kuulemma budjetista löytynyt 10 miljardia löysää. Eikä siinä edes kosketa valtion perustoimintoihin (väitetysti). Kyse on vain poliittisesta tahdosta.

Tietysti tämä on kärjistys. Ei minullekaan leikkaaminen ole se ykkösasia äänestyskopissa. Mutta leväperäinen rahankäyttöä politiikassa on isompi ongelma kuin se, että vaikkapa veroasteemme olisi liian alhainen. Se ei todellakaan sitä ole kun vertaa miten heikosti saamme vastinetta rahalle.

Perustelu: Suomen verotulojen suhdeluku BKT:een on n. 43%. Virossa se on kymmenen pinnaa alempi, mikä on myös lähellä OECD:n keskiarvoa.

Olisiko kuitenkin erot muualla kuin kissanristiäisissä? Jos halutaan Viron tasolle, tiputetaan vanhuksia takuueläkkeelle ja köyhyysrajalle kuten Virossa jossa n. 80 prosenttia yli 65 vuotiaista yksineläjistä on köyhyysrajan alapuolella.

Maksettujen eläkkeiden suhde bkt:hen (%) https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/SPR_EXP_PENS__custom_3776248/default/table?lang=en

Estonia  8.9
Finland 13.9

Jos leikkaisimme eläkemasuun menevän summan 8.9% bruttokansantuotteesta kuten Viro,
se olisi 15 miljardia euroa säästöä vuodessa. Kestävyysvaje on 10 miljardia euroa VM:n mukaan. Kasvava velkaantuminen luo riskejä Suomen julkiseen talouteen, vaikka kestävyysvaje on aiempaa pienempi - Valtiovarainministeriö

Takaisin siihen todelliseen syyhyyn:

1 Like

Näen tämän syyhyn oireena yleisestä poliitikkojen hälläväliä-asenteesta yhteisiin rahoihin. Toki eläkkeet ovat hupenemassa myös ikärakenteesta johtuen, mutta mukana on täysin itseaiheutettuja ongelmia: esimerkiksi vanhempainvapaalla ja ansiosidonnaisella eläkettä kertyy myös, mutta niistä ei makseta eläkemaksuja. Nämä ovat yhtä lailla poliitikkojen keksimiä menoja, vaikka menevätkin eläkerahastoista eivätkä valtion tai kuntien budjeteista.

Se sama asenne muiden rahoilla pelaamiseen näkyy niin miljardien eurojen eläkemenoissa, muutamien kymmenien miljoonien järjestö- ja puoluetuissa, kuin eduskunnan taksikortin käytössäkin. Kun ei ole kyse omista rahoista, niin poliitikoilla on taipumus ratkaista ongelmat kaatamalla lisää rahaa joka paikkaan. Leikkaaminen ei ole kivaa, eikä sillä saa ääniä.

Nivoisin tämän takaisin langan aloitukseen: eli kysymykseen siitä, keskustellaanko julkisuudessa liikaa menojen leikkaamisesta ja liian vähän valtion tulojen kasvattamisesta? Minusta ei todellakaan. Jokaisen puolueen ja yksittäisen kansanedustajan pitäisi olla valmis, jos nyt ei ihan lonkalta heittämään leikkauslistoja, niin ainakin olemaan valmis syynäämään valtion menoja todella kovalla kädellä. Tasapainonen julkinen talous on kaiken muun politiikan elinehto.

Juha Sipilä on aliarvostettu pääministeri. Montaa asiaa hän yritti, mutta yksi kakkaramies ei voi muuttaa kaikkea.

On todella hyvä kysymys, miksi kaikki menee kuitenkin perustoiminnoista leikkaamiseen, kun oikeistohallitukset pääsevät vauhtiin. Ehkä siksi, että eipä heitä todellakaan kiinnosta ne köyhät ja sairaat jotka ovat julkisten palveluiden varassa. Leikataan sieltä, mistä omat joukot eivät suutu. Itse toivon että seuraava hallitus olisi sinipuna, jotta pahimmat kokkareiden ylilyönnit saataisiin estettyä.

Mutta kyllä sitä leikattavaa löytyy myös niistä perustoiminnoista. Otetaan nyt vaikka sote-uudistus, joka tehtiin kepulainen maakuntahallinto edellä, ja jonka kustannusarviot esim. palkkaharmonisoinnin osalta paukkuivat melkein heti kun se oli runnottu eduskunnasta läpi. Tai oppivelvollisuusiän nostaminen: tarkoituksena oli saada se peruskoulun varaan jäävä ~15% koulun penkille, mutta samalla päätettiin kustantaa oppimateriaalit ja läppärit myös niille, joilla on ollut niihin ennenkin varaa. Hyvä ajatus, mutta olisi voitu toteuttaa sata miljoonaa halvemmalla.

Poliitikkojen syyttäminen on mielestäni viheliäistä. Miten olisi seuraavanlainen:

Näen tämän syyhyn oireena yleisestä äänestäjien hälläväliä-asenteesta yhteisiin rahoihin. Nuoret eivät äänestä ja suuret ikäluokat ajavat omaa etuaan liiankin tehokkaasti.

Poliitikot ajavat äänestäjien etua. Elläkeikää laskettiin kun suuret ikäluokat olivat jäämässä eläkkeelle. Kun suuret ikäluokat olivat jääneet eläkkeelle eläkeikää alettiin taas nostaa.

No, tottahan on että vika on myös äänestäjissä. Mutta poliitikot ovat niitä jotka äänestäjiensä tahtoa ovat toteuttavinaan, joten varsinkin vaalien alla syyttävä sormi saa kyllä osoittaa siihen suuntaan. Poliitikot voidaan kohta laittaa vaihtoon, mutta äänestäjiä ei. Enintään voidaan yrittää vaihtaa äänestäjien mielipiteitä.

Vain jos poliitikot ovat tehneet joitain jota heitä äänestäneet eivät halunneet.

Kyllä ne Keskustan äänestäjät ihan aidosti haluavat ne tuet ja suuret ikäluokat haluavat ne kestävyysvajeen aiheuttaneet työeläkkeet.

Ei työeläkkeet mitään kestävyysvajetta ole aiheuttanut. Samanlainen pseudouhka kuin suutariksi jäänyt eläkepommi.

Kestäsyysvaje tarkoittaa tässä sitä, että eläkeyhtiöt eivät halua koskea pääomiinsa, vaan haluavat kasvua, joka tulisi päälle maksettujen eläkkeiden. Eläkevakuuttajilla kun on omituinen käsitys, että pääomat ovat heidän omaisuuttaan.

Luin juuri hesarin kuukausiliitteestä jutun Apotti-tietojärjestelmän katastrofaalisesta epäonnistumisesta. 625 miljoonaa euroa hassattu potilastietojärjestelmään joka on miltei mahdoton käyttää, hukkaa lääkärien aikaa, ja vaarantaa potilasturvallisuuden. Tietysti piikki auki koko ajan. Kukaan ei ole vastuussa, järjestelmää ei voida vaihtaa, eikä rikkinäisiä osia korjata, ja lääkäreitä on vannotettu vaikenemaan ongelmista.

Kypsälle keskustelukulttuurille on toki ominaista, että etsitään syitä ja yritetään olla ratkaisukeskeisiä rakentavalla tavalla. Mutta ehkä edes joskus olisi paikallaan etsiä syiden sijaan syylliset kun satoja miljoonia häviää kuin pieru saharaan.

Olen ehdollisesti samaa mieltä. Eläkkeet ovat pseudouhka, jos työssäkäyvien verotus, elintaso ja työssäkäynnin kannustimet eivät ole ongelma. Nk. “Artisti maksaa” ratkaisu toimiii myös maataloustukeen jne.

Väestöennusteet ovat muuttuneet paljon huonommiksi viimeisen 5-10 vuoden aikana ja se vaikuttaa eläkkeiden rahoitukseen. Ikävät uutiset eivät pääty suurten ikäluokkien eläkkeisiin. Suomen väestö vähenee paljon nopeammin kuin ajateltiin. Tulevaisuuden huoltosuhde vain huononee suurten ikäluokkien kuoltua.

Syntyvyys ei ole Suomessa ikärakenteen kannalta riittävällä tasolla

väestöennuste

Tilastokeskus - Väestöennuste 2021–2070.

Minusta tuo ei ole järkevä tapa argumentoida. Eli jos on kestävyysvaje, etsit asioita joihin menee turhaa rahaa sanot tässä on syy. Samalla lailla voidaan ottaa pakolaiset, puolustusinvestoinnit, työttömät ym. syntipukeiksi täysin ilmasta tempaisten.

Minusta pitäisi miettiä syitä kontrafaktuaalisesti ja vertailemalla muihin maihin.

Kestävyysvajeen syy Suomessa ei ole huonot IT investoinnit koska:

  1. Luvut eivät ole kooltaan vertailukelpoisia. Jos oltaisiin jätetty Apotti tai kaikki epännistuneet systeemit hankkimatta, kestävyysvaje ei olisi ratkennut.
  2. Vertailtaessa muihin maihin, muiden maiden kestävyysvaje ei ole pienempi tai suurempi, koska maiden IT-investoinnit ovat parempia tai huonompia.

Kannustaisin siihen, että vikoja haetaan ensiksi hallinnosta, joka on ollut vastuussa milloin mistäkin, kuin että ne vyörytetään abstrakteille ihmisjoukoille kuten “työttömät”. Ja heittelin ilmaan toisiinsa liittymättömiä esimerkkejä juuri siksi, koska ne eivät ole syy, vaan seuraus.

Kun joku yksittäinen asia menee mönkään, voi se johtua huonosta tuurista. Mutta kun kaikki tuntuu menevän koko ajan päin helvettiä kaikilla mahdollisilla tasoilla niin herää kysymys onko sittenkin kyse siitä, että meillä on rakenteellinen ongelma siinä tavassa, miten päätöksiä tehdään.

Tiedän että voi tuntua siltä että Suomessa kaikki menee huonosti.

Otantaharha, kaikki asiat eivät mene kokoajan mönkään, mutta pinnalla on vain ne ongelmat. Enkä toki tiedä miten muualla on, mutta Suomessa tuntuu olevan hyvin negatiivinen julkinen keskustelukulttuuri. Eritoten “valtionvelka, mikään ei kannata, kekkosslovakia, verottaja vie kaiken” tyylinen retoriikka hallitsee ilmatilaa.

Ei eläkepommi ole jäänyt suutariksi, räjähtäneessä pommissahan tässä juurikin eletään. Hyvinvointivaltion rahoitus on kriisissä kun huoltosuhde heikkenee ja palkansaajien ostovoimaa syö suuret eläkemaksut. Mitään kestävyysvajettahan tai hyvinvointivaltion höyläysvaaleja vuosikymmenestä toiseen ei edes olisi, jos väestöpyramidi olisi toisinpäin, että suuret ikäluokat olisivat töissä ja pienet eläkkeellä.

Suomen pitäisi keskittyä integroimaan tänne muuttaneet maahanmuuttajat kunnolla yhteiskuntaan, ja hakea myös lisää maahanmuuttajia. Maahanmuuttajissa on tulevaisuus. Ja maahanmuuton vastustajissa vain harmaa menneisyys.