Hyvinvointi, terveyskulut

Tämä graafi on aika karua luettavaa. Missä Yhdysvallat onnistui ja missä epäonnistui? Ruotsilla ja Norjallakin kulut alkaneet karata. Mutta voiko terveydenhoidon kuluja edes kritisoida?

Kansantaloudellisesti hyödyllinen on ihminen, joka menee nuorena töihin, ei kouluttaudu, tekee tuottavaa työtä mahdollisimman tauotta ja kuolee heti eläkkeelle jäätyään.

Julkisessa puheessa ihmisiä kuitenkin kannustetaan terveellisiin elämäntapoihin, mitä on kulujen näkökulmasta vaikea ymmärtää. Kalliit hoidot sijoittuvat lähelle kuolemaa. On yhdentekevää, annetaanko hoitoja kuusikymppiselle vai kasikymppiselle. Kalliita ne kuitenkin ovat.

Terveellisesti eläneelle kasikymppiselle täytyy kuitenkin maksaa koko ajan eläkettä. Mitä pitemmän ja terveellisemmän elämän ihminen elää, sitä kalliimmaksi hän yhteiskunnalle tulee. Kalliit hoitojaksot tulevat yleensä joka tapauksessa. Kysymys on vain siitä, missä vaiheessa elämänkaarta niitä annetaan.

Tästä ei kuitenkaan sovi puhua. Asia on tabu.

Terveydenhuollon kuluja nostaa merkittävästi terveydenhuollon toimiminen markkinatalouden piirissä. Kun yhteiskunnalliseen ideologiaan kuuluu pyrkimys hoitaa mahdollisimman pitkälle ja kohdella jokaista ihmistä tasa-arvoisesti riippumatta tämän iästä ja sosiaalisesta asemasta, seurauksena on väistämättä kulujen nousu. Miksi kaupalliset toimijat eivät hyödyntäisi tilannetta?