HS: Ville Niinistö ei lähde ehdolle eduskuntavaaleissa

Aamun Helsingin Sanomat (ja muutkin lehdet) kertovat, että Ville Niinistö ei lähde ehdolle eduskuntavaaleissa. Vaikka päätös oli kuulemma vaikea, ei ehkä tarvitse yllättyä; eihän hän viimeksikään ollut ehdolla, kun 2019 käytiin samana keväänä sekä eduskuntavaalit että europarlamenttivaalit.

Ihan ymmärrettävä ratkaisu, minusta. Silti koen sen toisaalta hieman harmilliseksi, sillä minusta tuntuu, ettei vihreiden kotimaan julkikuvasta oikein löydy minun näköistäni ihmistä. Toisaalta sota ei saisi kaivata yhtä miestä.

Mutta kylläpä hänen näkemyksensä eduskuntatyöstä ovat kitkeriä:

Niinistö pitää eduskunnan nykyistä ilmapiiriä tulehtuneena eikä erityisen houkuttelevana, jos haluaa ennemmin ratkaista ongelmia kuin riidellä julkisuudessa.

Suomeen siirtyminen olisi lopettanut jatkuvan matkustamisen, joka on Niinistön mukaan mepin työn raskain puoli. Mutta työ Brysselissä on hänestä henkisesti virkistävämpää kuin eduskunnassa.

EU-parlamentti katsoo Niinistön mukaan eteenpäin, kun Suomessa poliitikkojen katse on peräpeilissä. Puolustetaan menneen maailman kuviteltuja elinkeinoja huomaamatta, että teollisuus ja talouselämä ovat jo ymmärtäneet, millaisia mahdollisuuksia esimerkiksi vihreään siirtymään liittyy.

Onko se noin mahdotonta?

Onkohan samantapainen ilmiö havaittavissa muiden EU-maiden kansallisissa parlamenteissa, noin niinkuin verrattuna europarlamenttiin, vai onko Suomi jostakin syystä erityinen henkinen takapajula?

1 Like

Sääli.

Europarlamentti on kovempi koulu poliitikoille, mutta mielestäni eduskunta on kuitenkin tärkeämpi paikka vaikuttaa. Olisi hyvä, jos eduskunnassa olisi mahdollisimman paljon ex-meppejä.

Itse pidän toivottavana, että EU-parlamentissa on Heidi Hautalan kaltaisia pitkäaikaisia meppejä. Työ vaatii perehtymistä ja vaikutusvalta kasvaa kokemuksen kautta. Villen päätös oli mielestäni oikea.

2 Likes

Europarlamentin lisäksi myös eduskunnassa olisi hyvä olla sopivasti kokeneita ja uusia edustajia. Tällä kaudella vihreässä ryhmässä on melko lailla ensikertalaisia, ja konkareita on jäämässä pois. Toivoisinkin, että edes jonkinlainen kohtuullinen osuus nykyisistä kansanedustajista saisi jatkopestin.

Mutta edelleen: onhan se nyt ongelma, jos eduskunnan ilmapiiri on niin tulehtunut ja henkisesti uuvuttava, ettei se näyttäydy houkuttelevana.

1 Like

Suomen poliitikot ovat vastuussa äänestäjilleen. Puolueet ajavat kannattajiensa käytännön etuja. Jos vihreään siirtymään liittyy Niinistön mielestä monenlaisia mahdollisuuksia, hänen pitäisi esittää malleja, jotka toteuttamalla siirtymät koituisivat erilaisten ihmisten käytännöllisiksi eduiksi.

On hyvin vihreää puhua ideologisella tasolla visioita heitellen. Vihreä siirtymähän voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Niinistön pitäisi osata kertoa, mitä se maanviljelijän tai perusduunarin näkökulmasta tarkoittaa. Kertominen pitäisi tehdä konkreettisesti. “Monenlaisia mahdollisuuksia” ei ole konkretiaa.

Niinistö on oikein malliesimerkki vihreästä poliitikosta, joka osaa heitellä abstrakteja ideoita ja näkökulmia, mutta ei esittää ratkaisuja käytäntöön.

Pienituloisen näkökulmasta vihreä siirtymä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että häntä rangaistaan julmasti autoilusta samaan aikaan kun varakkaiden sähköautoilua tuetaan. Niinistöä ei vain taida tällainen duunarinäkökulma kiinnostaa. Onkohan edes alkeellisesti perillä, kuinka ahdasta ja pientä duunarin elämä voi rahallisesti olla.

Ihan mielenkiintoista, mutta toisaalta vaikka en eduskunnassa koskaan ole käynytkään, näyttää se kyllä todellakin joltain sotatantereelta, joka ei kyllä houkuttele järkeviä ihmisiä. Soininvaarakinhan vaikutti aika pettyneeltä eduskuntatyöhön, esim: Ero eduskunnasta

Jotenkin EU näyttää massiivisuudestaan huolimatta pystyvän parempaa, mielestäni se on saanut aikaan paljon hyvää. Jotenkin nähtävästi sielä päätöksenteko toimii paremmin. Olen miettinyt voisiko se johtua “työrauhasta medialta”, ei tarvi poseerata kansalle mielikuvien vuoksi, kun valtioiden eu-uutisointi on hyvin vähäistä. Suomen hallitukset ja oppositiot sen sijaan ovat otsikoissa harva se päivä. Olen miettinyt lisääkö se tarvetta poseerata, ja keskittyä siihen miltä päätökset näyttävät sen sijaan että miten ne tehtäisiin oikeasti fiksusti.

3 Likes

Enpä tiedä tuosta päätöksenteon paremmuudesta. EU ei saanut edes kesäaikaa pois, vaikka vuosikausia jankkasi siitä. Nyt Yhdysvallat meni ohi ja siellä siirrettiin kelloja viimeistä kertaa. Samanlaista idiotismia reissata Brysselin ja Strasbourgin välillä vain, koska Ranska niin haluaa. Ja nyt vaikka tämä pikaisesti kyhätty energiayhtiöiden windfall-verotussäädös joka oli ilmeisesti niin kuraa, ettei yksikään jäsenvaltio pysty sitä käytännössä toteuttamaan.

EU byrokratiassa tuntuu myös olevan taipumus tehdä asioista liian monimutkaisia. Tuhatsivuisia diipadaapa-säädöksiä ja direktiivejä, joiden tulkitsemiseen tarvitaan lainoppineiden armeija. Suomessa on ainakin ennen pyritty siihen, että lait olisivat yksinkertaisia ja helposti ymmärrettäviä, mutta tuntuu että EU:sta tuleva paine lakijargonille vie Suomenkin lainsäädäntöä taas barokkimaisempaan suuntaan.

Ensin täytyy saada valtaa, vasta sitten voi ajatella tulevaisuutta.

Ristiriidat ratkaistaan ensisijaisesti muutoksella voimasuhteissa. Suomessa puolueiden voimasuhteet ovat muutoksessa. Keskusta menettämässä 9 paikkaa, Vihreät 4 paikkaa. Ei ole ihme että suhteet on tulehtuneet.

Mihinköhän tämä laskelma perustuu?

Ylen marraskuun gallupin pohjalta tehty Accuscoren ennuste. Kannatukseen 4kk ennen eduskuntavaaleja verrattuna vuoden 2019 tilanteeseen. Yksi taulukko paljastaa keskustan ja vihreiden hallitusahdistuksen juurisyyn

Keskusta menettämässä 8 paikkaa, ei 9 kuten kirjoitin.