[HS] Venäjän johto valmistelee kansalaisia sotaan

Koronan alle hukkuu uutisointi…

Mä niin haluaisin, että Suomi kuuluisi Natoon. En keksi tähän paljon muuta sanottavaa.

1 Like

Onko Vihreillä muuten Nato-kantaa?

Väistyvä poliittinen tavoiteohjelma toteaa:

Vihreät ei näe NATO-jäsenyyttä ajankohtaisena, mutta turvallisuuspoliittisen tilanteen muuttumista on jatkuvasti seurattava.

Vihreät kannattaa syvempää puolustusyhteistyötä EU:n ja Ruotsin kanssa.

Luonnollisesti puolueen sisältä löytyy laaja kirjo näkemyksiä ”Nato huomenna”-väestä rauhanliikkeen väkeen, joka vastustaa kaikkea sotilaallista liittoutumista.

Rauhanliikkeen puolesta täytyy todeta, että periaateohjelmaankin on kirjattu näin:

Vihreät on osa rauhanliikettä ja tavoittelee aseista vapaata maailmaa. Emme hyväksy esimerkiksi joukkotuhoaseiden tai itsenäisesti toimivien robottiaseiden olemassaoloa. Suomen tulee allekirjoittaa ydinasekieltosopimus.

Mutta kuitenkin myös:

Kansainvälisellä yhteisöllä on velvollisuus puuttua yksittäisen valtion toimintaan silloin, kun valtio ei kykene tai ole halukas suojaamaan kansalaistensa elämää taikka noudattamaan oikeusvaltioperiaatetta.

Eli vahvasti linjassa itse asiassa YK:n yleisten tavoitteiden kanssa: pitkän aikavälin demilitarisaatio, mutta kuitenkin R2P-doktriinia kunnioittaen säilytetään aseellinenkin toimintakyky.

Oma Nato kantani on: periaatteessa kyllä. Riippuu monesta eri asiasta.

Naton päätöksenteko perustuu konsensukseen. Jos Suomi tai useampi maa vetoaa kriisitilanteessa Naton Artikla viitoseen, seuraa poliittinen konsultaatio jossa kaikki päätökset tehdään yksimielisesti ja valitaan oikea toimintatapa. Vastaus Artikla 5:den konsultaatioon ei ole välttämättä sotilaallinen. Jokaisella Nato-mailla on mahdollisuus sanoa ei. Eri mailla on erilaiset tehtävät ja erikoistumisalueet Natossa. Portugali ja Espanja erikoistuvat Etelä Atlannin turvaamiseen. Suomelle voisi tulla aika jännä asema, onhan Pietari , Murmansk ja jopa Moskova aika lähellä.

Nato päättäsi miten ja missä uhkaan vastattaisiin. Mitkä rintamat olisivat
etusijalla. Laitetaanko kaikki pelimerkit Puolan puolustamiseen ja Suomi saa pärjätä toistaiseksi yksin.

Muutama niistä monesta asiasta:

  • Suomen asema olisi turvallisempi Natossa rauhan aikana, mutta jos NATO-Venäjä konflikti syntyy asetelma voi kääntyä.
  • Nato-Suomi olisi Naton periferia, mutta Venäjälle keskeinen uhka ja prioriteetti.
  • Suomen puolustusmenot ovat olleet alle 1.45% BKT:s:tä 2010-2020.
    Naton jäsenenä Suomen puolustusmenot todennäköisesti olisivat noin 2% BKT:stä (NATO:n tavoite).
  • Ruotsin olisi hyvä liittyä yhtä aikaa. Suomen puolustukseen tulisi syvyyttä.
  • Suomen pitäisi vaatia pysyvä Yhdysvaltojen “Tripware force”
    jotta Suomen puolustaminen olisi poliittinen prioriteeti.
  • Poliittisesti heikko Nato saattaa jopa heikentää Suomen turvallisuutta.
    Epävakaat autoritaariset maat, kuten Unkari tai Turkki voisivat teoriassa
    vesittää kaikki konsensuspäätökset. Toisaalta taas esim… Saksan heikko puolustustahto voi tehdä saman.
  • Suomi voi olla Venäjän iskujen kohde jos konflikti Naton ja Venäjän välillä syntyy muualla. Venäjällä ei ehkä ole kykyä hyökätä kauas, mutta Suomi on lähellä. Erillisrauhan vaatimus voisi olla sotatoimien lopettamisen ehto.

Sinänsä hyvä, että Venäjän ulkopolitiikasta jälleen keskustellaan. Omasta mielestäni tämä Nato-jäsenyyden paniikki on kuitenkin mennyt hieman ylitse. Alla ajatuksia siitä (eikä tämä muuten ole kirjoitus Nato-jäsenyyden puolesta tai vastaan).

Tuntuu, että jonkin verran sellaisia henkilöitä, jotka aiemmin olivat vahvasti Nato-jäsenyyttä vastaan, on nyt kääntynyt Naton puolelle. Varmasti tämä on osin seurausta siitä, että Venäjän sotilaallinen kyky on nyt median kautta realisoitunut monelle poikkeuksellisen hyvin.

Meidän ns. Nato-optiomme on kuitenkin ajatellut, että Nato-jäsenyyttä harkitaan, mikäli turvallisuusympäristö poikkeuksellisesti muuttuu. Onko tällaista muutosta de facto tapahtunut? Venäjän ulkopolitiikan peruslinjat ovat pysyneet pitkälti samana koko 2010-luvun, ja viimeistään Krimin kriisi 2014 näytti Venäjän olevan halukas ja kyvykäs käyttämään tarvittaessa sotilaallista voimaa. (Joku voisi jopa puhua Georgiasta 2008, tai miksei vielä aiemmin Tsetseniasta).

Venäjän toimet ovat kaikin puolin huolestuttavia, eivätkä ne lainkaan lisää Euroopan turvallisuutta. On kuitenkin vaikea sanoa, onko Itämeren alueen turvallisuus järjestelmätasolla muuttunut minnekään. Onko uusi toiminta Ukrainan lähialueelle merkki Venäjän ulkopoliittisten tavoitteiden merkittävästä muuttumisesta? Vai onko tämä vain vanhojen tavoitteiden soveltamista uudelle tavalla.

Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä kun pohditaan, onko ns. Nato-optiota aidosti tarvetta käyttää. Pitää muistaa, että valitsemalla Nato-jäsenyyden nyt Suomi myös itse valitsee tietyn ulkopoliittisen linjan, joka sementoi Itämeren alueen turvallisuuskehityksen ainakin seuraavaksi 20-30 vuodeksi. Toki saman tekee myös Naton ulkopuolella pysyminen, vain lyhyemmällä aikavälillä.

2 Likes

Atte avaa peliä taktiseen aikaan presidentin uudenvuodenpuheen edellä:

EDIT: Linkataan vielä blogipostauskin paywallin rinnalle:

Olet ihan oikeassa siinä, että nyt ei ole juuri käytetty sellaisia keskusteluita joita ei juuri olisi ennenkin käyty, mutta omasta mielestäni jo Ukrainan konfliktin (tai Georgian!) alkaessa olisi pitänyt käydä tämä keskustelu.

Korostaisin myös näitä:

  • Venäjä varoitti ”vakavista sotilaallisista ja poliittisista seurauksista” Suomelle Nato-optiosta.
  • Venäjä on uhannut ydinkärkien sijoittamisella Euroopan rajalle.
  • Ukrainassa on läsnä Nato-elementtejä, jotka pahimmassa tilanteessa voivat joutua välikäteen konfliktissa.

Kyllä näissä on jo melkoiset sopan ainekset.