HS kirjoittaa mielenkiintoisesti Kankaanpäästä ja maaseudun eetoksesta:
Alueiden eriarvoistuminen ja kulttuurinen eriytyminen ovat olleet osa suomalaista arkea jo kaupungistumisen alusta alkaen.
Nyt on kuitenkin mielenkiintoista, että paikalliset tiivistävät rivinsä todeten että kauhistellulle asevarastolle ”nauravat nauriitkin” ja dynamiitin räjäyttely on nuorten tavallista hupia. Mikä on varmasti aivan totta: peltoautojen valtakunnassa pieni dynamiitin räjäyttely on luonteva osa viihdepalettia.
Toki tässä on myös kyse vennamolaisesta Helsingin herrat -kauhistelusta: ei kukaan itseään kunnioittava kankaanpääläinen myönnä että meidän pojat harrastaisivat terrorismia. Etenkin kun Suomen perussuomalaisimmassa kunnassa pohjavire on joka tapauksessa ”Isis-terroristeja” vastaan.
HS:n huomio poliisin uskottavuudesta on myös osuva: toivottavasti jutulla on muitakin perusteita kuin aihetodisteina toimivat ruosteiset piilukot ja ilmeisesti kunnan tavaksi muodostuneet viihdedynamiitit (!). Muuten jutussakin esiintynyt puhe poliisin vihreästä siirtymästä (sen kun näkisi…) jatkuu.
Arvostan tällaista journalismia, joka pakottaa avartamaan omaa näkökulmaa. Polarisaatio on todellinen ongelma ja Kankaanpäästä puhuttaessa on tärkeää pitää kulttuurisensitiiviset silmälasit päässä.