Hesarissa mielenkiintoinen henkilökuva Harjanteesta, laitan tähän pari lainausta maksumuurin takaa:
HS Visio haastatteli kymmeniä entisiä ja nykyisiä vihreitä, jotka edustavat puolueessa markkinatalousmyönteistä ajattelua.
Harjannetta pidetään yleisesti ”kivana ja mukavana keskustelijana, jonka kompetenssi joissain asioissa on erinomainen”. Miinuspuoliksi lasketaan pehmeys, esiintyminen ja johtajuus, jotka ovatkin suuria miinuksia, koska Harjanteen halutaan haastavan nykyjohtoa paljon enemmän.
Rako, jossa Harjanne operoi, on kuitenkin erittäin tärkeä. Haastateltavat yksi toisensa jälkeen kertovat, että Atte Harjanne on heille ”viimeinen mahdollisuus tehdä vihreistä äänestettävä”.
…
Tämä on Harjanteen mukaan turhauttava tapa tehdä politiikkaa, mutta hän tietyllä tapaa ymmärtää sen, koska politiikka on nollasummapeliä.
”Nollasummapeli on ollut outo kokemus eduskunnassa. Talossa on 200 edustajaa, eikä enempää tule.”
”Itse en pidä siitä keskustelusta, jossa pointtina on tuoda oma asia esiin ja saada toinen näyttämään huonolta. Voihan A-Studioon laittaa kaksi nauhuria vastakkain, ja sitä se huonoimmillaan on.”
…
Hän uskoo, että eri vaaleissa, mihin hän on osallistunut – ja päässyt aina läpi – vetovoimatekijänä on ollut kyky keskustella politiikasta eri tavalla, mihin ihmiset ovat tottuneet. Harjanteen piirrettä käydä vastapuolta arvostavaa keskustelua korostavat kaikki Harjanteen kanssa työskennelleet.
Ovatko vihreiden muinaiset mielipiteet ydinvoimasta haittana nykypäivän ilmastonmuutoksen torjunnassa?
”Riippuu, keneltä kysyy.”
Sinulta.
”Tämä on taas tällainen tuomitsetko vai etkö -kysymys, mihin on pakko antaa toisaalta, toisaalta -vastaus. On ollut haitallista stigmatisoida ydinvoima, mutta se on ollut sen ajan ilmapiiri, jossa on arvioitu uutta teknologiaa.”
Harjanne ihmettelee, mistä nykypäivän vihreiden ydinvoimavastaisuusimago juontuu. Onhan hänkin ollut kymmenen vuotta puolueessa, ja ydinvoiman vahvana puolustajana tuskin olisi nauttinut olostaan, jos ei olisi saanut vastakaikua.
Viimeinen asia jää nähtäväksi
Mutta eri asia on, pärjäävätkö kivat tyypit politiikassa.