[HS 25.4.22] Tehdään kouluista somevapaita

Hesarissa tänään juttua somen synkistä puolista. Itse en yleensä kovin paljoa innostu rajoituspolitiikasta, mutta Anu Ojalan ehdotus koulujen tekemisestä somevapaiksi kuulostaa harkitsemisen arvoiselta, mitäs mieltä muut?

Tehdään kouluista somevapaita

Ojalan mielestä suomalaisissa kouluissa pitäisi tehdä yhteismitallinen linjaus siitä, ettei älypuhelimia käytetä koulupäivän aikana.

”Jos luokissa on salakuvaamista, pelailua ja viestittelyä tuntien aikana, se on ihan turhaa lisätyötä opettajille”, hän sanoo. ”Kouluympäristö pitäisi saada somevapaaksi. Pitäisi taata työrauha kaikin mahdollisin keinoin.”

Ilman puhelimia lasten ja nuorten ”mutta kun kaverit, niin miksen minäkin” -inttäminen loppuisi.

”Jos lapset ja nuoret tietäisivät, etteivät kaveritkaan jaa somen ryhmissä mitään koulupäivän aikana, ei niitä tarvitse olla koko ajan selaamassa.”

Koko juttu vain Hesarin tilaajille: https://www.hs.fi/perhe/art-2000008773338.html

1 Like

Älyvapaudesta älylaitevapauteen koulun ajaksi? Miksei.

Eikö näitä kannattaisi testata ensin, jotta saadaan tietää vaikuttavuus? Valitaan satunnaisesti somevapaita kouluja tai kuntia ja testataan puoli vuotta tai vuosi.

1 Like

Ei tarvitse testata, onko ilmapiiri rauhallisempi ja oppiminen parempaa, jos keskitytään oppimiseen eikä puhelimeen.

On kummallista, että mitä enemmän on tietoa käytös- ja oppimishäiriöistä ja mitä enemmän ihmisiä niiden hoitamiseen koulutetaan, sitä huonommiksi oppimistulokset muuttuvat.

Kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta aikaisemmin kouluissa esimerkiksi opittiin lukemaan. Nyt hälyttävä osa kantasuomalaisistakin pojista osaa lukea peruskoulun jättäessään vain mekaanisesti. He eivät siis ymmärrä esimerkiksi yksinkertaisia kirjoitettuja ohjeita.

Opettajat ovat jauhaneet jauhamistaan, että merkittävällä osalla oppilaista ei ole edellytyksiä jatko-opintoihin peruskoulun jälkeen, mutta viesti ei mene perille. Epäonnistumisen tunnustamisen sijaan jatko-opinnoista tehdään päivähoitoa, jossa ei olekaan tarkoitus oppia mitään. Niissä pidetään kirjoilla mielenterveysongelmaisia, alkoholisteja ja muita syrjäytyneitä.

Aikaisemmin koulu paikkasi oppilaiden heikompaa sosioekonomista taustaa, mutta nykyään sosiaalisen taustan merkitys kasvaa nopeasti. Koulutettujen perheistä tulee pärjääviä lapsia, mutta kouluttamattomien perheiden lapsille koulu ei voi mitään.

Kun kotoa ei saa mallia, että menestyäkseen täytyy tehdä tylsää ja raskasta työtä, josta ei saa palkintoa lainkaan tai jonka palkinto tulee vasta pitkän ajan päästä, niin ei nykykoulu pysty mallin puutetta paikkaamaan.

Asiaan ei puututa, koska kärsijöinä ovat ennen kaikkea pojat ja heikko-osaisimpien perheiden lapset. Kun asia ei kosketa naisten asemaa tai keskiluokkaa, joka pystyy paikkaamaan koulun puutteet kotikasvatuksella, kierre on valmis.

1 Like

Käytännössä olisi kyse puhelinten käytön kieltämisestä. Se sopii huonosti käytäntöön, jossa puhelin on oppinisväline.

Kännykkä on häiriöväline. Pitäisi palata vanhoihin menetelmiin, jotka tuottivat tuloksia, eikä uudistaa uudistamisen vuoksi. Sähköiset taikakalut pitäisi heivata menemään.

Edes yliopiston kielikursseille jonotuksen kautta tulevat opiskelijat eivät ymmärrä, että oppiakseen kieltä pitäisi jaksaa päntätä sanoja ulkoa. Niitä ei pänttäämättä opi. Seurauksena on, että kurssilla istutaan syksystä kevääseen, mutta harjoittelemaan ei kunnolla päästä, koska opiskelijoilla ei ole sanoja käytettäväksi.

Juuri tehottomampaa ajankäyttöä ei voi olla. Jos jokainen opiskelija opiskelisi joka päivä edes kymmenen sanaa, kevään lopulla opiskelijoilla olisi todelliset eväät ruveta käyttämään kieltä arjen alkeellisissa tilanteissa.

Laiskuuden harjoittamisen jälkeen monet vielä haukkuvat suomalaisen kieltenopetuksen, koska yliopistoikäisetkin ovat hartaassa uskossa, että oppimisen pitäisi olla hauskaa ja vaivatonta. He eivät ymmärrä sitkeän puurtamisen ja tylsyyden sietämisen merkitystä.

Onneksi vielä omana kouluaikanani joka ikinen viikko pidettiin kielissä sanakokeet, joissa sai tehdä yhden virheen. Jos saksan kielioppi ei tuolloin päähän jäänytkään, niin sanat jäivät. Se on suuri helpotus, kun rupeaa opiskelemaan kieltä uudestaan aikuisiällä. Peruskieliopin oppiminen on kuitenkin mitätön vaiva sanaston oppimiseen verrattuna.

Tätä olisi hyvä testata. Jos lukemisen taso laskee kun käytetään kännykkää oppimisvälineenä, käytännöstä pitää luopua. Kännykkäkieltoon voi olla poikkeuksia kun sitä todella tarvitsee.

Peruskoulun tärkein tehtävä on opettaa lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan. Yhdessä ne muodostavat pohjan ajattelulle, tiedonhankinnalle ja kommunikoinnille.

Eri aineet tarjoavat erilaista yleishyödyllistä materiaalia näiden kolmen tehtävän harjoitteluun. Historia on hyödyllistä itsessään, mutta jos sitä opetetaan tavalla joka ei kehitä luku- ja kirjoitustaitoa hukataan tilaisuuksia oppimiseen.