Olen kyllä eri mieltä, mutta mielenkiintoista että nostit tämän esiin, sillä olen paljon aihetta miettinyt. On totta että osa poliitikoista tai puolueistakaan ei hirveästi mieti arvojaan tai toimintaansa niiden kautta tietoisesti, tai esittää että arvot ovat pelkkää sanahelinää. Tälläiset politiikot ja puolueet näyttäytyvät itselleni pääasiassa eturyhmäpoliitikkoina/puolueina. Mutta väitän että kyllä ne arvot silti heilläkin sielä ovat, ne ovat vaan aika itsekkäitä arvoja. Vähän kuin ideologia, on käytännössä mahdotonta toimia yhteiskunnassa (tai ainakaan politiikassa) ilman jonkinlaista ideologiaa, ja muiden syyttäminen siitä heillä on ideologia kertoo vain että henkilö ei edes ymmärrä että hänelläkin on sellainen.
En usko siis itse arvovapaaseen rationaalisuuteen, vaikka usko siihen on aika yleistä havaintojeni mukaan erityisesti tietyntyyppisen talousoikeiston piirissä. Se lähinnä kertoo mielestäni siitä että tietyt arvot ovat tälläisesti ajattelevien piirissä niin vahvoja, että niistä on tullut heille itsestäänselvyyksiä - Muita “linssejä joiden läpi tarkastella maailmaa” ei osata vakavasti edes harkita ja niitä pidetään epärealistisina, naiiveina ja täten epärationaalisina.
Tästä tuli mieleen Kirsi Pihan pormestariehdokkuus, jossa hän siis lähti nimenomaan arvoista liikkeelle, joka sai paljon vastalauseita. Ymmärsin Pihaa itse hyvin, lainaus eräästä artikkelista:
Syy väännölle on ymmärrettävä. Kun liberaali kokoomuslainen vannoo tasa-arvon ja feminismin nimeen, keskittyy hänen konservatiivikollegansa rajoittamaan maahanmuuttoa ja irtisanoutumaan feminismistä. Kun liberaali kokoomuslainen on huolissaan ilmastonmuutoksesta, konservatiivi puoluekollega luokittelee joukkoliikennettä käyttävät kaupunkilaiset yksityisautoilijoita huonommmiksi kaupunkilaisiksi.
Tälläiset väännöt näyttäytyvät nimenomaan puuttuvalta yhteiseltä arvopohjalta, enkä ihmettele sillä olen pitkään pitänyt Kokoomusta puolueena hieman onttona, juurikin hyväosaisten eturyhmäpuolueena. Vertauksena vaikka Vihreät, joilla on nähdäkseni paljon vahvempi arvopohja, ja josta syystä on vaikea kuvitella että Vihreisiin pesiytyisi vahva perussuomalaisia muistuttava “alaosasto” kuten Kokoomukseen on syntynyt. Kokoomuksessa tuo muutos on siis mielestäni tapahtunut juurikin arvopohjan ohuuden vuoksi.
Kirsi Pihan lainauksia:
Oli pakko todeta, että tämä Kokoomus ei tällaisenaan sittenkään ole enää minun Kokoomukseni. Tapa, jolla ihmisistä puhutaan, jolla ihmisarvoa poljetaan, on kammottava. Juristi Mikko Aarnio puki tämän twiittiin:
4. helmikuuta: ”Kokoomus on siitä omintakeinen ja jännä puolue, että siellä joudutaan sisäisesti vääntämään sellaisista perusasioista, kuten ihmisarvon loukkaamattomuudesta ja yhdenvertaisuudesta. En tiedä, kuinka sellaista jaksaa.”
Puolueen puheenjohtajan tai piirin johdon kanssa käyty keskustelu arvoista tai siitä, kuinka kokoomuslaisten ehdokkuudessa pitää olla jotain soveliaisuuden rajoja, ei johtanut mihinkään.
…
Puolueen yhdessä hyväksyttyjä periaatteita ja puolueohjelmaa siteerattiin ja Orpon tavoin oli tarpeen vakuuttaa, että puolue puolustaa vapautta, vastuuta ja demokratiaa, mahdollisuuksien tasa-arvoa, sivistystä, kannustavuutta, suvaitsevaisuutta ja välittämistä. Ja niin moni tekeekin. Nämä ovat puolueen arvojen ytimessä. Arvot eivät kuitenkaan ole mitään, jos ne eivät toteudu käytännössä. Samaan aikaan kun toisaalla puolustettiin näitä arvoja, toisaalla Helsingin Sanomien mukaan puhuttiin siitä, kuinka Piha tuli iirikokoukseen ja rupesi puhumaan ”jotain arvohöpöhöpöä”. Osa oli sitä mieltä, että vihdoinkin puolueessa joku testaa arvoja käytännön tasolla ja toisaalla taas sitä pidettiin, jos ei kiusallisena, niin ainakin tarpeettomana.
…
Tätä on perinteisten poliittisten puolueiden selvästi vaikea ymmärtää. Monipuolista arvokeskustelua pyritään pikemminkin välttämään kaikin keinoin. ”Hän tuli kokoukseen ja alkoi puhua arvohöpöhöpöä” totesi eräs kokoomuslainen Helsingin Kokoomuksen piirikokoukseen osallistunut Helsingin sanomien (HS 6.3.2021)
mukaan puheenvuorosta, jossa käsiteltiin kokoomuksen arvopohjaa ja sen nykyisiä konkreettisia ristiriitoja. Arvokeskustelu on hankalaa, sillä se on monipuolinen ja vanhaan vastakkainasetteluun huonosti sopiva tapa hahmottaa yhteiskuntaa ja sen asioiden hoitamista. Vaikka talous on mitä suurimmassa määrin arvokeskustelua, ei pelkkä matala veroprosentti ja sen tavoittelu enää riitä liimaksi ihmisten väliin luomaan puoluetta.
Se on vähän sama kuin antaisi visioinnin yrityksen missiosta ja tarkoituksesta kirjanpito-osastolle.
No, ehkä en enempää lainaile, sillä Kirsi Piha argumentoi juuri tämän arvonäkökulman puolesta niin laajasti tuossa “Kenen Kokoomus” -pamfletissa, että kiinnostuneet voivat hyvin tutustua siihen. Mutta kuitenkin, olen hänen kanssaan samaa mieltä. Arvot ja niistä puhuminen on ihan poliittisen toiminnan kulmakiviä. Politiikan ja demokratian voikin nähdä jonkinlaisina arvojen ja niistä johdettujen ideologioiden/maailmankuvien törmäyskenttänä.
Se että Kokoomus on ollut tällä tavalla repeämässä kertoo mielestäni siitä että arvokeskustelut on pitkään siirretty puolueessa syrjään eturyhmäpolitiikan ja lyhytnäköisen menestyksen vuoksi syrjään. Samaa ilmiötä mikä johti lopulta Perussuomalaisten hajoamiseen kahdeksi puolueeksi. Saa nähdä saako Kokoomus pidettyä paremmin puolueen kasassa, vai valtaavatko “nuivat” senkin puolueen.
