Hiilikädenjäljestä vaihtotaseen päästölaskentaan

Vihreiden tuoreessa poliittisessa ohjelmassa on lause: “Kasvatetaan Suomen hiilikädenjälkeä eli myönteistä ilmastovaikutusta maamme ulkopuolella kiihdyttämällä ilmastoratkaisujen vientiä ja tukemalla köyhien maiden ilmastotyötä.”

Ohjelman käsittelyn aikaan käytiin keskustelua “hiilikädenjälki” -sanan poistamisesta, koska sitä pidettiin viherpesuna ja lause toimisi ilmankin kyseistä termiä.

Sitran tulevaisuussanaston mukaan hiilikädenjälki tarkoittaa:

Tuotteen, prosessin tai palvelun ilmastohyödyt eli päästövähennyspotentiaali käyttäjälle. Sitä voi luoda niin valtio, yritys, yhdistys kuin yksittäinen ihminen. Kun esimerkiksi yritys tuottaa hiilikädenjälkeä asiakkaalleen, asiakas pystyy alentamaan omaa hiilijalanjälkeään. Korostaa myönteisiä päästövaikutuksia tulevaisuudessa, kun taas hiilijalanjälki keskittyy kielteisiin päästövaikutuksiin nyt.

Omasta mielestäni hiilikädenjälki kyllä nappaa kiinni ihan relevantista konseptista, koska Suomen pitäisi olla merkittävästi kokoaan suurempi vaikuttaja vihreän siirtymän toteutuksessa globaalisti. Vaikka Suomi Suomena olisi hiilineutraali jo huomenna, niin sillä olisi vain hyvin rajallinen maailmaa pelastava vaikutus. Suomen pitäisi tavoitella kokoonsa nähden vähintään 10x ja mieluummin 100x vaikuttavuutta ja löytää sellaiset mittarit, joilla tätä voi uskottavasti seurata.

Hiilikädenjälki yksin voi helposti mennäkin viherpesun puolelle – tarvitaan viennin ja tuonnin vaihtotaseeseen liittyvä mittaristo, jolla voidaan arvioida positiivisia ja negatiivisia päästövaikutuksia lähtö- ja kohdemaissa.

EK:n mukaan:

Vaihtotase mittaa kansantalouden ulkomaisten liiketoimien tasapainoa. Jos vaihtotase on ylijäämäinen, kansantalous saa ulkomaisista liiketoimistaan enemmän tuloja kuin sillä on menoja.

Eli tämä jakautuisi neljään osaan:

1: Tuonnnin vaikutus lähtömaan päästöjen kasvuun: Ei paljoa auta Suomen hiilineutraalius, jos samalla tuodaan muualla saastuttaen tuotettuja tuotteita kotimaiseen kulutukseen.

2: Viennin vaikutus kohdemaan päästövähennyksiin: Tämä olisi siis se “hiilikädenjälki”

3: Viennin vaikutus kohdemaan päästöjen kasvuun: Huomioidaan viennin välilliset päästöt, eli jos tuotetaan ja viedään saastuttavaa tavaraa tai teknologiaa, niin ne pitää sitten vähentää hiilikädenjäljestä. Tämän näkökulman sivuuttaminen on se, joka altistaa hiilikädenjälkilobbarit viherpesusyytöksille.

4: Tuonnnin vaikutus päästövähennyksiin Suomessa: Suomen pitää tarkastella, kuinka paljon Suomen omista päästövähennyksistä on tuontiteknologioiden varassa, tämä siis laskettaisiin lähtömään hiilikädenjäljeksi. Tätä kautta pääsee kiinni siihen, kuin omavarainen Suomi on oman hiilijalanjäljen pienentämisessä. Omavaraisuus ei tietenkään ympäristön kannalta ole olennaista (kunhan jalanjälki pienenee), mutta taloudellisesti on iso ero sillä, kuinka suuri osa vihreän siirtymän miljardi-investoinneista maksetaan ulkomaille.

Mitä ajatuksia herää? Onkohan joku analysoinut tätä paremmin?