Donitsitalous-lukupiiri 2022

Tämä ketju on ensisijaisesti tarkoitettu TalousVihreiden järjestemän Donitsilukupiirin osallistujille mutta emme rajoita ketjuun osallistumista vain lukupiiriläisiin. Lukupiirin ja tämän keskustelun aihe on Kate Raworthin kirja Donitsitaloustiede - seitsemän tapaa ajatella kuin 2000-luvun taloustieteilijä. Ketjun tarkoitus on laajentaa lukupiirissä käydyt keskutelut verkon puolelle. Tervetuloa keskustelemaan!

Mennään nyt seuraavalla lukupiirikerralla (22.2. klo 18) lukuun 3.

Luvussa puhutaan erityisesti homo economicus-ajattelusta. Itse suhtaudun asiaan vähän kahtajakoisesti:

Toisaalta en todellakaan usko mallin kuvaavan koko inhimillisten motivaatioiden kokonaisuutta. Puolustaisin silti Milton Friedmanin ajatusta siitä, että jos malli toimii, se on vaivan arvoinen. Vrt. erityisesti Methodology of Positive Economics:

Samalla Uskali Mäki on minusta parhaiten kuvannut sitä, mistä Raworth puhuu Robert Frankin kautta eli taloushemmoistuminen:

Samasta asiasta voisi puhua termein: sitä saa, mitä mittaa.

Raworth ei sinällään esitä tässä luvussa mitään, mitä en olisi oppinut yliopiston taloustieteen ja taloustieteen filosofian ym. kursseilla. Minua usein vaivaakin se, että taloustiede esitetään paljon enemmän monoliittisena kuin mitä se todellisuudessa on…

… mutta poliittiset ideologiat sitten erikseen.

3 Likes

Osallistun keskusteluun vaikka en kirjaa ole lukenut (olen kytännyt koska se olisi saatavilla Rovaniemen pääkirjastosta, mutta aina se on lainattu, laitoin nyt varauksen siihen viimein että joskus sentään sen saisin), Simon viesti Hmo Economicuksesta kuitenkin herätti sen verran mietteitä että nousi mietteitä joita tuli tarve sanoittaa.

Ensinnäkin tuo Uskali Mäen video oli erinomainen, ja se esittää aivan oleellisia kysymyksiä.

Tässä eri ryhmät puhuvat mielestäni vähän toistensa ohitse. Taloustiedettä kritisoidaan paljon tavalla, joka taloustiedettä tuntevien on helppo ravistella pois: Kyllähän taloustieteessä tämä kritiikin esittäjän asia huomioidaan. Todellisuudessa yleensä kritiikki kuitenkin yleensä ei kohdistu itse tieteeseen, vaan siihen mitä sillä (virheellisesti) perustellen reaalimaailmassa tehdään.

Esimerkiksi perintövero ja omaisuuden verottaminen ovat asioita joista useimmat varmaan luulevat että taloustiede ja ekonomistit ovat pääasiassa niitä vastaan (varmaankin koska talousoikeisto/kokoomus vastustaa niitä niin raivokkaasti ja tälläinen mielleyhtymä tuntuisi olemassa talousoikeiston ja taloustieteen välillä), vaikka asia on käytännössä päinvastoin. Perintövero ja kiinteistövero nähdään tietääkseni taloustietelijöiden parissa yksinä parhaista veroista mitä ylipäätään voi olla.

Taloustieteellä ja sen käytölle on tyypillistä motte-bailey asetelma, poliitikot ja media käyttävät hyvin yksinkertaistettuja ja huonosti paikkaansapitäviä “taloustieteellisiä” latteuksia markkinoista päätöksiensä tueksi, ja taloustiedettä vähemmän tuntevat hyökkäävät sitten markkinakehityksen ja taloustieteen kimppuun. Tämän jälkeen taloustiedettä tuntevat puolustautuvat että ei kyllä taloustiede on nämä asiat ottaneet huomioon teorioissaan ja keskustelu tyrehtyy tähän ilman että kumpikaan osapuoli on yhtään sen viisaampi.

Näyttääkin että harva sielä markkinakehityksen “häviäjien” puolella olevista osaa sanoittaa kritiikkinsä taloustieteen kielelle, ja toisaalta ne jotka puhuvat sujuvasti taloustiedettä ovat voittopuolisesti kehityksen voittajien puolella ja täten heillä on vähemmän syitä esittää sitä kritiikkiä (ja ehkä mahdollisuuksiakin esim. työsuhteen/urakehityksen vuoksi; vasemmistolaisuus ei ole kovinkaan haluttu leima esim. finanssialalla). Täten olemassaoleva kritiikki on helppo lakaista pois.

Kritisoitavaa kuiten riittäisi, sillä mitä enemmän kehitämme yhteiskuntaa ja kaikkea toimintaa kohti “markkinoiden logiikkaa”, sitä tärkeämmäksi olisi myös ottaa ne taloustieteen markkinahäiriöiden teoriat vakavasti käsittelyyn. Ulkoishaittojen hinnoittelu on viimeisen muutaman vuosikymmenen ollut jotenkuten tapetilla ja siinä otetaan ensimmäisiä lapsenaskelia, ja senkin seurauksena politiikka ja yhteiskunnat näyttää olevan jo kriisissä kun energian hinnat ovat hieman nousseet, ja sota kolkuttelee Euroopan ovella. Ja ulkoishaittojen hinnoittelu ei ole ainoa vakavasti otetta markkinahäiriön muoto joka pitäisi päätöksenteossa ottaa huomioon: Epäsymmetrinen informaatio, epätäydellinen kilpailu, epätasavertainen neuvottelutilanne jne jne.

Janne Korhonen on puhunut termistä ekonomismi, joka siis on huonosti toimivan “tyhmennetyn taloustieteen” käyttöä perustelemaan ns. kipeitä poliittisia toimia (joissa häviäjinä ovat yleensä ne joilla menee muutenkin jo huonosti), suosittelen kyllä näitä kirjoituksia (hänellä on paljonkin kirjoituksia tästä donitsitalous-kirjasta myös):

Tarvittaisiin enemmän Osmo Soininvaaran kaltaisia henkilöitä julkisuudessa, jotka osaavat puhua markkinoista monipuolisella tavalla ja hieman “tykitellen”: Ei puhua markkinoista vain kultahanhena joka munii kultamunia kuten kokoomuksella on tapana tai vaihtoehtoisesti suurena pääomien hallitsijoiden kapitalistisena riistokoneena kuten vanhalla vasemmistolla on tapana, vaan hyvänä renkinä mutta huonona isäntänä. Joissain tapauksissa voisimme hyötyä markkinamekanismin laajentamisesta uusiin alueisiin, mutta joissain tapauksissa haitat ovat suuremmat kuin hyödyt (mielestäni esim. terveydenhuollon yksityistämisessä ja ylipäätään “markkinoitumisessa” on iso vaara tähän).

Todellakin asia näyttäisi olevan näin. Valtamedia näyttää olevan aika kyvytön tekemään järkevää analyysia ja kansantajuistamista taloustieteistä ja Suomeen näyttää mahtuvan kerralla vain yksi totuus taloudesta. Seurauksena taloustieteen kuva on aika vääristynyt “kansan syvissä riveissä”, eli tiedetään jotain kysynnästä ja tarjonnasta, ja ehkä mahdollisista monopoleista ja kartelleista, mutta ei juuri sen enempää. Ehkä päätöksenteko sitten heijastelee näitä “myyttejä” joita tuo ekonomismi-ilmiönä medioissa jatkuvasti ruokkii.

Esimerkiksi Vihreiden vasta nostama hiiliosinko-avaus meni varmastikin ohi 99% ihmisistä, ja ne jotka siitä jotain mainintaa näkivätkin eivät voittopuoleisesti ymmärtäneet sen ideaa mahdollisena tämänhetkisen energianhintojen nousun kriisin ratkaisuna. Se olisi varmaankin pitänyt osata jotenkin tykitellä mediaan tavalla joka olisi aiheuttanut vähän enemmän reaktioita, analyysia, keskustelua ja täten kansantajuistamista. Nyt varmaankin seuraavaksi sitten nostetaan työssäkäymisen kilometrikorvausta joka kyllä menee tukena aivan väärään osoitteeseen jos tavoite on tukea köyhiä nousevien energiahintojen kanssa taistelevia, mutta se on kuitenkin keinona kansalle jotenkuten ymmärrettävä. Tupla-huoh kyllä jos siinä taas näin käy!

3 Likes

Vielä huomenna ei sittenkään käsitellä lukuka kolme vaan vasta lukua 2: Ajattele kokonaisuutta. @Nonissimo n kommentti ei silti valu hukkaan sillä Homo Economicuksen tapaamme 8.3. Ja aivan kuten @JarkkoLauspalo toteaa, Uskali Mäen studia generalia -luento toimii hyvänä esittelynä. Toisaalta Jarkon kommentti sopiikin erittäin hyvin juuri kakkosluvun teemaan, jossa Raworthin pohtii itsenäisten markkinoiden sulautumista kansantalouteen ja viittaa Mariana Mazzucatoon. Kiitos Jarkko noista linkeistä, pitääpä tutustua niihin ja toivottavsti saat kirjan käsiisi.

3 Likes

Hupsista. En ole varma kerkeänkö tänään mukaan, mutta kakkosluvussa käsiteltävä embedded economy on itselleni tutuin Karl Polanyin käsitteenä. Raworth kirjoittaa asiasta hyvin, mutta taas tekee mieli nostaa omaan ajatteluuni eniten vaikuttanut kela esiin:

Sellaista asiaa kuin muusta yhteiskunnasta irralliset markkinat ei ole koskaan ollut eikä koskaan tule; polanylaisittain tällaista yritystä tai “liikettä” seuraa vastaliike, joka “re-embeds the economy”. Muistuttaa marksilaista “teesi, antiteesi, synteesi”, mutta kuvaa “yhteiskunnan itsepuolustusta”. Olen kirjoittanut tästä usein mm. Twitterissä:

Olipas erinomainen kirjoitus @JarkkoLauspalo ! Tässä on pureskeltavaa mm. vihreiden elinkeinopoliittiselle työryhmälle, jonka mandaattina on valmistella uusi elinkeinopoliittinen ohjelma kuluvan vuoden aikana. Jonkinlaista tieteeseen pohjautuvaa tykittelyä pitäisi saada aikaiseksi.

2 Likes

Kiitos, sain kirjan eilen, ja viimeistelin juuri luvun 1. Vaihda päämäärää. Muutamia ajatuksia mitä heräsi alla.

Raworth puhui paljon visuaalisuudesta, miten tärkeää on pystyä visualisoimaan sitä ajatuksta ja konseptia rajoista, ja siinä on paljon järkeä. Täytyy pitää itsekin mielessä esim. omassa blogissa, muistaa hyvän visualisoinnin tärkeys.

Sivulla 51 mainitaan Suuri kiihdytys (the great acceleration), joka siis terminä viittaa miten räjähdysmaisesti ~kaikki on kasvanut 1900-luvulta lähtien, puhuttiin sitten vaikkapa tavaroiden tuotannosta, ihmisten liikkumisen määrästä, ruuantuotannosta, talouskasvusta, ihmisten eliniänodotteen tai ihmisten lukumäärän kasvusta. Luku 1 lähinnä sivuaa aihetta lyhyenä mainintana, ja hyvä niin ainakin tässä kohtaa ettei se joudu sivuraiteille, mutta siitä nousi itselle jälleen aihe mitä olen muutenkin pohtinut paljon - Voimmeko ylläpitää kiihdytystä tai edes pysyä saavutetulla tasolla useilla mittareilla ilman fossiilisia polttoaineita. Jos aihe kiinnostaa suosittelen dosentti/bios-tutkimusyksikön tutkijan Tere Vadenin tuotantoa, esimerkiksi tässä ihan kiva luento häneltä jossa suurta kiihdytystä ja energian suhdetta siihen käsitellään:

Luvussa myös sivuttiin talouskasvun saavutuksia ja mainittiin miten paljon talouskasvu on nostanut ihmisiä pois absoluuttisesta köyhyydestä. Tuota käytetään toistuvasti “Meillä menee oikeasti tosi hyvin” -tyylisten narratiiviin (ei tässä kirjassa, mutta esim. Suomessa Valtaoja), mutta tuosta herää itselle aina pari näkökulmaa:

  • Absoluuttisen köyhyyden mittari on todella epämääräinen, tarkoittaako se $1,9/päivä ostovoimaa mitä tuolla rahalla saa Yhdysvalloissa, vai mitä $1,9/päivä saa jossain köyhemmässä maassa? Näistä nähtävästi puhutaan yleisestikin ristiin paikasta ja puhujasta riippuen.
  • Jos rajaksi otettaisiin hieman korkeampi, niin sielä kehitystä ei ole tapahtunut vuosikymmeniin. Tässä jutussa mainitaan että jos katsotaan rajaa $5,5/päivä, niin positiivista kehitystä tälläisen köyhyyden vähenemisessä ei olisi tapahtunut 1990-luvun jälkeen: https://web.archive.org/web/20200810230258/https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006564447.html

Mutta noi pari asiaa on ihan sivuhuomioita. Pidin kovasti ensimmäisessä luvussa että ei kierrelty ja oltu liian diplomaattisia vaan mentiin suoraan BKT:n ylivallan kurkkuun, ja tykiteltiin kunnolla käki-vertauskuvalla. Hyvää settiä, ja kohti seuraavaa lukua.

2 Likes