Tämä työryhmäpuheenjohtajien tapaamisen 21.10.2020 jälkeen kirjoitettu keskustelunavaus on tarkoitettu hyväntahtoiseksi herätteeksi siitä, miten voisimme uudistaa ohjelmien julkaisua paremmin tukemaan ohjelmatyön tavoitteita. Kommentoikaa suoraan tekstiin, dokumentin loppuun tai sähköpostitse kaikkea, mitä mieleen tulee. - Antti ’Jogi’ Poikola
Ohjelmatyö on paitsi poliittista kannanmuodostusta, niin myös mittava kollektiivinen tiedontuotannon ja -hallinnan harjoitus, jota voi ja tulee tukea digitaalisin keinoin.
Keskeisiä ohjelmatyön tavoitteita ovat ainakin:
Kannanmuodostus: ohjelmat ovat laadultaan ja sisällöltään loistavia – hyvää vihreää politiikkaa
Ohjelmien käyttö: ohjelmissa kiteytetyt kannat toteutuvat – vihreä politiikka vaikuttaa yhteiskuntaan
Yksi hyvän designin perusväittämistä on, että “muoto seuraa tarkoitusta”. Tässä aloitteessa haastan itseäni ja muita Vihreitä pohtimaan, millainen ohjelmien julkaisumuoto palvelisi digitaalisella aikakaudella parhaiten ohjelmatyön perimmäisiä tarkoituksia. Olisiko muita vaihtoehtoja kuin monoliittiset PDF-dokumentit? Mitä vaihtoehtojen toteuttaminen käytännössä edellyttäisi?
Perinteisesti ohjelmatyötä tehdään A4-proosan muodossa, on eri aiheisiin liittyviä linjapapereita, positiopapereita, ohjelmapapereita jne. Paperit sisältävät tavoitteita, keinoja, perusteluja sekä kuvausta asiayhteyksistä ja asioiden nykytilasta ja historiasta – kaikkia näitä toisiinsa kietoutuneina.
Parhaimmillaan ohjelmapaperit ovat hienoja kokonaisuuksia, joissa jostakin vaikeasta ja monitahoisesta aihekokonaisuudesta on onnistuttu luomaan monipuolinen kokonaiskuva ja samalla tiivistämään olennainen poliittista toimintaa ohjaava ydin selkeiksi kannoiksi ja linjauksiksi, joita on helppo Vihreiden toimijoiden hyödyntää.
Kompleksisessa maailmassa aiheet kytkeytyvät toisiinsa polittiikka-alueiden, linjapaperien ja työryhmien rajojen yli. Poliittiset tavoitteet tulisikin nähdä verkostona eritasoisia ja toisiinsa kytkeytyviä tavoitteita. Samaa tavoitetta voi edistää monilla keinoilla, keinot itsessään ovat myös alemman tason tavoitteita ja toteutetulla politiikalla yhdessä asiassa on aina vaikutuksia lukuisiin muihin.
Ideat tulevat puolueen ohjelmatyöhön yksittäisten ihmisten kautta ja jalostuvat keskusteluissa muiden kanssa. Jalostumiseen kuuluu ideoiden validointi, lisätiedon hankkiminen, hyväksyminen osaksi puolueen agendaa, argumenttien hiominen, sanoittaminen jne. Poliittisessa keskustelussa eri asiat ja aiheet myös kypsyvät ja vanhenevat eri tahtiin. Vaikka 10 vuotta vanhassa ohjelmapaperissa moni asia on jo vanhentunut, niin siellä on varmasti monia edelleen ajankohtaisia tavoitteita ja keinoja.
Muotona monoliittiset ohjelmapaperit eivät tue ajassa muuttuvaa asioiden eritahtista kypsyttelyä ja ne hävittävät tavoitteiden, perustelujen ja keinojen luonnostaan verkostomaisen ja toisiinsa linkittyneen luonteen. Vuosien varrella kymmeniin eri ohjelmapapereihin haudattu tietämys vihreän politiikan sisällöstä ei ole helposti haettavissa ja usein pyörää keksitään uudelleen ja asioita etsittäessä nojaudutaan pitkään ohjelmatyössä mukana olleiden muistiin. Myöskään asioiden syventäminen, aiheiden seuranta, elävä keskustelu ja esimerkiksi pätevät lähteet ja taustatiedot eivät ole järkevästi linkitettävissä monikymmensivuisiin ja lukuisia ehdotuksia sisältäviin PDF:iin.
On aika ottaa digiloikka vihreässä ohjelmatyössä ja siirtyä julkaisemaan vihreän politiikan tavoitteita ja keinoja taustoituksineen rakenteellisessa ja koneluettavassa muodossa. Julkaisumallin muutos ei tarkoita, että työryhmiä tarvitsisi pakottaa uusien työkalujen käyttöön tai muuttamaan toimintamallejaan päälaelleen, se tarkoittaa vain sitä, että hyväksymisen jälkeen ohjelmat julkaistaan esimerkiksi wikissä, jossa on hakutoiminnallisuus ja aiheet on mahdollista linkittää toisiinsa.