Demokratian tulevaisuus

Lehtiranta kirjoitti hyvin blogissaan demokratian kehityksestä viimevuosisatoina.

Jäin miettimään onko demokratia lopullinen muoto vai vieläkö tulee joku parempi?
Demokratiasta kun helposti lipsutaan erinäköisiin haittasuuntiin. Fasismit, Oligarkiat, diktatuurit, … ?

Demokratia pitää nähdä jatkumona, eikä binäärisenä kytkimenä. Artikkeli selventää hyvin sen historiaa, mutta myös heikkouksia. Erityisesti Rooman tasavallan valuminen diktatuuriksi on hyvä esimerkki siitä, että lopulta sotilaallinen ja taloudellinen voima ratkaisee. Ceasar tuli valtaan marssittamalla armeijansa Roomaan, ja hänen jälkeensä keisarit pysyivät vallassa pitämällä huolen siitä että heidän henkilökohtainen omaisuutensa oli suurempi kuin Rooman valtakunnan omaisuus. Samanlaista on nähtävissä nykyaikana vaikkapa Venäjällä.

Itse haluaisin uskoa, että demokratia toimii ja on paras hallintomuoto, mutta se on enemmän uskonkappale kuin hyvin perusteltu väite. Lopulta “paras” yhteiskuntamuoto on se, joka selviää elossa ja pärjää kilpailussa maailman muita yhteiskuntia vastaan. Demokratia tuntuu toimivan toistaiseksi hyvin länsimaissa, mutta niin näyttää toimivan keskusjohtoinen järjestelmä Kiinassakin. On vielä liian aikaista sanoa kuka voittaa kisan.

Demokratian uudistamisen ongelma on pohjimmiltaan sama, kuin miksi diktatuurista demokratiaan siirtyminenkin on niin tuskallista. Aivan kuin kuninkaat jotka eivät halunneet luopua vallastaan, ovat demokraattisesti valitut poliitikkommekin haluttomia luopumaan järjestelmästä, joka nosti heidät valtaan. Siksi yksikään kansanedustaja ei tunnu ajavan demokratiaa edistaviä uudistuksia, vaan kaikki puolustavat nykyjärjestelmää tai pahimmillaan pyrkivät rapauttamaan sitäkin. Tästä esimerkkinä lurjukset, jotka silloin tällöin ehdottavat että Suomessakin pitäisi olla suljetut listavaalit, tai että eduskuntavaalit voisivat olla samaan aikaan europarlamenttivaalien kanssa.

Kuitenkin kait Suomessa on saatu aikaan demokratiaa lisääviä uudistuksia. Esimerkiksi presidentin valtaa on rajattu. Kansalaisaloitteita on saatu käyttöön.

Kansalaisaloite onkin melkein parasta, mitä Suomen demokratialle on tapahtunut tällä vuosisadalla. Se ja Ylen & Hesarin gallupit. Mutta paljon on vielä tehtävää. Kansalaisaloitteissa on muutama valuvirhe joka pitäisi korjata, ja kansanedustajien vähättelevä asenne aloitteisiin on yksi niistä.

On myös paljon asioita joita ei ole tehty. Kansanedustajapaikkojen jakamista koko maan tuloksen perusteella eli piilevien äänikynnysten poistamista taidetaan olla mietitty jo parikin kertaa, viimeksi Vanhasen hallituksen toimesta. Mutta sitten kun tulee aika äänestää jaa tai ei, niin isot puolueet huomaavat että hetkinen, tämähän vähentää meidän paikkoja… ja sitten äänestetään vastaan.

On kyllä helppo nähdä kehityskulkuja radikaalimpiin järjestelmiin. Demokratian edistäminen/lisääminen ei varmaan helpommaksi varmaan muutu jatkossa. Demokratialla on ollut melko vankka kannatus kun energiaa ja sen mahdollistamaa talouskasvua on ollut jaettavana aina vain enemmän viimeisen ~vuosisadan ajan ja täten kaikkia on voitu enemmän tai vähemmän tyytyväisinä, mutta nyt kun kasvu ei ole enää itsestäänselvyys niin yhä useampi tulee olemaan järjestelmään ja osaansa järjestelmässä tyytymätön. Demokratian ihanteet lentävät helposti ikkunasta kun osalla menee yhä kurjemmin, ja toisaalta niillä joilla meneekin paremmin pelkäävät yhä enemmän niitä jotka kehityskulkuihin eivät ole tyytyväisiä.

Eli minun ennustukseni on demokratialle vaikeita aikoja, kun yhä useampi näkee sen liian jähmeänä tekemään heidän mielestään tarvittavia isoja muutoksia ja täten valtaa aletaan keskittämään. Toivon että olen väärässä, mutta minusta se vaatisi että tapahtuisi jotain radikaaleja muutoksia siihen miten varallisuus ja tulot jaetaan.

1 Like