DEBATTI Syvennetään vihreiden talouslinjoja – miten?

Hei, nyt olisi Kasvimaa foorumin fiksun yhteisöllisen syventävän keskustelun voiman näytön paikka. Jos tämä keskustelu lähtee lentoon, niin Vihreiden Talous- ja elinkeinopoliittisen työryhmän puheenjohtajan roolissa lupaan tiivistää, kiteyttää, moderoida ja viedä ajatuksia eteenpäin.

Eli tiivistetysti, puolueessa on noussut nyt suuri toive ja tarve aktivoida puolueen talouskeskustelua ja syventää talouspoliittisia linjoja.

Käynnistän keskustelua täällä nyt kolmella kysymyksellä:

1. Jos “syvennetään vihreiden talouslinjaa” toteutuu, niin mikä muuttuu ?

2. “definition of done”, että voidaan sanoa Vihreiden talouslinjojen selkeytyneen?

3. Miltä vihreiden keskeiset talouslinjat voisivat näyttää?

Syötteeksi joitain ajatuksia kolmoskohtaan (ei kattava, eikä priorisoitu lista… näitä voi kommentoida tai ohittaa):

  • Suhde velkaantumiseen ja kestävyyteen → Tätä joka tapauksessa kysytään. Meille olennaista on, mitä velalla tehdään, määritellään todelliset tulevaisuusinvestoinnit (ei mitä tahansa “kulutusluottoa”).
  • Yritysten ja kansalaisten verotus → Vihreä verouudistus vakuuttavasti auki laskettuna (vältetään hukkumista pistemäisiin, pieniin ja epärealistisiin “heittoihin”)
  • Työllisyyspolitiikan keinot → Vaa’ankieli KOK vs. DEM välillä, voidaan olla oikeasti case-by-case vihreitä ja edellä olematta oikealla tai vasemmalla. Työllisyyspolitiikassa on kovia ja pehmeitä keinoja, meille tärkeintä on keinojen vaikuttavuus (myös sivuvaikutukset huomioiden).
  • Markkinasääntely → Pro-markkina puolue, sääntely tukemaan avointa kilpailtua ja toimivaa markkinaa (toimiva tarkoittaa positiivista yhteiskunnallista vaikutusta)
  • Yritystuet → Yritystuet uudistavaan toimintaan ja isojen ongelmien ratkaisuun → konkreettinen selkeä muutoslista .
  • Suhde vaurastumiseen → Tarvitsemme myös suurituloisia, menestyviä startuppeja ja muita yrityksiä sekä sijoituksia, yhteiskuntaa hyödyttävä vaurastuminen on kannatettavaa, mutta toisten tai luonnon kustannuksella tehty vaurastuminen ei.
  • Iso kuva → talous keinona palvelemaan hyvinvointia kestävästi maapallon kantokyvyn sisällä (Mazzucato, donitsitalous, rethinking economics)
  • Perustulo → Perustulosta pitää puhua myös talouspolitiikan termein (sosiaalipolitiikan ohella).
  • Talous mukaan kaikkiin vihreiden teemoihin → Sanotaan jos joku maksaa ja miksi se saa meidän mielestä maksaa (esim. sote-palvelut, varhaiskasvatus, koulutus). Tuodaan konkreettisesti esiin vaihtoehtoiskustannukset tekemättä jättämisestä ja osoitetaan, millä tavalla ehdotamme rahoituksen
  • Inhimillistetään talouskeskustelua → Inhimillistetään ja tuodaan vaihtoehtoja nykyiseen kovin vaihtoehdotottomaan talouskeskusteluun. Esimerkiksi tuomalla palkaton hoivatyö näkyväksi ja tunnistamalla ja tunnustamalla sen yhteiskunnallinen merkitys.
  • Suhdannepoliitiikka → Meidän ei pidä olla niitä, jotka huonoina aikoina jakaa löysästi rahaa ”koska nyt pitää elvyttää” ja hyvinä aikoina jakaa löysästi rahaa ”koska nyt on varaa”
2 Likes

Tyypillistä poliittiselle keskustelulle myös talousasioissa ovat näiden listojen luominen.
Jokainen voi ehdottaa oman aiheen lisäystä listalle ja jos on tarpeeksi kannatusta, se lisätään. Minusta talouskeskustelua ei voi kokonaan käydä pekästään luomalla listoja.

Minulla on muutama ehdotus:

  1. Jos on rahanmenoa, pitäisi antaa suuruusluokka-arviot suhtessa relevantteihin mittareihin kuten 1) valtion budjetti, 2) julkiseen talouteen kokonaisuutena–valtio+kunnat+eläkejärjestelmä, 3) bkt, 4) vienti/tuonti tai niiden tasapaino, 5) julkisen sektorin tai valtion velkaan, 5) tulo- tai yritysverotukseen.
  2. Laitetaan asiat listalla tärkeysjärjestykseen. Yritetään edes.
  3. Tehdään arvio ehdotusten kokonaisvaikutuksesta talouteen ja ehdotus siitä kuinka paljon julkisen sektorin koko muuttuu. Jos raamissa ei pysytä leikataanko tärkeysjärjestyksessä matalammalla olevia kohteita?

Koitin etsiä jotain tarkempaa ohjelmaa/linjaa nykyisistä talouslinjauksista, mutta hakusanalla talous löysin vain ohjelmat maataloudesta ja metsätaloudesta. Periaateohjelmassa olevat linjaukset “Teemme taloudesta reilun ja kestävän” ovat mielestäni oikein hyviä. Kysymys lienee vain on, miten kohti tuota maalia päästään.

Yksi mistä pidän on Soininvaara tavasta olla “läpinäkyvä”, en ole hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä, mutta ymmärrän hänen monia perustelujaan ja olen oppinut hänen blogistaan todella paljon esim. kaupunkisuunnittelusta ja sen problematiikasta. Äänestäisin häntä varmaankin kuntavaaleissa jos asuisin Helsingissä (tosin en ole ihan samaa mieltä kaupungin tiivistämisestä lähiluonnon kustannuksella, joten ääneni voisi mennä muualle sen tähden). Tälläistä läpinäkyvyyttä toivoisin muiltakin poliitikoilta. Kyllä tosin monet Vihreät poliitikot kirjoittavat paljon, mutta useimmat ehkä tavalla jossa en koe olevani kohderyhmää.

Sikäli kuin itse näen tälleen vähän sivustaseuraajana, niin ehkä isoin juttu on suhde velkaantumiseen. Tiedän tällä hetkellä Vasemmistoliiton suhteen (voimme velkaantua huomattavastikin suhteessa nykyiseen ongelmitta, kunhan se velka on “halpaa” ja tapahtuu omalle keskuspankille kuten se nyt pääasiassa tapahtunutkin osto-ohjelman kautta). Ja Kesk. ja Kok. tiedän heidän talouskuriajattelunsa, jossa he ovat valmiita velkaantumisen estämisen/vähentämisen nimissä höyläämään julkista taloutta viimeiseen köyhään asti.

Mutta Vihreiden kantaa en kyllä oikein tiedä tähän kysymykseen.

Sinulla oli tosi fiksuja esimerkkejä.

Suhde velkaantumiseen ja kestävyyteen Tämä on varmaan yksi tärkeimmistä, Vasemmistosta ja Vihreistä viljellään “toisen puolen blokista” käsin mielikuvaa että ne repii velkaa ilman mitään häpyä, ja jättää talouden “rapakuntoon” lapsille ja lapsenlapsille. Tätä vastaan pitää osata puolustautua terävästi ja tavalla että sen ymmärtää perustallaajatkin kun sitä lehdissä revitellään. Itse en henkilökohtaisesti näe tällä hetkellä velkaantumista suhteessa nykyiseen kovin pahana asiana, nyt jos koskaan meidän pitää tehdä tulevaisuusinvestointeja jotta olemme ajoissa liikkeellä kun maailma muuttuu ympärillä vauhdilla. “Maailma on tulessa, ja nyt ei ole oikea aika leikata palokunnan rahoituksesta”

Työllisyyspolitiikan keinot Tässä teroittaisin korostetusti yhtä asiaa - Pienituloisten efektiivistä marginaaliveroa. Onko ihme jos moni jättää menemättä pätkätöihin, jos marginaalivero nousee jonnekin 70-80% hujakoille ja ylikin? Tämä on kansallekin erittäin ymmärrettävä asia ja lähestulkoon kaikilla on tästä kokemusta ainakin lähipiirin kautta. Matalapalkka ja pätkätyöt ei ole työttömille kiinnostavia, koska ei niistä jää juuri mitään käteen. Jos vihreät uskottavasti lupaa tehdä kaikkensa tämän korjaamiseksi sen sijaan että keksii taas jotain tempputyöllistämisjuttua uusiksi (kuten SDP) tai vain työttömien kiusaamista sen toivossa että he ryhtyvät töihin korkeasta marginaaliverosta huolimatta (KOK ja KESK) niin erotumme vallan mainiosti joukosta. Ja parannuksista hyötyy kaikki, kun työttömillä on paremmat kannustimet aktivoida itseään (en ole suuri fani kaiken selittämisestä kannustimien kautta, mutta vähätuloisilla jos keillä se on merkittävä asia). Tästä on helppo piikitellä vanhaa valtakolmikkoa julkisuudessa, kun heillä on ollut kaikki valta korjata asiaa vuosikymmeniä, mutta eivät ole sitä tehneet.

Perustulosta olisin vähän hiljempaa (tai brändäisin sen uudestaan vaikka negatiiviseksi tuloveroksi), se näyttää olevan liian vaikea asia useimmille ymmärtää ettei se kasvata itsessään miljardikaupalla valtion menoja kun verotusta voidaan säätää vastaavasti. Ennemmin se olisi vain tuon efektiivisen marginaaliveron korjaamisen “sivutuote”.

Markkinasääntely Juuri mitä sanoit, kannatetaan markkinoita, mutta sellaisella sääntelyllä että markkinoiden voima tuottaa kokonaisuuden kannalta lisää hyvinvointia. Tällöin pitää osata tylsästi perustella niitä mekanismeja ja markkinahäiriöitä jotta päästään oikeaan maaliin. Nyt on ainakin Twitterissä tapetilla ajatus Helsingin parkkipaikkojen markkinaehtoisesta hinnoittelusta, jossa todella monille tulee yllätyksenä paljonko niitä on tuettu menneisyydessä. Vaatii paljon jalkatyötä selittää miten paljon autoilua tällä hetkellä tuetaan kaupungeissa juurikin vaikka siinä miten kaupunkia kaavoitetaan / maata käytetään, ja mitkä sen vaihtoehtokustannukset ovat. Soininvaara on tehnyt tätä työtä pitkään, ja toivoisin että samantyylisesti osaisi monet muutkin näitä asioita selittää ja avata.

Taloustieteen pakissa on paljon hyviä juttuja joita voisi ottaa enemmän käyttöön, ja täten saada järsittyä talousoikeistokannattajia Kokoomuksesta Vihreisiin. Esim. tienkäyttömaksuja voi helposti perustella tosiaan ulkoisvaikutuksilla, autoilu kaupunkiympäristössä aiheuttaa enemmän ulkoishaittoja mitä esim. maalla, joten siirretään verotuksen painopistettä sinne jotta haitat vähenevät. Mutta samalla toki pitää tähdentää että vähennetään sitten verotusta muualla, jos uusia veroja/maksuja keksitään.

Yleiset teemat
Itse nostaisin kärkeen pro-market asiat “Markkinat kaikkien asialle”, ja isoksi teemaksi tuon sosiaaliturvan ja palkkatulojen yhdistämisen paremman kannustavuuden. Lisäksi hiiliosinko on mahtava konsepti, sitä myös pitäisi tapetilla ja puskisin paljon enemmän. Sitä voi perustella monelta kannalta, (talous)tieteelliseltä ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Mutta, läpinäkyvyys on yksi asia mitä todellakin toivoisin ja missä Vihreät voisivat loistaa, jos kaikki olisivat puoliksikaan yhtä avoimia mitä vaikkapa juurikin Soininvaara niin se olisi hyvä alku. Mitkä esim. olivat perustelut päästää sähkösiirtoverkkojen luonnollisia monopoleja yksityisen rahan omistukseen? Minusta tuntuu että perinteiset puolueet tekevät lähestulkoon kaiken suljettujen ovien takana, osin koska kaikki ei kestä päivänvaloa (puolueen eturyhmien ja joskus jopa ihan vain rahoittajien intressit laitetaan yhteisten intressien edelle), ja täten Vihreäillä on hyvä mahdollisuus olla parempi vaihtoehto vanhoille puolueille jos tätä vahvuutta käytetään hyväksi (ettei olla yhtä riippuvaisia tietyistä rahoitustahoista ja vaalirahaveivauksista mitä vanhat puolueet).

Tässä on tosi monta asiaa, toivottavasti foorumin rakenne kestää ja saa keskustelun pysymään helposti seurattavana. Ehkä itsekin luisuin jo vähän sivuraiteille.

1 Like

Listaan ei liiaksi kannata kiinnittää huomiota, mietin sen poisjättämistä avauksesta, mutta päätin kuitenkin laittaa sen sinne, että päästään keskustelussa käyntiin (tyhjän paperin yli).

Tässä on itse keräämäni listaus, ei varmaankaan kattava tämäkään. Kannesta kanteen en kaikkea ole lukenut, mutta ainakin sen voi sanoa, ettei Vihreiden talouspolitiikan kirkastamisen tarve linjausten määrällisestä puutteesta kumpua, paljon on monenlaisista asioista linjattu ohjelmatyössä, mutta ehkä se ‘vihreä lanka’ uupuu, asiat jäävät ohjelmiin, niitä ei toisteta ja kärkipoliitikot eivät puhu taloudesta ainakaan kovin systemaattisesti.

Tampereen yliopiston ‘Pohtiva’ -tietokanta

2010 jälkeen julkaistut eduskuntapuolueiden erityisohjelmat hakusanalla ‘talous’ (79 kpl)

Vihreiden talousaiheisia ohjelmia

ViNO / Talouspoliittinen ohjelma 28.11.2021

Vihreiden työllisyys­po­liit­tiset linjaukset 2021 19.6.2021

Vihreät / Uusi yrittäjyys: Yrittäjyy­dellä kestävää kasvua ja työllisyyttä 17.4.2016

Kestävällä kasvulla hyvinvointia ja työpaik­koja - Talouden ja työllisyyden tiekartta 2019–2023 17.2.2019

Raha- ja finanssi­po­liit­tinen ohjelma 15.2.2013.

Vihreän vaurauden tie - Vihreiden elinkeinopoliittinen ohjelma 3.10.2010

VIHREÄ VEROUUDISTUS OSA II 28.11.2010

Muita vihreiden ohjelmia, joissa myös on talouslinjauksia

Vihreiden periaateohjelma

Vihreiden poliittinen tavoiteohjelma (päivitetään puoluekokouksessa 2022)

Lista puolueen ohjelmista vuodesta 2008 eteenpäin löytyy täältä.

2 Likes

Tämä on muuten minunkin käsitys Vihreistä, että mitä enemmän luen Vihreiden ohjelmia ja “teoriaa”, sitä ennemmän pidän Vihreistä, mutta se ei vain välity siihen mitä näen Vihreistä julkisuudessa (mukaanlukien Vihreiden omista some-kanavista) ja usein politiikan tuloksissa (esim. sähkönsiirtoverkkojen yksityistämisen salliminen, joidenkin henkilöiden ydinvoiman kategorinen vastustaminen tosin tämä nyt on helpottanut viimeaikoina paljon). Tälleen ihan pikaisena ajatuksena, en tiedä onko Vihreiden “ongelmien” takana niinkään puolueen teoreettinen osaaminen/ohjelmat, vaiko se miten sitä viedään käytäntöön politiikassa ja viestinnässä. Soininvaara on sanonut tyyliin että Keskusta osaa sisäisesti kouluttaa poliitikkonsa parhaiten ja valita ministerinsä parhaiten, ja tämän takia heillä on osaavimmat/aikaansaavimmat poliitikot, jolloin Keskusta on kokonaan suurempi monesti. Sitä en tiedä sitten mitä se on Keskustalla käytännössä, tai mitä Vihreät voisivat tästä näkökulmasta tehdä paremmin (tai mitä nykyisin tehdään).

1 Like

Menee vähän ohi aiheen mutta nostan esille koska on niin herkullinen. Anteeksi.

Meille olennaista on, mitä velalla tehdään, määritellään todelliset tulevaisuusinvestoinnit (ei mitä tahansa “kulutusluottoa”).

Kun muissa ketjuissa on puhuttu mielipidevaikuttamisesta, tämä on mielestäni hyvä esimerkki todella tehokkaasta tavasta vaikuttaa. Kun kaikki puhuvat puolesta tai vastaan haluamillasi käsitteilä, voitto on varma.

Jos pyydän määrittämään mitä nk. “kulutuslotto” tarkoittaa, päästään puhumaan todellisesta politiikasta. Yleensä se tarkoittaa sosiaaliturvan tasoa poislukien eläkkeet.

Taloussyklit määritellään kokonaiskysynnän kautta. Ekonomistien mielestä “kulutusluotto” on usein hyvä tapa elvyttää taantumasssa (= ylläpitää kokonaiskysyntää). Manner-Euroopassa on paljon automaattisia vakausmekanismeja kuten hyvä työttömyysturva eli “kulutusluottoa”.

Kulutusluotto-ideaan taustalla on käsitääkseni vanha neoklassinen ajattelu jossa fiskaalinen kerroin on alle 1.

Kärkipoliitikkoihin varmasti vaikuttaa se, että vihreillä ei ole oikein ketään selkeästi talouskysymyksiin erikoistunutta kansanedustajaa. Atte Harjannekin on oikeistolaisesta habituksestaan huolimatta ennen kaikkea ilmastotutkija.

Visio vihreästä talouspolitiikasta

Oma visioni, jota aion järjestelmällisemmin muotoilla ja lobata puolueen sisällä todennäköisesti viimeistään vaalien yhteydessä on seuraava:

Keskustalaista talouspolitiikkaa - ytimessä sosiaalinen vastuu

“Talousjärjestelmä ei koskaan voi olla niin hyvä, etteikö ihmistenkin tarvitsisi olla hyviä”

  • Osmo Soininvaara

Suomessa vallitsee tällä hetkellä kaksi talouspolitiikan filosofian paradigmaa: vasemmistolainen sosiaalidemokratian paradigma sekä oikeistolainen “jokainen on oman onnensa seppä” -ajattelu. Keskustan perinteinen talousajattelu on Suomessa jäänyt ohueksi.

Vasemmistolainen talousajattelu ei toimi, sillä se nykymuodossaan usein ei keskity tarpeeksi hyvinvoinnin kasvattamiseen ja talouden kestävyyden ylläpitämiseen. Oikeistolainen talouspolitiikka taas on sydämetöntä: rajoittamaton yksilönvapaus kadottaa vastuun muista ihmisistä ja heikompiosaisista.

Näen tähän vastineeksi vihreän talouspolitiikan:

  • Kaiken hyvinvoinnin tuottaa aina ahkera yksilö, ei koskaan näkymätön valtio
  • Ahkera yksilö työskentelee aina myös lähimmäistensä ja oman yhteisönsä hyväksi - jokainen haluaa huolehtia ystävistään, perheestään. Ihminen ei ole perusluonteeltaan itsekäs.
  • Ahkeruuteen kannustetaan: jokaisella on moraalinen velvollisuus huolehtia omasta hyvinvoinnistaan kykyjen mukaan sekä auttaa muita niin hyvin kuin pystyy ja taitaa. Ei ole hyväksyttävää laittaa omaa hyvinvointiaan muiden edelle: vapauteen kuuluu myös veljeys ja tasa-arvo.
  • Ahkera yksilö huolehtii lähimmäisistä, ympäristöstä ja luomakunnasta (lähimmäisenrakkaus)

Edellä esitetty on varsin filosofista ajattelua. Sieltä voidaan kuitenkin nostaa esiin konkreettisia toimia:

  • Tapa suhtautua työhön ja yrittäjyyteen
  • Tapa hahmottaa yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia yhteiskunnassa (mm. verotus, tuotettavat palvelut)
  • Tapa hahmottaa valtion ja kuntien budjetteja: eturyhmäpolitikoinnista siirrytään “muiden ja heikompien etu ensin” -ajatteluun
  • Kehysajattelu: ahkera yksilö on vastuullinen ja tarkan markan ihminen. Onhan hyvinvointi itse kerätty kanssaihmisten hyväksi
  • Kestävä elämä: hyvinvointia tarkastellaan vuosikymmenien, ei kvartaalien mittakaavassa

Toivottavasti tästä tarinan muotoisesta filosofiasta on hyötyä, ja saa irti uutta näkökulmaa erotuksena Kokoomukseen, Vasemmistoliittoon ja SDP:hen. Keskusta olisi vihreille hyvä talouspoliittinen liittolainen.

3 Likes

Myönnän, että kulutusluotto sanana tässä oli kärjistys, mutta pointti joka tapauksessa oli, että pitää määritellä, mikä meidän mielestämme on hyvää velan käyttöä ja mikä ei. Tässä sanapari tulevaisuusinvestointi vs. kulutusluotto molemmat ovat yhtä tyhjiä vielä ja kuvaavat vain sitä, että toinen on OK valkaantumista ja toinen ei. Je edelleen, mikä on OK velkaantumista ei ole staattinen muuttumaton asia, vaan riippuu tilanteesta.

Ja minulla ei ole näihin vielä määritelmiä valmiina, siksi avasin tämän ketjun :slight_smile:

@Hupsis toisaalla kirjoitti velasta näin:

  • velkaa punnittaessa pitää aina punnita myös taseen toinen puoli, paljonko valtiolla/tms on vastaavasti omaisuutta.
  • mitkä ovat korkomenot, nousussa joo, suhteessa valtion velanmaksukykyyn
  • mihin velka käytetään? “omaisuuden” ostoon? investointeihin? onko ko. investointi heti rahaa tuottava? vai myöhemmin esim. peruskoulu, tutkimus, sosiaalityö, kulttuuri, luonnonsuojelu…? Ei sillä itseasiassa eole mitään merkitystä kunhan on tuottava, aikataulu vaikuttaa vain rahoitusasemaan.
    vaiko kulutukseen kuten…nyt viimeistään tullaan arvojen puolelle, kuten aseet, uudet tiet, yritystuet…
  • vaikuttaako velan määrä kv. luottoluokitukseen?
1 Like

Kiinnostava avaus tämä Keskustalainen linja. Itse en tunne Keskustan talouspolitiikkaa kunnolla, mielikuvana (todennäköisesti virheellinen tai ainakin puutteellinen) on vahva maaseudun yrittäjien edunvalvonta.

TO-DO: pitäneen lukea vielä enemmän muidenkin puolueiden linjauksia, eikä luottaa vain mielikuviin.

Noin muuten tykkään @spoleino sinun filosofisesta pohdinnasta, joka menee ihmiskuvaan ja arvoihin asti, itse lähdin listauksessa liikkeelle turhankin pinnalliselta tasolta.

1 Like

Minäkään en tunne Keskustan linjaa käytännön tasolla. Mutta juhlapuheissa ja aktiivien ajatuksissa Keskustan talouspolitiikka usein puolustaa juuri “pientä ahkeraa ihmistä” - ja mielikuvilla on politiikassa usein enemmän väliä kuin käytännön toimilla. Äänestykset ratkeaa isoihin linjoihin

Jatkan vielä: yksi keskustalaisuuden perinteinen muoto on ollut osuuskunta-aate - voisiko osuuskunnilla olla vahvempi rooli vihreissä ja kestävän yhteiskunnan rakentamisessa? Tämä taitaa olla suomalaisten kaikista huonoimmin tuntema yritysmuoto

Karkeasti arvioiden sanoisin että modernissa länsimaassa ahkeran yksilön työn luomasta hyvinvoinnista 96% on “näkymätöntä” ympäröivän yhteiskunnan, valtion ja sen rakenteiden tuottamaa. Se 4% on yksilön omaa ansiota. Kivikaudella oli ehkä toisin päin.

Tätä voi ajatuskokeena testata siirtämällä ahkeran yksilön toiseen maahan tai 30 vuotta ajassa taaksepäin. Pelkästään suhdannevaihtelu, joka ei ole yksilöstä riippuvaa, vaikuttaa ahkeran yksilön tuottamaan hyvinvointiin.

Kreikkalaiset tekevät huomattavasti enemmän töitä kuin Suomalaiset, mutta koska Kreikan talous on pienyritysvetoista (pienyritysten tuottavuus on pienempi kuin suuryritysten) hyvinvointia ei synny. Ahkerat yksilöt pienissä yrityksissä eivät ole ratkaisu. Pienyrityksetkin voivat olla tuottavia osana suurempia tuotantoketjuja jotka yleensä muodostuvat isojen yritysten ympärille.

Suomen varakkuus mahdollistaa myös ahkera yksilö + pieni hyvinvointikontribuutio yhdistelmän. Maataloustuet yksi esimerkki tästä. Somevaikuttaja joka paiskii täyttä päivää, mutta tulee juuri ja juuri toimeen, on toinen.

Ihmisen käytös muuttuu tilanteen mukaan. Fyysisesti ja taloudellisesti ja vakaassa ympäristössä ihmisen huomio laajenee itsen ja oman perheen ulkopuolelle ja halu auttaa kaikkia aktualisoituu. Epävakaassa tilanteessa ihmisten huomio kiinnittyy itsen ja lähipiirin etujen turvaamiseen. Myös politiikassa etupiiriajattelu ja ksenonfobia lisääntyy kun talous ympärillä muuttuu epävakaaksi. Sosiaaliturva luo turvaverkon joka vähentää itsekkyyttä.

Talouspolitiikan pitäisi mahdollistaa mahdollisimman monta erilaista tapaa elää. Taloudellisen oikeudenmukaisuuden kannalta pitää mahdollistaa se, että voi elää merkityksellistä elämää pienelläkin kontribuutiolla olematta loinen. Talouden näkymättömillä rakenteilla voidaan vaikuttaa siihen, että leppoistaja ei elä liikaa toisten tekemän työn varassa ja voi säilyttää hyvän itsetunnon ja sosiaalisen statuksen joka ei ole “ahkeran yksilön” alapuolella.

Monta tapaa elää sisältää tietysti myös kovan oikeistolaisen “paljon massia mulle” tavan.


Oma mielipiteeni on, että talouspolitiikan ei pitäisi ottaa normatiivista kantaa siihen mikä oikea tapa elää tai mikä on ihminen. Tehdään mahdolliseksi mahdollisimman monta tapaa tulla toimeen, pidetään huolta oikeudenmukaisuudesta ja turvaverkoista, sitten katsotaan mitä tapahtuu. Jokainen sukupolvi on erilainen ajatuksiltaan ja arvoiltaan.

Mielenkiintoinen lainaus jossa on pureksittavaa. Yritin löytää tämän lähteen että osaisin laittaa lainauksen kontekstiin, mutta en Googlella löytänyt. Itse luen tuota niin, että emme voi koskaan ulkoistaa moraalia talousjärjestelmälle, vaan on oltava muitakin ohjausvaikutuksia ja voimia. Esimerkiksi jättipalkkojen ja erittäin suurten tuloerojen paheksuminen julkisuudessa on tälläinen asia, ahneutta pitää suitsia sosiaalisen paineen kautta ja yksilöiden ja yhteisön moraalikäsityksien perusteella, eikä tuudittautua vain siihen että ahneus on valjastettu talouskasvun moottoriksi ja hyvinvoinnin lähteeksi ja ettei sitä tarvitse täten enää paheksua. Vuosikymmeniä tämä sosiaalinen paine on vähentynyt, ja ahneutta normalisoitu ja alettu katselemaan vain markkinoiden/talouden näkökulmasta, ja luen Soininvaaran lainauksen niin että tämä on huono asia. Mutta, voin lukea tietenkin tätä ihan omista lähtökohdistani/näkemyksistäni käsin.

Olen 80% varma, että tämä on Soininvaaran lausahdus. Muistaakseni 2020-luvun yhteiskuntapolitiikkaa-kirjasta. Muistaakseni konteksti oli jonkinlainen neoliberalismin kritiikki: yksilöä ei koskaan saisi jättää pelkästään oman onnensa nojaan, eikä tämä ole edes taloudellisesti kannattavaa

Tämänkin toiminnan taustalla on aina joku ihminen, joka tekee jostain. Me olemme päivittäisessä elämässämme aina riippuvaisia muista ihmisistä ja heidän tuottamastaan hyvinvoinnista.

Tarkoitukseni ei ollut ottaa kirjoituksessani kantaa siihen, millä tavoin työjärjestään yhteiskunnassa vaan enemmän filosofisella tasolla millä motiiveilla työtä tehdään yhteiskunnassa.

Vaikea sanoa. Toisaalta usein eniten kärsineet ovat valmiita antamaan vähästään, sillä he muistavat, miltä tuntuu kärsiä paljon. Varmasti tilannekohtaista. En kuitenkaan suostu uskomaan, että enemmistö ihmisistä olisi luonnostaan itsekkäitä. Tämä on opittu teko ja täysin kestämätöntä. Itsekkyyden seuraukset nämä jo nyt luontokadon ja globaalin epätasa-arvon muodossa.

Vierastan vähän tätä loinen sanaa. Ahkera yksilö ei tuomitse muita, koska yksilön velvollisuus on tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia omaan yhteisöönsä.

Minä vierastan tälläistä idelogista hyvän ihmisen määrittelyä talouspoliittisessa kontekstissa. Porvarillinen ahkeruus ja työnteko koko yhteiskunnan ihanteena on vain noin 100 vuotta vanha idea.

Kun Keynes kirjoitti 1920-luvulla tulevaisuudesta, hän oletti että yhteiskunnan vaurastuminen mahdollistaa yläluokkaisen vapaa- ja jotenolon lisääntymisen myös porvaristolle ja työväenluokalle. Aineellisen hyvinvoinnin lisääntyminen käytetään sosiaaliseen toimintaan ja vapaaseen puuhasteluun[1] yhteiskunnassa. Vastoin kaikkia oletuksia porvaristo ja työväenluokka ei omaksunut yläluokan ideoita sivistyksestä. Sen sijaan jopa yläluokka omaksui porvariston ideat.

1: Puuhasteluun ei sisälly ajatus tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia

1 Like

Tämä kuulostaa sinänsä kyllä sosiaalidemokraattiselta hyvinvointivaltiolta, missä solidaarisuus/vastuu muista hoidetaan tulonsiirroin, ja ahkeruuteen velvoitetaan (esim. ensisijaisen sosiaaliturvan perustana on vaatimus olla osa työmarkkinoita). Toki se ajatus on alkanut levitä ja rakoilla yhä enemmän useasta suunnasta (veropohja vuotaa verosuunnittelun- ja kierron myötä, ja huolestuttavan moni ei näe tässä moraalista ongelmaa), ja toisaalta työstäkieltäytyjäliitot yms. haastavat että onko ahkeruus välttämättä enää edes hyve kun ahkera osallistuminen nykyiseen järjestelmään näyttää vain kiihdyttävän maailman huonontumista ympäristöllisistä ja sosiaalisistakin näkökulmista.

Arvostan filosofista näkökulmaa, mutta en tiedä olenko sen kanssa ihan samaa mieltä. Minun pitää vähän pureksia tuota ensin.

Sinänsä filosofisessa mielessä olen eri mieltä hyvinvoinnin lähteestä. Uskon että se on pääasiassa peräisin ympäristöstämme, esim. luonnosta. Jos ahkeruus kohdistuu sen tuhoamiseen (kuten nykysessä mallissamme hyvin helposti kohdistuu) se ei tuota pitkällä aikavälillä hyvinvointia, vaan käytännössä tuhoaa sitä. Ongelmana on että siirrämme hyvinvointia nykyisyyteen sen kustannuksella, että tuhoamme sitä tulevaisuudesta.

Itse ehkä lähtisin rakentamaan omaa talousfilosofista ajatteluani siis vastuusta käsin - Vastuu meitä hoivaavasta ja meille hyvinvointia tuottavasta ympäristömme täytyy asettaa kaikelle muulle toiminnalle raamit. Sen jälkeen voi tulla vapaus tavoitella omia pyrkimyksiä, niin kauan kuin se ei uhkaa ympäristöä ja muiden vapauksia. Täten esimerkiksi ahkeruus siirtyy taka-alalle, jos joku polttelee ahkerasti fossiilisia, on se pahempi asia kuin että makaisi vaikka työttömänä kotona lukemassa kirjaa tai keskustelemassa kavereiden kanssa.

Jos joku haluaa leppoista elämää tyytyen vähään kulutukseen, se pitäisi sallia ja mahdollistaa yhteiskuntana parhaamme mukaan. Köyhänä olemista ei pitäisi aktiivisesti tehdä politiikan seurauksena “kurjemmaksi” kannustuksena taloudellisen toimeliaisuuden lisäämiseen. Tuon eväämisessä ja “työttömien kiusaamisessa töihin” tiivistyy minusta yksi nykyisen sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltiomme nurjimmista puolista, ja se perustuu juuri ajatuksiin ahkeruudesta ja työstä itseisarvoisena hyveenä. Sikäli tosin omakin ihmiskäsitys uskoo että ihmiset ovat pääasiassa ahkeria eivätkä laiskoja ja heillä on tarve osallistua yhteiskuntaan jollain tapaa. Esim. paheksuttu “ideologisesti työtön” Ossi Nyman kirjoitteli kirjoja työttömyystuella, työstökieltäymisen puolestapuhuja Pontus Purokuru pitää podcasteja, kirjoittelee artikkeleita, kirjoja, blogia ja osallistuu yhteiskunnallisiin keskusteluihin.

2 Likes

En puhu porvarillisesta ahkeruudesta, vaan tarkoitukseni on juurikin vastustaa tätä.

Sen sijaan luonnonläheinen, kanssaihmisestä välittävä ahkeruus on perinteinen suomalainen ja ihmiskunnan ihanne. Luterilainen työetiikka on syntynyt jo 1500-luvulla, Ora et labora (“rukoile ja tee työtä”) on sitäkin vanhempi. Mm. maataloudesssa ahkeruus on keskeinen hyve, mutta kaukana porvarillisesta ihmisten ja luonnon alistamisesta. Tärkeää on elää sopusoinnussa ympäristön kanssa - siitähän kai vihreässä talouspolitiikassakin on ennen kaikkea kysymys? Ei ole sosiaalista tasa-arvoa ilman ekologista kestävyyttä.

Olen tästä kanssasi hyvin vahvasti samaa mieltä. Vastuu on myös hyvä termi talousfilosofian peruskiveksi. Näkisin, että tuo sinun “vastuusi” on aika lähellä minun termiäni “ahkeruus” - ahkeruus tarkoittaa minulle yksilön velvollisuutta kantaa huolta luonnosta ja muista ihmisistä. Vastuuta ei saa ulkoistaa muille, jos itsellä on mahdollisuus toimia.

Muutenkin pitäisi itseni pohtia, miten degrowth-ajatteli sopisi yhteen tämän oman ahkeruus-filosofiani kanssa. Aiemmassa viestissäni mainitsin tästä perinteisesti maanviljelijän ahkeruudesta - parhaimmillaanhan juuri tällainen luonnosta huolehtiva ahkeruus voisi muodostaa pohjan myös vastuulle.

2 Likes