Amnestyn uutisointi Ukrainan sodasta

Amnestyn uutiseen Ukraine: Ukrainian fighting tactics endanger civilians - Amnesty International on reagoitu vahvasti tunteella. Minussa uutinen ei herättänyt kummoisiakaan fiiliksiä, vaikka fiilikset ohjannevat minunkin mielipiteitäni enemmän kuin faktat. Pitää tutkailla.

Sodan alusta saakka olen pitänyt selvänä, että Venäjän ulkopuolella kaikki
pitävät Venäjää syyllisenä sekä sotaan että vakaviin sotarikoksiin, että Ukraina
on brutaalin ja barbaarisen hyökkäyksen viaton uhri. Enkä usko sen muuksi
muuttuvan, vaikka huomattaisiin, ettei Ukraina ole ihan onnistunut
noudattamaan (ehkä muunlaisiin oloihin laadittuja) sodankäynnin sääntöjä.

Tarkemmin muistellen, jotkut ovat syytelleet Venäjän hyökkäyksestä
Ukrainaan USA:a ja EU:ta. Onhan noita, putinin ihailijoita ja muita populistisia puliveivareita. Heitä ei faktat kiinnosta, mutta hyödykseen käyttävät kaikkia sopivia kohuja, tätäkin. (Hups, tulipa epäkunnioittava kommentti toisella tapaa ajattelevista. Noin luulen, en tiedä heidän motiivejaan.)

Human Rights watch:n uutinen samasta aiheesta yhdisti Ukrainan ja Venäjän tarkastelun: Russian, Ukrainian Bases Endangering Civilians | Human Rights Watch. (Tämäkin on vain yksi pieni palanen HWR:n raportointia Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan)

Tuohon verrattuna Amnestyn käyttämä otsikointi näyttää huonolta, mutta ajattelin, että Amnestyhän pelaa faktoilla, ei tunteilla. Tällä kertaa raportoidaan näistä löydöksistä ja olihan uutisen seuraavassa kappaleessa linkki yhteenvetoon Amnestyn Ukraina-raporteista. En niitäkään lukenut, mutta pikaisella silmäilyllä syntyi vaikutelma, että Venäjän tekemista sotarikoksista Amnesty on raportoinyt varsin perusteellisesti. Pelkkä silmäily laittoi tämän yhden Ukraina-kriittisen raportin asiayhteyteen.

Silmäilin! Olen tyypillinen some-kohuilija: On kiire saada omat ajatukset niin nopeasti bittiavaruuteen, ettei ehdi perehtyä itse asiaan. Pahimmillaan tulee kommentoitua kommentin kommenttia ketjun aloitusta lukematta.

Sodassa sattuu ja tapahtuu, ehkä kaikki ei ole Ukrainankaan puolella mennyt ihan jonkun sääntökirjan ja sopimusten mukaan. Olisiko yllätys? On lieventäviä asianhaaroja. “Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, ei voi olla lakikaan.”

Varsinaiseen suohon kuitenkin jouduttaisiin, jos Amnestyn kaltainen organisaatio ryhtyisi tuomariksi tai valamiehistöksi erottelemaan hyviksiä pahiksista, arvioimaan rikkomusten vakavuutta ja tulkitsemaan sääntöjä ja sopimuksia.
(No, ehkä Amnesty olisi parempi kuin some-valamiehistö.)

Melko lailla uutisen alussa todetaan, että Venäjä on tulittanut sellaisiakin siviilikohteita, joiden lähistöllä ei ole ollut Ukrainan joukkoja.
Tulkitsin tuon muistutukseksi siitä tosiasiasta, että Venäjä terroripommittaa ukranalaisia siviilejä täysin siitä riippumatta, onko lähistöllä Ukrainan joukkoja.

Lukemani uutisen perusteella minun oli vaikea arvioida, kuinka huolella silminnäkijöiden taustat ja luotettavuus on selvitetty ja ovatko mahdolliset rikkomukset tahallisia ja systemaattisia vai satunnaisia löytöjä?
Siihenkin pitäisi olla tuntuma, millaisissa olosuhteissa Ukraina käy puolustussotaansa. Raportissa väitettiin, että Ukraina on sijoittanut joukkojaan lähelle siviilejä silloinkin, kun sotilaallisesti yhtä hyviä paikkoja oli lähistöllä. Kartan haluaisin nähdä ja sotilasiantuntijan sitä kommentoimaan.

Koska en usko Ukrainan tietoisesti vaarantaneen siviilejä, haluan uskoa, että uutinen on turhanpäiväistä lillukanvarsiin puuttumista. Amnesty ei tietenkään voi jättää hyviksen pikkurikkeitä raportoimatta eikä vähätellä niitä, mutta minä voin.

Varsinaisesta raportista ehkä löytyisi vastauksia kysymyksiini, mutta olen sen verran tyytyväinen uskooni Ukrainen vilpittömyydestä, etten jaksa ruveta penkomaan. Yhtä vähän minua kiinnostaa lukea Amnestyn raportteja Venäjän tekemistä sotarikoksista. Luulen jo tietäväni kylliksi.

Someiluksi menee: Käytän paljon enemmän aikaa omien uskomusteni julistamiseen kuin asiaan perehtymiseen. Asiathan tuntuvat sitä selkeämmiltä, mitä vähemmän niihin perehtyy.

Viestinnällisesti raportin uutisointi meni pieleen. Ihmiset toimivat tunteella ja intuitiolla — fakta sekin, joten pitää tarkkaan arvioida, miten tosiasiat uutisoi.

EDIT: Amnesty ei voi virittää viestintäänsä niin, etteivätkö Venäjän trollit sitä käyttäisi hyväkseen.


Faktapohjainen kritiikki tukisi parhaiten Amnestyn kehittämistä ja vahvistaisi ihmisoikeuksia puolustamista. Amnestyn toiminnan arvioimiseksi minun pitäisi tutustua perusteellisesti tuohon raporttiin ja miten se tehtiin. Onko siinä faktat kohdallaan ja toimivatko Amnestyn sisäiset toimintaprosessit asiallisesti? Vaan jaksanko, kun kokonaisuus näyttää riittävän hyvältä: Amnesty tuo esiin ihmisoikeusrikkomuksia, joten Amnestyn heikkeneminen tukee barbariaa.

Täydellisyys on hyvä tavoite, mutta riittävän hyvä on parempi kuin ei mitään.

Disclaimer: Olen ollut Amnestyn tukija ja jäsen vuosikymmeniä. Pitääkin tarkistaa, olenko muistanut pitää yllä jäsenyyttäni ja sopimusta kuukausilahjoituksesta.